Tarinoita Suomesta, reissunpäältä

[arkisto]

* Alkuperäinen viesti poistettu

 

[npc]

Suomessa otat mopon tai fillarin ja voit huoletta vetää pari sataa kilsaa tippumatta maailman äären laidalta.

 

[npc]

Avataan keskustelu kertomalla aika nolo keissi, siis nolo retkeilumielessä. Joo, mulla oli fillari ja makuupussi, teltta. Helsingistä matkani vei Järvenpäähän kun siellä Puisto Blues. Teltan toki pystyttänyt lähikalliolle. Sinne sitten loppujen lopuksi yöksi tajuten ettei se kympin teltta mitään vettä pidä. Toinen yöni, mutta oppia otin ja matka jatkui.

 

[npc]

Sitten pääsimmekin Keravalle tai ainakin jossain vaiheessa. Riutunut, nälkäinen, märkä. Asemarakennuksen vieressä kirppari. Tää ostais sadetakin kun ei tullut jostain syystä mieleen ennen reissua. Ei hätää, koska viereisessä rakennuksessa on Reidar Särestöniemen näyttely!!! Atsiu sanoi pieno redpecdka uudessa vihreässä kirpparisadetakissa.

Joo, se oli hyvä reissu. Kesti noin kolme kuukautta kurjuutta. En kerro tässä nyt enempää sillä tässähän olisi selkeästi blogi-ainesta!

 

[Sanainen arkku]

Jaahas! Palstalta löytyy siis ehta kulkurikin.

Haaveena olisi joskus kierrellä kotimaata aika spontaanisti, mahdollisesti pesistä, futista ja jefua seuraillen sekä erinäisissä kyläkeskuksissa viivähdellen. Mutta se lienee sitten, kun löytyy fyrkat Teslaan.

 

[npc]

Jaahas! Palstalta löytyy siis ehta kulkurikin.

Haaveena olisi joskus kierrellä kotimaata aika spontaanisti, mahdollisesti pesistä, futista ja jefua seuraillen sekä erinäisissä kyläkeskuksissa viivähdellen. Mutta se lienee sitten, kun löytyy fyrkat Teslaan.

En ole enää kulkuri, mutta aikoinaan ehkä kyllä. Kyllä, voit kutsua minua sillä nimellä.

Asiaan: ymmärsit ketjun aiheen oikein, sillä kun kotomaata lähdetään rundaamaan niin saatamme välillä heittäyttyä vallan hulluiksi jopa ja pistäytyä jossain Sariolan huvipuistossa tai Keskisten kylä-beldevere-kauppakeskuksessa. Tai jalkapallo-otteluissa.

 

[Sanainen arkku]

Lapin eteläpuolista Suomea on tullut kyllä koluttua kohtalaisen monesta kohdasta muutaman eri teeman viemänä. Vapaata kulkurielämää se ei kuitenkaan ole ollut.
Kymmenestä suurimmasta kunnasta olen asunut viidessä ja lisäksi ollut Oulussa viikkoja työkomennuksella aikana, jolloin olin vailla vakinaista asuntoa.

Sen lisäksi on pari muuta merkitsevämpää "asumiskokemusta" pienemmillä paikkakunnilla, joista toinen liittyi opiskeluun, toinen intin suorittamiseen.
Nykyään käyn töissä pienemmällä paikkakunnalla, ja koen sen osaksi kotiani. Olen sen yhteisön jäsen ja käytän myös kohtalaisen paljon sen yritysten palveluja.

Tätä kiertolaiselämää kun on viettänyt kohta 30 vuotta, niin sitä ei oikein enää jaksaisi. Mutta lomailuun on kipinää. Tienpäällä on aina hieno fiilis.

 

[npc]

Tätä kiertolaiselämää kun on viettänyt kohta 30 vuotta, niin sitä ei oikein enää jaksaisi. Mutta lomailuun on kipinää. Tienpäällä on aina hieno fiilis.

Kuulostaa hyvältä, kai.

Luulen, että on paljon ihmisiä, jotka tietävät keitä ovat. On oma identiteetti olemassa siitä kun synnyt.

Sitten on paljon ihmisiä, joilla ei ole sitä vahvaa identiteetin tunnetta. Matkailevat läpi muinaisten suomalaisten kalliomaalausten.

Itselleni olla reissun päällä on se vakiintunut normaali. Alunperin ei valittu - myöhemmin ei enää muuta voi ja päässä soi Born to be wild. Tai oikeesti soi Popedan Sukset, mutta ei nyt pilata hyvää tarinaa.

 

[npc]

Suomessa kun matkustelee, ei ole väliä mikä on menopeli, mutta ihan timanttia kuulla kylän sepoilta tarinoita kun pysähtyy ihan vaan istumaan penkille. Ei mene kun viisi minuuttia niin siinä on paikallinen setä turinoimassa ja kertomassa anekdootteja kylästään.

