Tappelut kaudella 2011-2012

[ms.qvist]

Kauteen on vielä aikaa melkoisesti, mutta tulevan kauden nyrkkisankareiden edesottamuksia voitaneen käydä seuraamaan jo tässä vaiheessa.

Luodaan alkuun kuitenkin katsaus historiaan eli viime kauteen, jolloin seuraavat pelaajat miehittivät sarjakärjen tappeluiden osalta:

Anaheimin George Parros piti ykkössijaa hallussaan 27 tappelulla.

Tulevalla kaudella Ottawa Senatorseja vahvistava Zenon Konopka otti toiseksi eniten ”lähtöjä” kirjaten vyölleen 25 matsia.

Kolmantena listalla on 23 tappelulla Jared Boll.

Seuraavalle sijalle pääsee keskisarjaan kuuluva Kyle Clifford, joka hanskasi runkosarjan aikana 18 kertaa. Oikein kunnioitettava määrä ottaen huomioon, että Kyle on vain 180 paunaa painava tai kevyt, ihan miten sen ottaa.

Eikä seuraavaksi eniten ”lähtöjä” ottanut Brandon Prust kuulunut sarjan raskassarjalaisiin, elopainoa hänellä on vajaat kaksisataa paunaa. Matseja kertyi saman verran kuin Prustille. Joten täytyy nostaa hattua hänellekin uhrautumisesta ja aktiivisuudesta.

Tulevaa kautta en lähde ennustamaan mutta yksi on kuitenkin joukosta poissa, yllättäen menehtynyt Derek Boogaard jätti suuret saappaat – monellakin tavalla – täytettäväksi tulevalle kaudelle. Vaikka en erityisemmin tykännyt hänestä tappelijana, hän oli jotenkin kylmä ja kokonsa puolesta liian ylivoimainen, on häntä kuitenkin kaikesta huolimatta tavalla tai toisella pakko kunnioittaa. Kaukalossa pelätty mutta kaukalon ulkopuolella rakastettu. Pakko tunnustaa, että sydämensä oli kultaa monellakin tapaa.

Boogaard tribute: http://www.youtube.com/watch?v=bMTPtPcpAr4&feature=related

Entäpä sitten joukkueet?

Menneellä kaudella seuraavat joukkueet tarjosivat tappeluiden muodossa eniten viihdykettä kannattajilleen:

St. Louis Blues: 78 matsia.

Boston Bruins ja Pittsburgh Penguins: 71 matsia.

NY. Islanders: 68 matsia.

Anaheim Ducks: 67 matsia.

Ja viisi “surkeinta” seuraa olivat:

Florida Panthers: 26 lähtöä.

Phoenix Coyotes: 23 matsia.

Tampa Bay Lightning: 20 tappelua.

Nashville Predators: 18 noutoa.

Detroit Red Wings: 13 tappelua.

Sydän itkee verta katsellessani Wingsien lähtöjen määrää. Kauas on edetty Bruise brothersien ajasta, ajasta jolloin Bob Probert hallitsi liigaa ja yhdellä kaudella – 1987-88 – otti kokonaista 33 matsia. Kuvaavaa menneelle kaudelle on se, että Probie oli yksin sijoittunut listalla sijalle 19 jakaen sen Atlanta Trashersin kanssa.

Lähteet: Hockey Fights at hockeyfights.com ja Hockey Fights, Stats, Reviews and Trading

vlad.

 

[adetti]

Ihan mielenkiintoinen topic, Wingseiltä ei tosiaan löydy sellaista rymisteliää, ja poliisia, joka voisi näitä lukuja ylös nostaa. Onko tosin ollut vähään aikaan ketään? Yksi tulisi ainakin mieleen, Todd Bertuzzi.

Moni joukkue on panostanut nuoriso-osastoonsa, ja näin ollen moni konkari on vielä vapaana, tai joutunut antamaan tilaa muille. Sellaiset nyrkkitappelijat vähenevät vuosi vuodelta, ja vielä kun sääntöjäkin on kiristetty jonkin verran, ei joukkueet välttämättä edes tarvitse tällaisia "tappelijoita".

Sabresilta voi aina odottaa tasaista tilastoa noiden tappeluiden osalta. Vaikka nelosketjun rymistelijä Mike Grier ei mahdu joukkueeseen, ja pari kautta sitten joukkuuesta lähteneet Peters ja Mair ovatkin poissa, on meillä vielä kalustoa tuohon nyrkkeily-osastoon. Koko uransa Sabresissa pelannut Paul Gaustad pitää huolen kolmos-sentterinä, että kukaan ei tule puremaan nilkoille, kun laidalla viilettää luultavasti pieni ja pippurinen Gerbe. Ainakaan ei tule mieleen, koska Gaustad olisi saanut pahasti levyyn lähdettyään matsaamaan. Toki, joku voi hakemalla hakea sitäkin netistä.

Nelosketjuun ei todellakaan olla jätetty mitään neitejä, vaan luultavasti siellä tulee pelaamaan viime kauden ahkerin tappelija Sabresista McCormick, joka yllätti minut ainakin osaamalla hienosti tapella. Sekä monille, ja ainakin Senojen faneille tuttu koiramme, Pat Kaleta. Lähtee joskus tappelemaan, ja on kyllä Ruudun ohella, ehkä jenkkien filmitähti #1. Sabresissa silti rakastettu, sillä on heidän oma poikansa.

 

[TML]

Jos hieman omaa joukkuetta Leafsia tarkkaillaan...

Leafs oli fighting majoreissa kymmenes viime kaudella. Tappelumäärä putosi hieman edellisestä kaudesta, mutta tähän oli oikein pätevä syykin.

