Tuli kummallisen tuttu olo. Olikohan ne muutaman vuoden takaiset junnujen mm-kisat, joissa Suomi pelasi jatkoaikaa. JOku venakko lähti omalta alueelta ja koko Suomen viisikko (nyt nelikko) oli ottamasssa miestä vastaan. Silloin vastassa oli neljän linja yhden ollessa kärkikarvaajana, nyt sama kuvio toistui yhdellä karvaajalla ja kolmen linjalla. Aivan identtinen maali. Pakit olisivat helposti voinett pakottaa Heatleyn kulmaan, mutta mieluummine pakiteltiin kohti omaa maalia.
Muutenkin pelin kulku oli aivan samanlainen, tosin silloin tuli maaleja vähemmän. Täydellisestä hallinnasta vajottiin melko passiiviseen peliin. Eilisessä pelissä alettiin varoa ensi kerran jo kymmenen minuutin kohdalle, lienee ennätys.
Vitutti kauheasti Suomen hyökkääjien valuminen kohti omaa maalia, kun paine oli Suomen päädyssä. Kanukkipakit saivat kaikessa rauhassa vedellä mkohti maalia. Ihmettelin myös sitä, että laidassa olevaa kanukkia ei otettu kiinni, vaan kaksi SUomen pelaajaa yritti peittää syöttösuuntia. Eihän siinä ollut mitään järkeä. Pieni vippi kohti sinistä ja taas vartioimattoman pakin pyssy lauloi.
Käsittämättömän huonoa miesvartiointia koko pelin ajan.
Pettymys oli kova. On se vaan kumma, että muitten maitten kärkinimet jaksavat pelata joka toista vaihtoa, kuten Heatley eka maalinsa jälkeen, mutta suomalaiset ovat jo yhden erän jälkeen niin puhki, että on jauhettava tasaisella peluutuksella. MInun silmään ei näkynyt merkkiäkään väsymyksestä missään vaiheessa. Mutta kaipa sitä piti johonkin säästellä.
Vitutti myös Norosen vippaus katsomoon ja siitä tullut yv-maali. Muuten hyväksyin mielessäni muut päästetyt maalit, koska Luongollakin poltteli.