Åsten vei, nähdäkseni naureskellen ja vain parilla lyönnillä. Eli piti huiskivan Rafkinin etäällä, sitten isku, paita pään yli ja viimeistely. Pisteet RB-kypärälle kuitenkin efortista.
Kyllä tuossa pieni Helenius-Virtanen muistelo oli, vaikka kumpaakaan näistä tuoreemmista ei voi minään tappelijana pitää. Kokemusero näkyi silti ja päällimmäisenä sanoisin Åstenilta nähdyn taitojensa rajoissa suoritetun malliesityksen.
Ensin voidaan spekuloida tappelun järkevyydellä. TPS menetti tässä 2 minuuttia vitosen ylivoimasta. Taklaus oli kuitenkin minusta ruma, vaikka vastaanottajalla olikin vähän peiliin katsomisen paikka. Siinä mielessä Rafkinilta hyvä liike.
Itse tappelussa Ruben kyllä huitoi itse itsensä pihalle, se oli vähän sellaista alokasmaista innokkuutta. Jos ei yksikään yllä perille, ei kannata hullun lailla itseään väsyttää. Lopulta vielä menetät tasapainoa ja joudut sätkyukoksi. Tämän johdosta Åsten sai Rafkinin käsiinsä riepoteltavakseen huonossa asennossa. Tuossa ennen tasapainon menettämistä olisi voinut antaa useankin aika napakan iskun perille kun ei kaverilla ollut enää käsitystä missä kaupungissa ollaan. Åsten jätti kuitenkin lyömättä ja Rafkinin korpon jälkeen totesi että eiköhän tämä riitä.
Samaa ei voi sanoa Karvisen viimeisestä löynnistä. Tästä päästäänkin siihen kuuluisaan kysymykseen, kuuluuko tappelut liigaan? Tällaiset Åstenin kaltaiset kyllä, mutta Karvisen tasoiset suorittajat voisi katsella toisia lajeja.
Ymmärrän että siinä kiimassa voi käytössäännöt unohtua. Liigassa tappelut vaan monesti jää vähän nyhjäykseksi ja se pitää hyväksyä. Jos et pääse oikein kunnolla lyömään niin sitten et pääse, ehkä ensi kerralla on parempi onni. Mutta et sä lähde sitä jäässä makaavaa enää lyömään, kyllä se oli se tappelu siinä ja ensi kerralla uudestaan.