Colton Orr, yksi liigan kovimmista myllyttäjistä, pelasi viime kaudella vain puolikkaan kauden, sillä kauden 14 tappelu toi miehelle pahan aivotärähdyksen. George Parros antoi isän kädestä ja Orrin tuleva kausi sekä uran loppukin on hieman vaakalaudalla. Aivan uusimpia juttuja en Orrin tilanteesta ole lukenut, mutta saas nähdä mitä tuollainen isku häneen vaikuttaa ja nähdäänkö miestä pelaavassa kokoonpanossa kuinka paljon ensi kaudella.

Leafsissa Orr on turhia 2-minuuttisia lukuunottamatta ollut erittäin pätevä 12-hyökkääjä, joka on hommansa hoitanut aina kunnialla. Viime kaudella tappeluissa kävi kehnommin mitä aiempina vuosina, eikä pelkästään tuon Parros-tappelun ansiosta. Alkukaudesta Deryk Engelland antoi Orrille aika mojovan pusun naamariin ja uusintaottelussakin Pens-rookie oli parempi. Myös kaksi isomman luokan tekijää (MacIntyre & Boogaard) antoivat Orrille selkään. Viihdyttäviä tappeluita Orr kuitenkin tuttuun tapaan järjesti, esim. Barchia ja Stortinia (kyllä, Zach Stortinia) vastaan. Perinteiset Carkner vs. Orr myllyt menivät Orrille tänä vuonna 1-0-1 (voitto & tasuri).

Orrin ollessa poissa, Leafs-faneja tappeluillaan viihdytti Mike Brown ja Jay Rosehill. Brown on keskisarjalainen jonka työmäärä joka pelissä on valtava. Jay Rosehill on erittäin kova taklaaja, eikä mikään hidaskaan pelaaja, mutta tappeluissa miehellä on vielä paljon parannettavaa.

Mike Brown pelasi loistavan kauden pelillisesti, uhratessaan kroppansa etenkin alivoimissa jatkuvasti. Brown on erittäin nopea ja kova taklaaja ja kintaatkin tippuvat jos tarve vaatii. Viime kaudella Brown tappeli 13 kertaa, pelaten loukkaantumisensa takia vain 50 ottelua. Tuollaista tahtia Brown on pitänyt tappelumäärissä läpi NHL-uransa.

Tappelijana Brown ei mikään erikoinen ole. Tappelut ovat usein aika lyhyitä "tilttejä" jossa tasapainon puute lopettaa tappelut melko nopeasti. Näin ollen myllyt eivät kovin viihdyttäviä ole, lähinnä tuollaisia joukkueen herätyksiä raivokkaalla asenteella vahvistettuna. Ehdottomasti kuitenkin kauden positiivisimpia yllätyksiä ja eipä tuo miehen tappeluinnokkuus haitaksi ole, kävi niissä lopulta miten vain.

Jay Rosehill on puolestaan Brownia selvästi isompi kaveri, jonka pelilliset taidot ovat käytännön olemattomat. Taklaa kovaa ja tappelee hanakkaasti, mutta kiekon kanssa ei käyttöä ole. Rosehillkaan ei tappelijana mahdu liigan suurimpien nimien joukkoon, mutta hänen tappelut ovat viihdyttävempiä kuin Brownin. Viime kaudella Rosehill väänsi Francis Lessardin ja Milan Lucicin kanssa todella hyvät myllyt, lisäksi hoiti Tim Gleason -sitsuaation hyvin. Rosehillillä on vielä matkaa oman joukkueensa ykkösgooniksi, mutta hänen tappeluinnokkuus ja viihdyttävyys tappeluissa nostaa arvoa huomattavasti. Taklauksista myös iso plussa.

Leafsin TOP6 puolustajista Komisarek tappeli 7 kertaa, Phaneuf 4 ja Schenn sekä Aulie 2 mieheen. Komisarekin tappelut olivat tuttua halailua, eikä NHL-uralla tappeluvoittoja ole tullut kuin jostain Poweista, Jordan Staalista, Dubinskyistä ynnä muista ei-tappelijoista. Komissaarion pelityyli on sellainen että välillä on tiputettava kintaat, mutta joku Colton orr voisi hieman tekniikkaakin opettaa Komisarekille.

Phaneufilla on tappeluissa oikeastaan aika samantyyppinen ajattelumalli, mutta hän sentään koittaa lyödäkin välillä ja pärjää noissa paljon paremmin. Luke Schennia ei ole varaa menettää tappeluiden takia, mutta "human eraser" ottaa vähäiset haasteensa kunnialla vastaan ja on pärjännytkin uransa tappeluissa melko hyvin. Viime kauden molemmat tappelut olivat hyviä ja viihdyttäviä, eikä Schenn todellakaan jäänyt heikommaksi. Todella mielenkiintoinen tapaus viime kaudella oli vakiokokoonpanoon noussut Keith Aulie. Aulie on isokokoinen peruspakki, mutta miehen tappelutasosta ei kauheasti tietoa ollut. Aulie tappeli kauden aikana kahdesti, lähettämällä ensin Hartnellin kuuta kiertävälle radalle iskulla josta Muhammed Alikin olisi kateellinen. Kauden toinenkin tappelu Ryan Carteria vastaan oli Aulielta yksipuolinen näytös.

Yhden tappelun miehiä Leafsilta löytyi viime kaudella useampikin, kaikkiaan kuudelle pelaajalle merkittiin yksi tappelu. Niistä ei sen enempää, sellaisia käsilaukku läpsyttelyjä pitkälti.

Joukkueesta ei tappeluosaamista ole kadonnut ollenkaan, mutta eipä sitä kyllä ole tullutkaan lainkaan. Eli aika samoilla linjoilla ensi kaudella mennään, riippuen tietenkin Colton Orrin tilanteesta. Alempien sarjojen mahdollisia myllyttäjiä en vielä tässä käynyt läpi, mutta ehkä senkin aika vielä tulee.

