Tambijevsilla vihoitteli nivunen, mikä saattoi vaikuttaa siihen ettei Tappara uskaltanut tarjota koko loppukauden kattavaa sopimusta. Tai sitten haluttiin ottaa mieluummin Mike Stapleton kevättä ajatellen, joten latvialaisesta luovuttiin. Kyllähän Tambijevs ihan mukiinmenevästi esiintyi testipeleissä, mutta kyllä itselle jäi ainakin sellainen maku visiitistä ettei hänen mukanaan loppukautta ajatellen kovin paljon menetetty.
Williams ei sitten taas saanut itsestään oikein mitään irti. Vaikutti pehmeältä, mutta oli silti latonut Albanyssä hurjia tehoja aiempina vuosina. Tilastojen perusteella voisi arvella hänen pelanneen John Maddenin kanssa samassa ketjussa, mikä osaltaan selittää huimaa maalimäärää kaudella 98/99 (vrt. esim. Lasse Jämsenin tehot Tapparassa verrattuna Pelicans-aikaan). Vakuutti valmennusjohdon harjoituksissa, muttei peleissä. Tapparasta Williams jatkoi muuten Brynäsiin, mutta siellä meni pisteiden valossa vielä heikommin (12g 0+1). Mutta ei kautta ilman maalia, hana aukesi vihdoin Italian Meranossa.
Jännä muuten että jotkut ylistävät Burke Henryä hyvien pudotuspelien myötä, vaikka pudottiin puolivälierissä. Brian White taas ei saa kehuja, vaikka nosti vuotta aiemmin tasoaan erittäin vaikeassa tilanteessa, ja pelasi hyvän Ässät-sarjan. Roolithan olivat suunnilleen samat miehillä noin yleisestikin ottaen. Ja selvennykseksi sanottakoon että pidän kyllä Henryä jonkin verran parempana pelaajana kuin Whiteä, tästä ei tarvitse huomauttaa.