Jossain, muistaakseni Päijänteen itäpuolella, ukko kertoi että tuossa menee meidän kylän helmeri. Keräilee pulloja päivät pitkät. Mutta kerran se jähmettyi keskelle toria ja kun vielä illallakin siinä seisoi liikkumattomana soitettiin sitten ambulanssi. Seuraavana päivänä keräili taas pulloja normaalisti.

 

[npc]

Yksi kylätarina: en muista mikä pikkumesta ikinä olikaan, ehkä löytyisi matkapäiväkirjoistani, muttei sillä loppujen lopuksi väliä ole kun ennen pitkää kaikki alkaa olla yhtä samaa kesäistä höttöä. Joka kylässä on versio itsestäni, kaveristani ja da Vincistä. Ja Halla-Ahosta.

Tämä tarina on paikallisesta Halla-Ahosta. Siis siihen puupenkkiselle terassille istuin hörppimään ohikulkumatkallani kahvia. Viereisessä pöydässä nuori paikallinen ihminen hakkasi läppäriään uskomattomalla vimmalla. Yleensä olen aika siveellinen ja en halua kuunnella toisten juttuja sivukorvallakaan muttei tämän vaahtoamista voinut olla huomioimati.

Kun siihen siis viereensä istui känninen paikallinen miespuolinen pubiruusu ja kuulin sitten mitä tämä läppärimies oli kirjoittelemassa. Huhhuh. Kertoi rotuoppia ihan sumeilemati ja kertoi kaikki maailman vääryydet mitä valkoinen mies on joutunut kokemaan ja mitä jatkossa joutuu jos ei asialle tehdä mitään. Tämä pubiruusu sanoi että sinä mietit näköjään paljon asioita, olet niin älykäs. - En älykkyydestä tiedä, mutta hulluudelle on tultava stoppi, sanoi läppärigubbe.

Minun tarkoitukseni ei ole haukkua tässä ketään. Päinvastoin tämäkin kokemus auttoi minua ymmärtämään minkälaisia ihmisiä täälläkin mahdollisesti on näppäimien ääressä ja kuinka toivotonta olisi väitellä tällaisten kanssa, oli sitten vankkumaton natsi tai järkähtämätön feministi. Tuollaista kiihkoa ja vimmaa ei mikään pysäytä. Modet voi antaa bannia korkeintaan, muttei se raivo siitä mihinkään laannu. Enkä tiedä pitäisikökään.

 

[Steril]

Olisi loppukesästä tarkoitus lähteä ensimmäistä kertaa oikealle Suomen halki-reissulle Vesa-Matti Loirin sielunmaisemaan eli Lappiin. Samalla voisi käydä katsastamassa myös Euroopan pohjoisimman kärjen Nordkappissa sekä Finnmarkin koleat maisemat. Käsivarren kautta takaisin.

Kerrottakoon, että Suomen pohjoisemmalla puoliskolla en ole juuri koskaan vielä käynyt.

 

[npc]

Olisi loppukesästä tarkoitus lähteä ensimmäistä kertaa oikealle Suomen halki-reissulle Vesa-Matti Loirin sielunmaisemaan eli Lappiin. Samalla voisi käydä katsastamassa myös Euroopan pohjoisimman kärjen Nordkappissa sekä Finnmarkin koleat maisemat. Käsivarren kautta takaisin.

Kerrottakoon, että Suomen pohjoisemmalla puoliskolla en ole juuri koskaan vielä käynyt.

Kuulostaa hyvältä. Millä kulkuneuvolla olit ajatellut homman toteuttaa? Yksin vai porukassa?

 

[npc]

Minä olen pääasiassa matkustellut yksin. Toki on niitä perhereissujakin, mutta niistä ei oikein jää mitään muuta mieleen kuin kuppaset kaitafilmitallenteet. Mahtavia sinällään, mutta ei jälkipolville kerrottavaa.

 

[npc]

Näitä kertoja kun haluaisi ottaa yhden ison tuopin olutta jossain ja suunnitella seuraavaa etappia karttojen ja vihkojen kanssa.. Itse menen viisi shillinkiä päivässä -budjetilla ja se iso olut on viikon ainoa iso satsaus. Ja sitten siihen tulee

a) Karavaanari rupattelemaan ja kertoilemaan jonnin joutavia veneasioita vaikka kuinka yrität murhata häntä katseellasi.
b) Naarajärven vankilasta juuri vapautunut 140-kiloinen skini, joka kertoo kuinka somaleita yleensä täälläpäin hakataan, mutta älä sinä pelkää, en aio hakata sinua. "Ota tää sytkäri - kato tonne - heitä voltti - papukaija - mitätä-tättärää - akuankka - suomi - ykskakskolmeaabeecee - ota rööki - mis tarjoilija - älä kato sinne - onks sulla joku ongelma?" Minä en edes ole somali ja silti tunsin ahdinkoa. Olihan mulla toki ehkä liian pitkä tukka tollaseen skiniskeneen.