 

[Animal]

Ihan mielenkiintoinen topic, Wingseiltä ei tosiaan löydy sellaista rymisteliää, ja poliisia, joka voisi näitä lukuja ylös nostaa. Onko tosin ollut vähään aikaan ketään? Yksi tulisi ainakin mieleen, Todd Bertuzzi.

Wingsiltä ei varsinaista poliisia tosiaan löydy, mutta Bertuzzia ennemmin nostaisin tulevalta kaudelta esiin nimet Mike Commodore, Justin Abdelkader ja Garnet Exelby (mikäli vain saa paikan ylhäältä). Noista nimistä etenkin Commodore lienee sellainen, joka ottaa ne mahdolliset kovimmat haasteet vastaan, jos sellaisia eteen tulee. Vaikkei Commodore mikään varsinainen tappelija olekaan, niin uran varrella on korttiin kertynyt niitä eri sarjojen kaikkein kovimpiakin nimiä.

 

[Animal]

Alempien sarjojen mahdollisia myllyttäjiä en vielä tässä käynyt läpi, mutta ehkä senkin aika vielä tulee.

Leafsin leirille kutsuttu Kyle Neuber on sellainen kaveri, jolla on potentiaalia ainakin kovien nyrkkiensä puolesta ottaa Orrin paikka mikäli mies ei saa päätään enää ottelukuntoon. Neuber on yksi viime vuosien junnusarjojen ylivoimaisimmista tappelijoista, joka iskee erittäin lujaa molemmilla käsillä.

Itä-Ontarion Sarniasta lähtöisin oleva kaveri, joka loi itselleen erittäin kovan maineen Toronton esikaupunkialueen OHL -jengissä Mississauga St. Michael's Majorsissa ja sitä kautta olisi varmastikin ottelijana ehdoton suosikki Air Canada Centerissa.

 

[Kaspar11]

Viime vuosien pelätyin ja kunnioitetuin nyrkkisankari on poissa, mestarin paikka on vapaana.
Minulle suurin ennakko suosikki on oman juokkueemme tuore hankinta Steve MacIntyre, jota pidin jo viime vuonna ykkös haastajana Boogielle.
Pens tuskin tulee olemaan tappelu tilastojen kärjessä tulevalla kaudella, Marion lausunnot viime talvelta huomioon ottaen ja ensinnäkin se että pelaavassa kokoonpanossa tuskin on niin paljon nyrkkeilijöitä kuin viime kaudella. Toiseksi aktiivisin Mike Rupp(12 matsia) lähti hyvän sopimuksen myötä hänelle erittäin sopivaan rooliin, yhdessä Prustin kanssa heistä on varmasti monille harmia, joskaan Rupper ei mikään varsinainen tappelija ole. Godard (7 matsia) jota pidin yhtenä parhammista syrjäytettiin viime kaudella, saa hyvän paikan Starsista, saattaa olla uuden mahdollisuuden saaneena tosi kova luu. Jopa lännen kovin.
Näiden tilalle Big Mac kelpaa varsin hyvin, tuskin kuitenkaan pelaa kovinkaa paljoa, paitsi paikallisvastustajia vastaan. Eikä ole tarviskaan, jos ja kun Deryk Engelland on pelaavassa kokoonpanossa. Voitot Orrista ja Shelleystä nostivat Engelin nimen viime kaudella kuumimpien tappelijoiden joukkoon. Myös fiksuun perus puolustus pelaamiseen pystyvä pakki ei heilu kentällä turhaan vaan lyö ja lyö kovaa kun on sen paikka.
Toivotaan että tällekin osastolle löytyy joku rookie.

 

[ms.qvist]

Luodaanpa sitten katsaus Red Wingseihin (siitä huolimatta, että joukkuetta on jo täällä sivuttu) alkaen menneestä kaudesta.

Kaudella 2010-2011 joukkue keräsi 13 fighting majoria runkosarjassa, joukkueen sisäisessä pörssissä eniten tappelivat Abdelkader ja Ericsson – kumpikin kolme kertaa. Bertuzzi ja Stuart pudottivat hanskansa kahdesti. Yhden matsin ottajia oli sitten kolme kappaletta, joukossa herrasmiespelaaja Datsyuk, joka pärjäsi tappelussaan Corey Perryä vastaan todella hyvin, vieden sen nimiinsä.

Kauden 2010-2011 pudotuspeleissä Todd Bertuzzi tappeli kerran, vastassa oli tällöin Coyotesin Klesla.

Mainitaan vielä kauden 2010-2011 detaljeista se, että harjoitusotteluissa Wings-pelaajat keräsivät kolme tappelurangaistusta.

Jos tarkastellaan ja spekuloidaan tulevaa kautta, niin voitaneen ennustaa, että joukkueeseen hankittu Mike Commodore voi kerätä vyölleen varsin monta tappelua, mikäli pääsee pelaamaan riittävästi. Menneellä kaudella hän pelasi Blue Jacketsissa vain 20 peliä, joissa tilille kertyi kolme tappelua. Mikäli hän saa uralleen nostetta Wingseissä, pelejä voi kertyä huomattavasti enemmän ja sen myötä tappeluidenkin määrä voi hiukan nousta. Tosin on huomioita Wingsien pelityyli, joten automaattisesti ei voida laskea määrän kasvavan suuresti.

Justin Abdelkader pelasi viimekauden ylhäällä keräten pelityylillään varmasti lisää ”vihollisia” ja kyllähän hän vastasi huutoon kohtalaisen paljon, toisten tilastojen mukaan sen kolme kertaa runkosarjassa ja yhden pudotuspeleissä ja toisten mukaan tappeluita kertyi tilille vain runkosarjassa. Enkä nyt todellakaan muista saiko Abdelkader pudotuspeleissä Sharksien Clowea vastaan viitosen tappelusta. Mutta tulevalla kaudella hän tullee olemaan niitä Wingsien pelaajia, jotka keräävät muutamia tappeluvitosia tililleen.

