Voisi olla aika tutkia isokokoisten tappeluihin erikoistuneitten pelaajien tarpeellisuutta lajille nimeltä jääkiekko.
Tappelut itsessään ovat viihdyttävä ja tarpeellinenkin osa jääkiekkoa, mutta samojen kavereiden pitäisi pelata ja tapella. Jos pelaaja ei pysty pelaamaan yli kymmentä minuuttia ottelusta olematta riski oman joukkueen menestysmahdollisuuksille, lajinvaihto voisi olla paikallaan.
NHL:ssä ei ole ollu kentällä yhtään pelaajaa, joka ei omalta osuudeltaan auttaisi joukkueettaan menestymään. Valmentajien työ on päättää ketä puetaan otteluun, ja sitä työtä he tekevät parhaansa mukaan. Jos menestystä ei tule ei työpaikkakaan kauaa säily.
Ja siihen, että olisiko NHL jotenkin parempaa jääkiekkoa, jos Boogaardit, Shelleyt ja Hordichukit korvattaisiin Steve Mooren tyylisillä visiirin taakse piiloutuvilla rotilla, joiden ainoa tehtävä on ajella tähtipelaajia telakalle kenenkään siihen puuttumatta. Jos tappelijoista hankkiuduttaisiin sääntömuutoksilla eroon, niin todennäköisin pelaajatyyppi heitä korvaamaan olisi hyvin luistelevat, tarkkaa oman pään peliä pelaavat kädettömät pelaajat tyyliin Patric Rissmiller, joiden tuottama lisäarvo jääkiekon viihdyttävyyteen on puhdas 0%.
En ole koskaan ymmärtänyt, miksi tappeluihin huivasti suhtautuvat niin ankarasti vastustavat tappelijoita, jotka pelaavat muutaman minuutin ottelussa. Jos silmää ei miellytä se, että Scott Parker tai Wade Belak on kentällä muutaman vaihdon ottelussa, ei sen luulisi olevan kovin paljoa heikentävän ottelun seuraamisen tuottamaa mielihyvän tunnetta. Omasta mielestäni olisi pelkästään suotavaa, että jokaisella joukkueella olisi neloskentässä pelkästään sellaisia pelaajia, joilla on potenttiaalia vähintään kymmeneen lähtöön kaudessa. Tästä mielipiteestäni huolimatta en ole kritisoimassa Detroitin pelaajapolitiikaa tai vaatimassa Thomas Plihallien sulkemista liigasta. Eli omana pointtina tappelijoiden tarpeellisuuteen on se, että tulee suvaita erilaisia näkemyksiä, eikä omien mielipiteiden perusteella tule sulkea toiselta sellaista osuutta jääkiekosta, mikä jotain toista kiinnostaa, mutta ei itseä.