Viestin lähetti Oloneuvos
Missasit Yläpesä pointin. Presidentin virka on muuttunut ulkopolitiikan ylivertaisesta johtajasta ennen muuta edutukselliseksi viraksi.
Kiitos punnitusta tekstistä. Ainakaan tätä pointtia en mielestäni missannut, koska juuri näinhän on. Kahdenlaista edustusta kaiken lisäksi: virallinen Suomen edustaminen ulkomaisissa kontakteissa yhteistyössä pääministerin ja ulkominiteriön kanssa. Ja täällä kotikentällä hän edustaa kansalaisyhteiskunnan "henkeä". Tällä tarkoitan juuri sitä (joissain piireissä ilmeisen vihattua) yhteyttä kansalaisin, jota Halonen on halunnut pitää yllä. Urkilla oli oma tapansa pitää yllä tuota suurelta osin tunnevaltaista linkkiä: hän oli kansanmies joka osasi ottaa viinaa, kävi naisissa ja tykkäsi kalastaa. Toki aikakausikin oli eri ja osa hänen kotikentän karismastaan tuli vahvasta johtajuudesta, mutta tätä kaksijakoista "edustuksellisuutta" ei pitäisi väheksyä. Koivisto edusti oikeastaan vain ensimmäistä, vaikka satamien "työläistaustaa" yritettiinkin alleviivata ja sen myötä liimata päälle tuota kansanmukaisuutta. Ahtisaari ei tainnut laastareistaan huolimatta koskaan pitää tästä puolesta hommassaan eikä siksi juurikaan saavuttanut runsailla maakuntareissuillaan hyvää lopputulosta. Hän oli myös korostuneesti tehtäväorientoitunut diplomaattiedustaja.
Halonen on vielä raakile, mutta voisin lyödä Lidl-olutpullosta vetoa, että hän onnistuu tässä yrityksessään: olemaan suhteiden luoja ja ylläpitäjä kansainvälisellä tasolla ja kotimaassa pidetty maan äiti, joka valitaan toisellekin kaudelle.
Yhteistyökumppanien kunnioitusta nauttiva viranhaltija saa paljon enemmän aikaan, kuin säälittelyn aihe. Halosen kansansuosio antaa valitettavan hyvän kuvan Suomen kansan tasosta.
Tästä tekisi mieli väittää vastaan, mutta tyydyn kysymyksiin: mistä piireistä nyt puhut? Missä (ketkä) säälittelevät? Jatkoajan kiekkoteinit? Liike-elämä? Helsingin hallintodynastia? Ranskan high society ja poliittinen kerma? Kuka säälittelee, kuka nolostuu kutsuilla?
Mikä on se kansan taso, joka tässä paljastuu? Sekö että aika ennakkoluulottomasti kiinnostutaan uusista asioista, jopa muiden maiden kulttuurista, vieläpä kypsemmällä iällä? Sekö että tuppisuuna, itsemurhaa hautovana, masennukseen ja alkoholismiin taipuvaisena tunnetun kansan päämies rohkenee pistää itseään likoon silläkin uhalla että joku naurahtaa kiusaantuneena?
Vai onko kyse enemmänkin siitä, että varsin miesvaltainen elämänlohko ei voi sietää tätä naisenergian tunkeutumista viimeisille rauhallisille veljellisille lohkoille. Että vielä sifonkihuiveja ja paljaita napoja!! Viittaus niinkin viattomaan harrastuslajiin kuin vesipallo ei ollut tyhjä heitto. Mitä mahtaa miettiä yhteistyöneuvottelujen alla aasialaisen miljardiluokan yrityksen johto, kun piskuisen Suomen yrmynä tunnetusta pääministeristä leviää internetissä kuvia hänestä uimahoususillaan, maha paljaana, iän kaikki metkut nähtävillä? Niitä ei voi verrata? Tytöille on eri koodit ja säännöt. Viittauksen vesisänkyyn hyväksyit. Se on tuomittavaa. Mutta Jörn Donner, joka keikisteli aikanaan hymy-lehden sivuilla (liki)ilkosillaan mustaihoisen 16-vuotiaan tyttösen kanssa (ja annettiin ymmärtää ettei asiaa siihen keikistelyyn jäänyt) ja on tiettävästi esiintynyt myös alan elokuvassa peitenimellä, porskuttaa (miehenä) arvovaltaisesta tehtävästä toiseen, jopa diplomaatiksi USA:aan. Toiset on vain tasa-arvoisempia kuin toiset.
Virka ei missään tapauksessa ole merkityksetön, vaikka päätösvaltaa ei juuri asioihin olekaan. Siitä on myös mahdollisuus kohota muita päätä pitemmäksi, kuten saman puolueen valtiomies Koivisto teki..
Miksi pitemmäksi, siis kilpailun termein, voittajaksi, muita paremmaksi? Miksei leveimmäksi, sellaiseksi, joka kuulee ja ymmärtää omaa kansaansa laidasta laitaan ja osaa tarttua kulloinkin pinnan alla kuplkiviin tärkeimpiin ajankohtaisiin asioihin? Sillä, jos tehtävä on yhä enemmän edustuksellisuutta ilman valtaa, miksi pyrkiä muita pidemmäksi, mutta hampaattomaksi?
Istuvan presidentinkin tulisi nauttia arvostusta omien tekemistensä, ei virkansa tähden. Nyt hän vaan kuluttaa instituution arvostusta. Tässä ei viittaamalasi pukeutumisella ole mitään tekemistä, kyse on arvomaailmasta, joka näkyy hänen tekemisissään ja sanomisissaan.
Omien tekemisten ja arvomaailman suhteen olen samaa mieltä, mutta johtopäätöksistä täysin eri mieltä. Hänen johdonmukainen toimintansa kolmannen sektorin, hyvinvointiyhteiskunnan ja tasa-arvon kehittämisen alueilla ovat hyvin arvostettuja kentällä. Ne eivät kuitenkaan myy iltapäivälehtiä eikä niistä saa kivoja kokkareita joista voisi taas saada juttuja ja kivoja kuvia iltapäivälehtiin. Se, että instituution olemus muuttuu, ei välttämättä ole sen arvovallan murentamista. Arvovalta rakentuu muutoksen jälkeen ainoastaan eri asioista ja eri pohjalle. Niinpä itse väittäisin että juuri ne, jotka kaipaavat päätä pidempää miestä, kovaa neuvottelijaa kansainvälisiin kahakoihin, joissa nyrkkiä lyödään pöytään ja tyhmää kansaa komennetaan milloin mihinkin hallinnon päättämiin askareihin, on sitä syvintä populismia, johon oivan malliesimerkin tarjoaa itärajan takainen kansa. Olen oikeasti iloinen siitä, että meillä on Halosen kaltainen sivistynyt, kultturelli, ehkä ei kaikkien rakastama naispresidentti eikä palvottu Putin. Kovan johtajan lupauksilla saadaan kyllä arskat ja reiskat innostumaan äänestyskopeille, mutta silloin ei pysähdytä ajattelemaan mitä muuta kenties painavampaa päästetään samalla luikahtamaan ovenraosta sisään. Noita ominaisuuksia täyteen ladatulla ihmisellä kun on paljon muutakin samansuuntaista sisällään (vrt. psykopaattikeskusteluketju aiemmin). Huonoja esimerkkejä maailmanhistoriasta löytyy paljon enemmän kuin hyviä.
[/QUOTE]