Ruotsalaista Jonathan Ericsson on kerännyt jonkin verran arvosteluja siitä, että hän ei käytä kokoaan riittävästi hyväksi maalin edessä – nämä arvostelut ovat aiheellisia, koska tällä saralla parannettavaa on. Tappeluiden puolesta hän kuuluu niihin Wings-pelaajiin, jotka tulevat tulevallakin kaudella hanskansa pudottamaan. Tämä riippuu tietty paljon siitä kuinka hyvin hän kykenee säilyttämään asemansa kilpailussa peliajasta ja paikasta. Puolustukseen on kuitenkin tullut vahvistusta Commodoren ja Whiten myötä.

Hyökkääjistä Todd Bertuzzi kuuluu niihin harvoihin Wings-pelaajiin, joiden voi jo ennalta odottaa pudottavansa hanskansa tulevalla kaudella. Tuleeko ”lähtöjä” yksi vai useampia, on vaikea sanoa mutta toivon, että tarvittaessa Todd on valmis uhraamaan itsensä tällä saralla.
Kokonaisuudessaan toivoisin hänen pelaavan fyysisempää peliä ja laittavan kroppansa likoon kunnolla. Menneellä kaudella kun parannettavaakin jäi.

Puolustajista Ericssonin ja Commodoren ohella Brad Stuart on potentiaalinen vaihtoehto etsittäessä pelaajia, jotka voivat pudottaa hanskansa. Sen sijaan pidän suurena ihmeenä sitä, jos esim. Niklas Kronwall niin tulee tekemään, uran fight card ei kovinkaan lupaava ole: 0 tappelua Wings-paidassa ja vain yksi farmissa.

Hyökkääjistä Abdelkaderin ja Bertuzzin ohella edes jollain tasolla takuuvarmoja hanskansa pudottajia ei ole. En oikein usko, että uransa ehtoota pelaava Holmström hanskansa pudottaa, siitä huolimatta, että pelityylinsä kerää edelleen niitä vihamiehiä. Samoin – ainakin vieras-fanien keskuudessa – ärsytystä herättävä Johan Franzén tuskin ryhtyy ”nyrkkihippasille”. Drew Miller saattaa saada nimensä tähän tilastoon. Viime kaudella Pavel Datsyuk esiintyi myös tässä tilastossa, mutta se liene poikkeus mikä vahvistaa säännön. Olihan se kuitenkin uran toinen tappelu NHL:ssä ja ensimmäinen runkosarjassa ja olin suorastaan positiivisesti yllättynyt kuinka hyvin Datsyuk selvisi Perryä vastaan. Ei hullummin!

Lähinnä farmiin hankittu Garnet Exelby – viime kaudella AHL:n Rockford IceHogsissa kahdeksan tappelua – tuskin tulee esiintymään ylhäällä. Pidän sitä hyvin epätodennäköisenä.

Lähteet: Hockey Fights, Stats, Reviews and Trading, http://www.redwings.nhl.com, Hockey Fights at hockeyfights.com.

vlad.

 

[M10]

Starsin myllyosaston TOP6 ensi kaudelle on

Eric Godard
Sheldon Souray
Krys Barch
Steve Ott
Jake Dowell
Brenden Morrow

..eli ihan hyvältä näyttää. Muutenkin joukkueesta löytyy grittiä mielin määrin (rosterissa vielä fyysisesti pelaavat Fistric, Burish, Fiddler, Pardy, Grossman ja Benn).

Ott, Morrow ja Benn ovat sen verran arvokkaita pelaajia joukkueelleen, että he tuskin kauheasti hanskoja pudottelevat tulevalla kaudella. Varsinkin Morrow tappelee tuttuun tyyliinsä ainoastaan silloin, kun ketjukaveria kohdellaan kaltoin. Ei enää juuri muulloin.

Godardilta odotan aktiivista kautta! Lähtökartalla varsin kykeneväinen Souray on myös mielenkiintoinen nimi. Ottaa tarvittaessa ketä vastaan vaan. Barchin voisi minun puolesta treidata.

 

[ms.qvist]

Monella varmaan jo sormet syyhyävät ja kieli alkaa olla pitkänä mutta kausi se ei vaan vieläkään ala - aikaa on viikkotolkulla mutta kun niitä hanskojen pudottamisiakin olisi kiva nähdä, joten Hockeyfights.com tarjoaa helpotusta asiaan:

Hockey Fights at hockeyfights.com

ja sieltä oikeasta alanurkasta löytyy videoita muidenkin sarjojen tappeluihin, esim. QMJHL & OHL etc.

vlad.

 

[Kyle]

Pikainen katsastus Kingsin tappeluihin kykeneviin pelaajiin.

Tällä saralla kaksi nimeä nousee ensikauden rosterista ylitse muiden; Kevin Westgarth ja Kyle Clifford. Molemmille pelaajille viimme kausi oli NHL:ssa ensimmäinen. Tästä molemmat selvisivät ainakin tappeluiden saralta varsin kiitettävästi.

Westgarth pelasi ennen viimme kautta, kolmen vuoden ajan Kingsin farmi seurassa Manchester Monarchissa, jonka jälkeen peri paikkansa silloiselta raskassarjalaiselta Raitis Ivanansilta. Westgarth on joukkueessa puhtaasti nyrkkien takia, mutta paikoin viimme kaudella näytti että pysyy perus enforceria paremmin muiden vauhdissa mukana. Juuri liikkeeseen ja pelinlukuun toivoisin Westgarthin saavan parannusta, jolloin toiveissa olisi Shawn Thorntonin kaltainen tappelija jota pystyisi peluuttaan vakituisesti. Tappelijana pidän MacIntyre, Gillis - kaksikkoa tulevan kauden kovimpina, näiden jälkeen tulee kymmenkunta tasaista vääntäjää joihin Westgarth lukeutuu. Ensi kaudella voi jo taistella läntisen konfrenssin kovimman pelaajan tittelistä.

