Joo myönnettäköön, että kärjistin aika reippaasti tuon "voittaja lasketaan lyöntien määrästä" lauselman. Enkä toki ole missään vaiheessa sanonut, että ratkoisin voittajat mitenkään pelkästään painimisen perusteella, enhän?
Itse näkisin tappeluissa olevan kyse enemmänkin oman "paremmuutensa" osoittaminen ja muistuttaminen kenen reviirillä ollaan, kuin toisen vahingoittamisesta (jääkiekkoympyröissä, yöelämässä sitten vahingoitetaankin). Väittäisin, ettei nuo änärin goonit toivo murtavansa toistensa leukoja kuitenkaan vaikka sitäkin sattuu. Toki, onhan niitä täydellisiä pimenemisiäkin, kuten Bertuzzin mailanisku jne. mutta ne ovatkin yksittäistapauksia.
Painimisen puolelle mennään siinä vaiheessa kun nyrkeillä ei eroa saada, jolloin painissa vahvempi osapuoli jää päälle ja mielestäni ottaa pistevoiton. Tai sitten, jos ollaan jäämässä nyrkeillä kakkoseksi mutta hoidetaan kaveri painilla alas niin on sekin osoitus osaamisesta tappelemisessa.
Ainoa asia mitä ajoin takaa oli, että vaikka joku voittaisikin iskujen määrässä 50-4, mutta lähtee kentältä tyrmättynä mustan silmän kera, kun vastustajalle ei ole tullut mitään jälkeä, en näe mitään logiikkaa julistaa voittajaksi sitä joka useamman iskun sai perille. Tai kuten nyt käsittääkseni puheenaiheena olevassa Chara-Cairns matsissa, kun Chara ensin huitoo kymmenisen sucker-punchia tuomarin sitoessa vastustajan, mutta silti päästää Cairnsin ensin kontrolloimaan ja lopulta kaatuu/liukastuu Cairnsin melko voimattomaan tuuppaisuun, niin on JYP-luotsi Alatalon termein oikeusmurha julistaa Chara voittajaksi. Näin siis minun mielestäni.
No, makuasioita.
