Jotakin pientä ja vaatimatonta Stephen Peatista..
Hyvät tappeluiden ystävät, päätin laittaa tänne jotakin pientä stooria Peatista. Kirjoitukseni pohjautuu pitkälti englanninkielisiin lehtiartikkeleihin, joten tuskin se monellekaan teistä uutta tietoa miehestä tarjoaa. Juttu on kirjoitettu eräänä tammikuisena iltana ennen Canal+:n NHL-ottelun alkua. Joten taso on ymmärrettävästi mitä on.
STEPHEN PEAT (WASHINGTON CAPITALS)
Peat putkahti maailmaan 3. lokakuuta vuonna 1980. Syntymäpaikka oli Princeton, Brittiläisessä Columbiassa. Erikoiseksi Stephenin syntymäpaikan tekee se, että tämä pulleaposkinen poikavauva näki ensimmäiset valonpilkahdukset omalla kotisohvallaan. Stephen halusi pitää vauhtia yllä jo syntyessään, sillä pojan äiti ei kerinnyt edes haaveilla lähdöstä reilun 30 kilometrin päässä sijaitsevalle synnytysosastolle.
Jo ihan pienenä lapsena Peat ymmärsi hyvän päälle. Hyvä ei tässä tapauksessa tarkoittanut makeaa, eikä sitä voinut syödäkään. Monien kanadalaislapsien tapaan Stephen juoksi, heti kun juoksemaan vaan oppi, päivät pitkät pieni jääkiekkomaila kädessään. Kotikulmilla pelattujen pihapelien myötä lajivalinta olikin jo itsestään selvyys.
Myös Stephenin vanhemmat ymmärsivät piakkoin poikansa halun päästä jäälle. Yhteiset "kuvioluisteluharjoitukset" lähikentällä kuuluivatkin jo varhaisessa vaiheessa monta kertaa Peatin perheen viikko-ohjelmaan.
Murrosiässä Stephen huomasi, että jääkiekko voi olla paljon muutakin kuin maalien tekemistä ja oman verkon suojelemista: Tappelut ja fyysiset taklaustilanteet viehättivät miehen mittoihin kasvanutta nuorukaista yhä enemmän ja enemmän. Puolustajana koko pienen ikänsä pelannut Peat pudotti hanskansa ensimmäisen kerran jääkiekkokaukalossa 14-vuotiaana pelatessaan junioriliigaa Red Deer-nimisessä joukkueessa.
Jo 15-vuotiaana Peat ymmärsi varsin hyvin, että hän voisi ehkä tulevaisuudessa elättää itsensä tappelemalla kaukalossa. Hänen kesäharjoittelunsa pääpaino siirtyi samassa silmänräpäyksessä juoksumatolta punttisalille. Stephen suorastaan rakasti nyrkkien heiluttamiseen jäällä.
Kaudella 97-98 Peat nousi WHL:ssä nopealla tahdilla kovimpien ja arvostetuimpien tappelijoiden harvaan kastiin. Stephen kulutti 63 ottelussaan jäähypenkkiä 189 minuuttia. Tappeluja miehellä olisi kertynyt varmasti vielä paljon useampiakin, jos vain halukkaita "tanssikavereita" olisi sarjasta löytynyt. Peatin kanssa samassa juniorijoukkueessa pelannut Matt Pettinger tiivisti monien pelaajien pelot ja tunteet sanoessaan.
"Sarjassa liikkui monia huhuja, joiden mukaan hän on useasti tuhonnut iskuillaan pelaajien kasvokalustoa. Oikeastaan kukaan ei halunnut joutua tappeluun hänen kanssaan."
"Monien kertomusten mukaan Peat on jopa hypännyt jäähyaitiosta tappelemaan, ja murtanut yhdellä iskulla vastustajan poskipään. Hän kuulostaa hirviöltä, mutta todellisuudessa hän on ainakin kavereilleen todella hyvä tyyppi", Pettinger kuvaili pieni hymy kasvoillaan.
Peat astui suuren askeleen lähemmäs unelmaansa, kun Anaheim varasi hänet toisella kierroksella vuoden 2000 varaustilaisuudessa. Nivusvamma pilasi Stephenin kauden Portlandiassa AHL:ssä (kausi 2000-01). Vaikka miehen ottelut jäivät tuolla kyseisellä kaudella kuuteen, oli Washington vakuuttunut hänen taidoistaan. Peatille oli ovi auki Capitalsissa, koska joukkueelta puuttui Chris Simonin ”pehmenemisen” myötä kunnon kovanaama riveistään.
Tällä kaudella Washingtonin valmentaja Ron Wilson on antanut Peatille mahdollisuuden laitahyökkääjänä näyttää osaamisensa.
"Stephen on yksi kautta aikojen kovimmista nuorista, joka on pelannut läntisessä junioriliigassa. Sitä paitsi hän on fyysisyytensä lisäksi erinomainen taklaaja ja luistelija", Wilson kehuu suojattiaan.
Ja onhan Stephen Peat viimeistään tällä kaudella osoittanut suurelle yleisölle nyrkkitaitonsa. Vaikka hän on kohdannut useita raskaansarjalaisia (esim Donald Brashear, Todd Fedoruk ja Peter Worrell), on Stephen yleensä aina pyrkinyt ankaraan iskujenvaihtoon turhan sitomisen sijaan. Peatin vahvuus tappelijana on ehdottomasti se, että hän pystyy antamaan molemmilla käsillään kenet tahansa tyrmääviä iskuja.
PS: Tekstistäni löytyy varmasti virheitä, ja pituuttakin on aika snadisti… toivottavasti tästä oli kuitenkin edes hiukan iloa jollekin. Moni muistaa varmasti viime kaudelta esimerkiksi Peatin ja P.J Stockin välisen nujakan. Odotan ensi kautta vesi kielellä ja rukoilen kädet ristissä, että Washingtonin uusiutunut valmennusjohto ymmärtää hyvänpäälle. Sillä Stephenissä on mielestäni paljon ainesta.