Nuori -91 syntynyt Kyle Clifford raivasi puolestaan tiensä ryminällä "keskisarjan" parhaisiin, hanskat olivat kokokauden herkästi kädessä ja lopulta lähtöjä kertyi 18, joka oli NHL:n neljänneksi eniten. Tästä huolimatta selviä tappioita tuli vain kolme, joka mielestäni keskisarjan tulokkaalle todella hyvin kun ottaa huomioon että vastassa oli myös niitä raskassarjalaisia.
Cliffordin tappelu innokkuus, yhdistettynä muutenkin fyysiseen pelityyliin tulee pitämään miehen jatkossakin omies suosikkina ja vastustajien inhokkina. Ensi kaudella on odotettavissa että tappelu määrä tulee tippumaan noin kolmanneksen, kun mitään ei tarvitse enään tällä saralla todistella. Nyt on aika ottaa seuraava askel kiekollisessa pelissä.

Uusista pelaajista Mike Richards, Colin Fraser ja Ethan Moreau eivät vierasta pudottaa hanskojaan, jos joukkuekaveria tullaan kohtelemaan väärin, Fraser tosin yleensä itseaiheuttaa sen että joutuu nyrkkihippasille. Kaikilta löytyy vajaan 10 tappelun kausia, vaikkakin jälkinmäinen on ikääntymisen myötä rauhoittunut tällä saralla ja Richards on joukkueelle liian tärkeä pelaaja istumaan turhaan jäähyaitiossa.

Kaiken kaikkiaan Kingsillä on tällä saralla asiat mallillaan, kuten ollut oikeastaan siitä asti kun 2000-luvun alussa aloin itse seuraamaan joukkuetta. Vastustajan pelotteilla joukkuetta ei tulla horjuttamaan ja varmasti kuitti tulee välittömästi, jos tilanne sitä vaatii.

Onko kukaan muuten laskenut missä divisioonassa tapellaan eniten, itsellä ei ole sen enempää faktaa lyödä pöytään mutta mielestäni juuri Pacific divisioonan joukkueet on useampana vuonna ollut tilastojen kärkipäässä.

 

[Parker27]

Alkais jo tuleva kausi. Ei malttaisi millään odottaa että kiekko (hanskat) tippuvat jäähän.

Paljon on tullut muutoksia NHL rintamalla juuri fyysisten pelaajien suhteen. Tässä vähän katsausta joukkueiden tämän hetken tilanteisiin. En ole laskenut mukaan ns. farmimiehiä tai sellaisia jotka pelaavat suurimman osan kaudesta AHL:ssä. Lisäksi heitän jotain omia arvioita montako myllyä pelaajat tulevat keräämään. Sekava viesti tästä tuli mutta oli nyt aikaa niin piti keksiä tekemistä.

Atlantin divisioona:
New Jersey Devils: David Clarkson 13-15 FM, Cam Janssen 12-14 FM, Eric Boulton 10-12 FM, Rod Pelley 6-8 FM, Matt Corrente 4-6 FM & Mark Fraser 4-6 FM
New York Islanders: Trevor Gillies 20-22 FM, Matt Martin 10-12 FM, Michael Haley 8-10 FM & Travis Hamonic 8-10 FM
New York Rangers: Brandon Prust 20-22FM, Michael Rupp 10-12 FM, Sean Avery 4-6 FM, Brian Boyle 3-5 FM, Michael Sauer 3-5 FM, Brandon Dubinsky 2-3 FM & Ryan Callahan 2-3 FM
Philadelphia Flyers: Jody Shelley 16-18 FM, Matt Walker 5-7 FM, Scott Hartnell 4-6 FM, Wayne Simmonds 3-5 FM, Maxime Talbot 2-3 FM & Braydon Coburn 2-3 FM
Pittsburgh Penguins: Deryk Engelland 10-12 FM, Steve MacIntyre 8-10 FM, Arron Asham 8-10 FM, Craig Adams 3-5 FM, Matt Cooke 3-4 FM, Chris Kunitz 2-3 FM & Brooks Orpik 2-3 FM

Koillinen divisioona:
Boston Bruins: Shawn Thornton 14-16 FM, Adam McQuaid 10-12 FM, Greg Campbell 6-8 FM, Milan Lucic 6-8 FM, Brad Marchand 4-6 FM, Nathan Horton 3-5 FM & Zdeno Chara 2-3 FM
Buffalo Sabres: Cody McCormick 10-12 FM, Paul Gaustad 6-8 FM, Patrick Kaleta 4-6 FM, Mike Weber 4-6 FM & Robyn Regehr 3-4 FM.
Montreal Canadiens: Travis Moen 6-8 FM, Ryan White 4-6 FM & P.K.Subban 2-3 FM
Toronto Maple Leafs: Colton Orr 18-20 FM, Mike Brown 12-15 FM, Jay Rosehill 8-10 FM, Dion Phaneuf 2-4 FM, Mike Komisarek 2-4 FM, Colby Armstrong 2-3 FM & Keith Aulie 2-4 FM
Ottawa Senators: Zenon Konopka 26-28 FM, Matt Carkner 14-16 FM, Chris Neil 12-14 FM, & Zach Smith 10-12 FM