Harmittanut tottakai, että jotain tällasia purjehtijoita tulee spoilaa mun reissun kohokohdan, mutta toisaalta ilman näitä ei olisi mitään kerrottavaa. Nukuin kumpaisenkin kiettelemuksen jälkeen ihan hyvin syvällä lepikossa.

 

[Steril]

Kuulostaa hyvältä. Millä kulkuneuvolla olit ajatellut homman toteuttaa? Yksin vai porukassa?

Porukassa (joko kolme tai neljä äijää) ja autolla.

 

[npc]

Suomessa kun matkustelee, ei ole väliä mikä on menopeli, mutta ihan timanttia kuulla kylän sepoilta tarinoita kun pysähtyy ihan vaan istumaan penkille.

Penkeistä puheenollen. Täytyisi kaivaa matkamuistiinpanoni joskus. Mutta voitteko kuvitella, että joissain pikkukaupungeissa - vai taajaman keskittymiäkö ne nyt on, no niitä raitteja kumminkin - ei ole yhtään penkkiä missään mihin satunnainen matkailija voisi perseensä pöllähdyttää? Herää se ihmetys, että eikö tällä ihmiset kulje sponttaanisti kaduilla ja puistoissa? Ei edes superautomarkettien laitamilla ole yhtä ainutta penkkiä. En liioittele. Olen mussuttanut sitten leipää jossain kampaamon kiviportailla. Ohikulkumatkoilla vuodesta toiseen aina muistanut, et ainiin, täá oli tämä tuppukylä. Onneksi niissä sentään on monesti kirkon vieressä hautausmaat niin monesti olen mennyt sinne sitten aterioimaan varjoisaan nurkkaan kun siellä on penkki. Mutta se ei tunnu oikealta, kun se paikka on kai tarkoitettu muihin toimintoihin ja nolottaa jos joku kulkee ohi. Olen että anteeksi ja en tule teidän kylään enää ikinä. Anteeks.

 

[npc]

Lupaan käydä läpi matkapäiväkirjani niin saisin yhdistettyä stoorit paikkakuntiin. Ainakin itseäni alkoi kiinnostaa nämä juttuni.

Ja paikkakunnan tekevät ihmiset siellä (vai oliko se toisinpäin?). Itse juurettomana olen kumminkin lämpimällä kunnioituksella kertomassa anekdootteja, joita raiteilla kuullut.

 

[npc]

Omaa suosikkimaastoani on kyllä ollut lähteä polkemaan Helsingistä länteen. Siinä on niin paljon kaikkea. Ensin ne suomenruottalaiset käsipallopitäjät (jossain Karjaalla tulee joku gubbe istumaan viereeni ja kertoo, että joo, sitä käsipalloa, mutta reiska puukotti joosepin viime viikonloppuna, kuoli) ja sitten Tammisaari. Hankoon kelasin kerran, mutta jatkossa ei kiinnostanut kun en tykkää umpikujista. Tammisaari taas ihan ehdottomia suosikkejani. Muutamana kesänä aina sinne polkien palannut. Siellä oli se jonkunniminen luontopolku ja kallio ja upeat Suomi-maisemat vaikkei korkeuseroja juurikaan. Korkea näköalatorni kuitenkin.

E: Ja siis todella upea keskusta puutaloineen ja kapeahkoineen kujin.. noh, väylineen. Ei liioitella. Jörkkaa en ikinä nähnyt. Äitini kanssa hänestä digataan.

 

[npc]

Niitä on ainakin kaksi tapaa matkustaa: suunnitella ja ostaa välineet rambopuukkoineen tai sitten kuten minä ekalla reissulla, että kolmivaihteisella baanalle ilman sadettakestäviä varusteita ja että eiköhän se elämä opeta!

Kun sain sen sadeviitan jostain niin onnellisena kelasin muka tien laitaa kunnes perävaunurekka menee metrin etäisyydeltä ohi... Viitta pöllähtää pääni yli.

No siitä penkan kautta kurvattuani pitämään sadetta tienvieri autiolatoon ja funtsimaan sadeviitan kiinnityssysteemejä, haha, ladossa on joku toinenkin matkailija pitämässä sadetta, mutta mielestäni hänen varusteensa ja varustuksensa olivat moitteettomat ja ihmettelin mitä se siellä ylipäätään kyykki.