Kaakkoinen divisioona:
Florida Panthers: Matt Bradley 10-12 FM, Nolan Yonkman 6-8 FM, Tyson Strachan 5-7 FM & Ed Jovanovski 2-4 FM
Carolina Hurricanes: Jay Harrison 8-10 FM, Bryan Allen 4-6 FM, Anthony Stewart 4-6 FM & Tim Gleason 3-5 FM
Washington Capitals: Troy Brouwer 2-3 FM, Jason Chimera 5-6 FM, D.J.King 8-10 FM, John Erskine 4-6 FM & Matt Hendricks 8-10 FM
Tampa Bay Lightning: Steve Downie 8-10 FM, Nate Thompson 2-4 FM, Ryan Malone 4-6 FM, Vincent Lecavalier 2-3 FM & Eric Brewer 3-5 FM
Winnipeg Jets: Tanner Glass 10-12 FM, Chris Thorburn 8-10 FM, Jim Slater 2-4 FM, Kendall McArdle 6-8 FM & Mark Stuart 4-6 FM

Keskinen divisioona:
Detroit Red Wings: Mike Commodore 4-6 FM, Jonathan Ericsson 3-5 FM, Brad Stuart 2-3 FM, Todd Bertuzzi 3-5 FM & Justin Abdelkader 5-7 FM
Nashville Predators: Zack Stortini 16-18 FM, Jordin Tootoo 10-12 FM, Shea Weber 2-3 FM & Mike Fisher 2-4 FM
St. Louis Blues: Ryan Reeves 10-12 FM, B.J.Crombeen 14-16 FM, Scott Nichol 3-5 FM, Barrett Jackman 3-5 FM, Chris Stewart 5-7 FM, David Backes 3-5 FM & Roman Polak 2-4 FM
Chicago Blackhawks: John Scott 6-8 FM, Dan Carcillo 12-14 FM, Jamal Mayers 10-12 FM, Steve Montador 4-6 FM, Sean O'Donnell 5-7 FM
Columbus Blue Jackets: Jared Boll 22-24 FM, Derek Dorsett 16-18 FM & James Wisniewski 2-4 FM

Luoteinen divisioona:
Edmonton Oilers: Darcy Hordichuk 16-18 FM, Theo Peckham 12-14 FM, Ben Eager 8-10 FM, Andy Sutton 4-6 FM & Ladislav Smid 4-6 FM
Vancouver Canucks: Kevin Bieksa 4-6 FM, Maxim Lapierre 3-5 FM, Alex Burrows 3-5 FM, Ryan Kesler 2-4 FM. Andrew Alberts 6-8 FM & Keith Ballard 2-4 FM
Calgary Flames: P-L-Letourneau 18-20 FM, Tim Jackman 10-12 FM, Tom Kostopoulos 8-10 FM, Jarome Iginla 2-4 FM, Cory Sarich 3-5 FM & Mark Giordano 2-3 FM
Minnesota Wild: Brad Staubitz 14-16 FM, Matt Kassian 6-8 FM, Cal Clutterbuck 2-4 FM, Clayton Stoner 8-10 FM, Eric Nyström 2-4 FM
Colorado Avalanche: Ryan O'Byrne 3-5 FM, Cody McLeod 14-16 FM, Brandon Yip 2-4 FM, Shane O'Brien 5-7 FM & Ryan Wilson 4-6 FM

Tyynenmeren divisioona:
San Jose Sharks: Frazier McLaren 14-16 FM, Ryane Clowe 6-8 FM, Jamie McGinn 4-6 FM, Brandon Mashinter 3-5 FM, Jim Vandermeer 4-6 FM & Doug Murray 2-4 FM
Anaheim Ducks: George Parros 24-26 FM, Sheldon Brookbank 8-10 FM, Jean-Francois Jacques 6-8 FM, Matt Beleskey 4-6 FM, Corey Perry 2-4 FM, Ryan Getzlaf 2-4 FM, Luca Sbisa 4-6 FM & Francois Beauchemin 2-4 FM
Los Angeles Kings: Kevin Westgarth 18-20 FM, Kyle Clifford 10-12 FM, Ethan Moreau 4-6 FM, Colin Fraser 4-6 FM, Mike Richards 2-4 FM, Matt Greene 2-4 FM & Brad Richardson 2-3 FM
Dallas Stars: Eric Godard 14-16 FM, Steve Ott 8-10 FM, Krys Barch 8-10 FM, Brenden Morrow 2-4 FM, Adam Burish 4-6 FM, Jamie Benn 2-3 FM, Jake Dowell 2-4 FM & Stephane Robidas 2-3 FM, Sheldon Souray 2-3 FM, Trevor Daley 2-4 FM & Mark Fistric 3-5 FM
Phoenix Coyotes: Paul Bissonnette 18-20 FM, Kyle Chipchura 4-6 FM, Raffi Torres 4-6 FM, Shane Doan 2-4 FM & Derek Morris 2-4 FM

 

[ms.qvist]

Keskinen divisioona:
Detroit Red Wings: Mike Commodore 4-6 FM, Jonathan Ericsson 3-5 FM, Brad Stuart 2-3 FM, Todd Bertuzzi 3-5 FM & Justin Abdelkader 5-7 FM

Olisin kyllä melkoisen tyytyväinen, jos ennustamista luvuista suuremmat toteutuisivat mutta pidän hyvin epätodennäköisenä sitä, että Wingseissä tapellaan pikaisesti laskettuna max. 26 kertaa. Todennäköisempänä pidän sitä, että ennustuksesi pienemmät luvut ovat lähempänä totuutta, jolloin hanskat putoisivat 17 kertaa, mikä sekin on enemmän kui viime kaudella.

Jos minäkin jotain spekuloisin, niin Commodore ottaisi sen 5 lähtöä, Abdelkader samat 5 lähtöä, Ericsson sellaiset 3 matsia, Bertuzzi max. 3 matsia ja Stuart max. 2 lähtöä. Mikä sekin tietäisi jo enemmän tappeluita kuin viime kaudella ja jos heitetään vielä pari muiden pelaajien tappelua, niin päästäisi mitä suurimmalla todennäköisyydellä pois bottom-paikalta tappeluiden suhteen kauden aikana.

Todennäköisyys kuitenkin lienee se, että niitä tappeluita on kauden jälkeen sellaiset 15 kappaletta, sen verran hyvin hanskat pysyvät kouriin kiinni liimattuina.

vlad.

 

[JZZ]

Washington Capitals: Troy Brouwer 2-3 FM, Jason Chimera 5-6 FM, D.J.King 8-10 FM, John Erskine 4-6 FM & Matt Hendricks 8-10 FM

King tuskin tappelee noin paljoa, koska ei ilman loukkaantumisia pääse pelaamaan. Varmasti tappelisi enemmän jos saisi pukea paidan päälleen, mutta kun on niin turhake muuten kentällä, niin jääaika on kortilla. Hendricksille veikkaisin kyllä n. 15 matsia ensi kaudella, koska pelaavassa kokoonpanossa ei muita luupäitä löydy ja Matt on jopa turhankin innokas tanssiinlähdöissä, ottaen huomioon että osaa myös pelata. Hieno mies.

 

[ms.qvist]

Hiukan tilastoja kaudelta 2010-2011 (runkosarja):

Onko kukaan muuten laskenut missä divisioonassa tapellaan eniten, itsellä ei ole sen enempää faktaa lyödä pöytään mutta mielestäni juuri Pacific divisioonan joukkueet on useampana vuonna ollut tilastojen kärkipäässä.

Atlantic:

Devils: 37 tappelua.
Islanders: 68.
Rangers: 62.
Flyers: 47.
Penguins: 71.

Yhteensä 285 tappelua, keskiarvo/joukkue: 57.

North-East:

Bruins: 71 tappelua.
Sabres: 30.
Canadiens: 32.
Maple Leafs: 50.
Senators: 46.

Yhteensä 229 tappelua, keskiarvo/joukkue: 45,8.

South-East:

Panthers: 24 tappelua.
Hurricanes: 25.
Capitals: 45.
Lightning: 20.
Trashers: 33.

Yhteensä 147 tappelua, keskiarvo/joukkue: 29,4.

Central:

Red Wings: 13 tappelua.
Predators: 18.
Blues: 78.
Blackhawks: 28.
Blue Jackets: 54.

Yhteensä 191 tappelua, keskiarvo/joukkue: 38,2 tappelua.

North-West:

Oilers: 55 tappelua.
Canucks: 29.
Flames: 35.
Wild: 32.
Avalance: 43.

Yhteensä 194 tappelua, keskiarvo/joukkue: 38,8 tappelua.

Pacific:

Sharks: 48 tappelua.
Ducks: 67.
Kings: 49.
Stars: 51.
Coyotes: 23.

Yhteensä 238 tappelua, keskiarvo/joukkue 47,6 tappelua.

Jokainen voi vetää johtopäätöksensä missä tapellaan eniten ja missä vähiten. Jos haluaa tappeluita otteluissa nähdä, niin kannattaa varata liput vaikkapa Penguinsin, Bruinsin, Islandersin, Bluesin tai Ducksien peleihin. Mikäli ei halua niitä tappeluita nähdä, niin niiltä ja niiden pahoilta vaikutuksilta välttyy parhaiten Red Wingsin, Predatorsin, Lightningin tai Coyotesin peleissä.

vlad.

 

[Girardi #5]

Näkisin että NY Rangerssilla voisi olla yksi ensi kauden fyysisimmistä 4-ketjuista: Michael Rupp, Brian Boyle ja Brandon Prust sekä puolustuksessa ainakin: Michael Sauer. Keskiarvot näillä herroilla: 192cm/101kg.

 

[larzzon]

Koillinen divisioona:
Boston Bruins: Shawn Thornton 14-16 FM, Adam McQuaid 10-12 FM, Greg Campbell 6-8 FM, Milan Lucic 6-8 FM, Brad Marchand 4-6 FM, Nathan Horton 3-5 FM & Zdeno Chara 2-3 FM

Lucicin kuono taitaa olla siinä kunnossa jo tässä vaiheessa uraa, että siihen ei ole varaa ottaa iskuja, jos haluaa pelata 100 prosenttisessa tikissä. Sama pätee Charan (muistaakseni ylemmän käden) pikkurilliin. Uskoisin, että nämä kaverit keskittyvät ensi kaudella entistä enemmän siihen, minkä parhaiten osaavat.

En myöskään usko Marchandin tiputtavan hanskoja paria kertaa enempää jos ollenkaan. Ei kuulu tyyliin. Sen sijaan Benoit Pouliot saattaa ottaa yllättävänkin monta lähtöä, sikäli kun hänen kohdallaan nähdään nathanhortonmaista halua osoittaa kuuluvansa joukkueeseen.

 

[Parker27]

Näkisin että NY Rangerssilla voisi olla yksi ensi kauden fyysisimmistä 4-ketjuista: Michael Rupp, Brian Boyle ja Brandon Prust sekä puolustuksessa ainakin: Michael Sauer. Keskiarvot näillä herroilla: 192cm/101kg.

Tähän voi todeta että niin on. Pelillesti pystyy tekemään tulosta mutta jos kinttaita aletaan tiputtamaan niin hyvältä näyttää myös.

Itse uskon siihen että Bostonin Marchand ottaa muutamia lähtöjä ensi kaudella. Sen verran hämmentäjä pelaaja kyseessä ja pudostuspelien otteet jos jatkuvat niin kavereita tulee kyllä kaukalossa riittämään. Pouliot unohtui listalta ja hän saattaa sen muutaman myllyn kauden aikana rääpästä.

Vladilta hyvää listausta tuossa pari viestiä takaperin divisioonien välisistä tilastoista. Mielenkiintoista luettavaa ja saapa nähdä miten voimasuhteet tulevat ensi kaudella muuttumaan.