 

[npc]

Reissussa on melkein parasta se kaikki arvaamattomuus. Sää sanelee pitkälti. Tietty nykyisin on ihmekännykät, muttei niilläkään kai pärjäisi jos jäisi lumen saartamaksi skutsiin, siis akku kai loppuu pian. Parasta on aamulla horkassa ryömiä seuraavalle huoltsikalle ja siinä käsiä kahvimukissa lämmitellessä lukea lehdestä missä on seuraavaksi poutaa.

 

[npc]

Jo ennen mopoikää, fillarilla joka ilta polkee ihastuksensa kaupunginosan liepeille... Jospa voisi nähdä vilauksen hänestä.

Joku koulussa kysyy että olitsä meidän kiskalla eilen niin mahdollisimman jyrkkä ei siihen. En ollut. Varmaan joku muu kyseessä nyt tässä mun pitää kävellä tohon suuntaan moi matikankoe.

Mahtavaa sitten aikuisena kun saa kävellä näin, saa polkea näin - jokin polttaa sydäntäin. Ja se haparoiva varmuus kun laittaa metrinkorkuista tobleronetelttaa pydeen jossain voimalinjojen kupeessa. Ei haluaisi olla täällä, mutta jossain on pakko olla.

 

[npc]

Joskus tulee liiasta itseluottamuksesta tiättekö sellaisia virhearvioita. Omasta mielestäni jo kokenut matkailija ja lähtee reissuun napit auki vaikka on jo ylipäätään koti ettei tarttis edes lähteä, mutta kun veri ja lämmin säá kiskoo sinua.

Pari päivää on se mieletön happi, vapaus, stonga ja euforia. Teltta mettään - aamulla sataa lunta. Tajuat että hei, on kylmä öisin, mitä nyt täällä oikeesti redpecka, hei? Toukokuussa sitten lähdit vai?

Joskus ihmisen pitää olla saarroksissa skutsissa. Toisaalta älykkäät olennot osaavat välttää ilmiselviä rotkoja. Ja en töräytä latteusta tähän, että ei olisi mitään kerrottavaa jos ei mitään tapahtuisi vaan piinkovana tiedeihmisenä sanon, että ainoastaan selviytyjät kertovat tarinoitaan. Rotkoontippuneista tai telttaansajäätyneiden tarinoita me emme ikinä kuule.

 

[npc]

Miltei jokainen varmaan tunnistaa syndrooman kun turistireissuillansa ympäri maailamaa tai ihan Suomessa on pakko käydä jokaisessa kuuluisassa museossa tai fado-esityksessä. Mutta omassa kotikaupungissa ei tulisi mieleenkäán.

Käsi ylös täällä. Olen juuri näin saamaton juntti itsekin. Teoriani on, että matkoilla on niin perkeleen tylsäá niin sitä hiljaisuutta haluaa pakoon ihan mihin tahansa galleriaan tai paikalliseen kesäoopperaan. Kotona saa olla rauhassa ja parhaimillaan olla tekemättä mitään.

Helsingin museot on tullut kierrettyä silloin kun ei vielä siellä asunut, kuten ala-asteen luokkaretkillä ja kuumimpina vanhempien huoltajuuskiistavuosina.

 

[npc]

Matkoilla jokaisella meillä on tuhansia yksityiskohtia mitä tullut nähtyä & koettua. Aina on niin kun yrität rakkaita lomakuviasi perheellesi tai kavereillesi tai tuntemattomille baarissa näyttää niin onhan se tunne karmea kun eivät he voi ymmärtää sinulle tärkeitä hetkiä eivätkä hiphurraa laisinkaan.

Mutta kai Rutasen Matista kaikki on kiinnostuneita? Se ihmehemmo, joka duunasi Keski-Suomeen Maapallopatsaan! 50-luvulla.

Voin laittaa kuvan tähän kun on itselleni yksi kivuliaimmista otoksista kun amppari samaan aikaan pisti sormeeni. Ei paha, mutta on sitä tullut kivuttomiampiakin kuvia Suomesta otettua.

Oma matkani jatkui, mutta Rutas-Matin patsas se siellä seisoo oletettavasti tänäkin päivänä.

 

[npc]

Olen hakutoiminnon mukaan fanittanut Rutas-Mattia jo muinoin 1800-luvulla: Silloin turinoin näin:

"Kun Rutasen Matille Jumala ilmestyi näyssä ja kehotti tätä rakentamaan hänen kunniakseen patsaan, oksalla visersi lintunen - tuuli hyväili Matin hiuksia. Kohta eteen ilmestyi Maapallopatsas, kaunein luomus mitä ihminen saattoi Jumalalleen rakentaa."

Itselleni tästä sankarista tulee mieleen semmonen suomalainen versio Jean D'Arkista.