 

[ms.qvist]

Kun kuuluu enemmän tänne kuin "Nyrkkisankareiden kohtalo ja tulevaisuus NHL:ssä"-ketjuun, vaikka aihe siellä nostettiinkin esille. Seuraavaksi tilastotietoa siitä kuinka monta kertaa pudotuspeleissä 2010-2011 hanskat tippuivat jäähän.

Pudotuspelien kohdalla tilastointi ei tietenkään tasa-arvoinen kaikkia kohtaan, koska pelien määrä vaihtelee joukkueittain todella paljon, viime keväänä Coyotesilla oli 4 peliä ja vastaavasti Canuckseilla ja Bruinsilla 25 peliä. Lisäksi vaikuttaa hyvin paljon se millainen joukkue astuu vastaan ja merkitystä on myös sillä millainen tunneskaala joukkueiden välisessä sarjassa on, millaisella kokoonpanolla joukkueet pelaavat - onko enforcereita joukkueessa vai ei, ja jos on niin millaisessa roolissa etc.

Seuraavaksi kuitenkin lyhyt tilastollinen yhteenveto Idän ja Lännen välillä (joukkueen jälkeen pelien ja tappeluiden määrä). Tilastossa vain ne joukkueet joiden pelaajat tappelivat pudostuspelien aikana, joten osa joukkueista puuttuu.

Itä - Eastern:

Bruins: 25/5.
Canadiens: 7/2.
Flyers: 11/2.
Sabres: 7/1.
Lightning: 18/1.

Yhteensä 11 tappelua.

Länsi - Western:

Canucks: 25/4.
Hawks: 7/2.
Sharks: 18/2.
Coyotes: 4/1.
Ducks: 6/1.
Kings: 6/1.
Red Wings: 11/1.
Predators: 12/1.

Yhteensä 13 tappelua.

Vain yhdellä pelaajalla - Kevin Bieksa - oli enemmän kuin yksi tappelu. Bieksalla niitä oli kolme (2 kotona ja 1 vieraissa).

Lähteenä käytetty Hockey Fights at hockeyfights.com sekä NHL.com - The National Hockey League.

vlad.

P.S. Alkaisi jo se kausi ja intensiiviset pelit.

 

[ms.qvist]

Red Wingsien järjestämä Traverce Cityn tulokkaiden harjoitusleiri on alkanut. Kahden Red Wings pelin saldona on useampi tappelu:

Red Wings vs Blue Jackets:

Brian Lashoff vs Tomas Kubalik.
Richard Nedomlel vs Adam Payer.

Lisäksi Mitch Callahan, agitaattori jonka toivon punnertavan itsensä Red Wingsien pelaavaan kokoonpanoon muutaman kauden kuluessa, "nyhjäsi" itselleen 2+2. Toivottavasti kintaatkin tippuvat vielä tämän turneen aikana. Wild pelissä Mitch istui popparipurkin äärellä.

Red Wings vs Wild:

Joakim Anderson vs Tyler Cuma.
Willie Coetzee vs Carter Sandlak.

Miltäpä muualla kauden lähestyminen näyttää?

vlad.

 

[Mr. Smith]

Miltäpä muualla kauden lähestyminen näyttää?

Vancouverin junnut ovat pelanneet kaksi matsia ja neljä tappelu on ollut saldona.

Ekassa matsissa Adam Polasek tyrmää Colton Teubertin http://www.youtube.com/watch?NR=1&v=6vt2MMOgy4E ja sitten Sawyer Hannay ja Cam Abney ottavat matsia http://www.youtube.com/watch?v=el0-pM5s7p0&feature=related

Toisessa matsissa sitten Ian Saab ja Logan MacMillan ottivat matsia sekä Antoine Roussel ja Michael Ferland, mutta näistä ei vielä videoita ole näkynyt youtubessa.

 

[Parker27]

Tupla TKO tapahtui Toronton ja Ottawan välisessä nuorten harjoituspelissä. Näitä aika harvoin näkee mutta hauskaltahan tuo näytti :-)

Jamie Devane vs Mark Borowiecki

Linkki vie Youtubeen.

 

[Esmeralda]

Edmontonin Antti Tyrväinen otti aamuyöstä puhtaan 100-0 voiton nyrkkitappelussa Galgaryn Nelsonia vastaan.

 

[Girardi #5]

Edmontonin Antti Tyrväinen otti aamuyöstä puhtaan 100-0 voiton nyrkkitappelussa Galgaryn Nelsonia vastaan.

Suomen-gooni ollut vauhdissa, hyvä startti! Vielä ei löytynyt leikettä..

 

[Parker27]

Ei oikeastaan kuulu ketjun aiheeseen mutta menkööt nytten tänne tämä juttu.

CBC’s P.J. Stock: Wade Belak not a suicide but an ‘accidental death’

Eli jos pitää paikkansa niin aika mystinen oli Belakin kohtalo. Huhuja nyt kaikesta mahdollista liikkuu pitkin nettiä mutta mikä on lopullinen totuus niin saadaankohan koskaan tietää.

Linkki vie Yahoon NHL sivuille.

 

[Shejbal]

Hyvä suoritus Tyrväiseltä Elsonia vastaan. Tyrväisellä ei ole aiempaa kokemusta square off -lähdöstä, mutta hienosti toimi itse aloitteen tekijänä ja dominoi tappelua. Turner Elson on kuitenkin melko kokenut tappelija (n. 30 tappelua), vaikka onkin Tyrväistä nuorempi.

Uskon, että Tyrväinen tulee ihan suht' säännöllisesti ottamaan matsia ainakin näitä saman kokoluokan jätkiä vastaan. Ei ole vapaaottelu jumppaa ihan turhaan vedetty.