Tampereen Ässät
Nuori lentäjävänrikki laski silmänsä hetkeksi tutkiakseen öljynpainemittarin levotonta viisaria. Pikainen silmäys mittaristoon kertoi että kello oli 16.58 ja nopea silmäys polttoainemittariin kertoi, että polttoainetta riittäisi vielä 65 minuutiksi. Lentueen komentajan vakaa ääni kuului radiosta. "Lisätankit -irti, nyt." Lisäpolttoainesäiliöiden irrotessa kone huojahti hieman kuin Pikilinnan Pubin asiakas lauantaikotiottelun jälkipeleissä. Vaistomaisesti vänrikin käsi nousi suojaamaan silmiä häikäisevältä ilta-auringolta, joka oli laskeutumassa lumisen horisontin taakse, värjäten väljässä V-muodostelmassa lentävän hävittäjälentueen Mansester-Tampella P-51 Mustamakkarangien kuplakuomut sinioranssilla kajolla.
Nämä lauantai-iltapäivän partiolennot olivat muodostuneet jo rutiiniksi pitkän talven aikana ja säätäessään vaakatrimmiä ja polttoaineseosta nuori vänrikki ajatteli jo hajamielisenä mukavaa iltaa upseerimessissä oluttuoppien ja Mikko Alatalo -karaoken parissa.
Nuoresta iästään huolimatta hän oli jo arpinen veteraani, jonka kokemus ja pelisilmä vetivät vertoja kenelle tahansa vanhemmalle lentäjätoverille.
Hän oli myös oppinut varomaan alakynnessä olevia vastustajia - "Nurkkaan ahdistettu pelikaani voi olla lähes yhtä vaarallinen kuin vikkelä ja terävähampainen kärppä. Se naapurin ikäloppu kisumirri on kuitenkin jo lähes hampaaton." oli naapurilentueen johtaja luutnantti Piirnes muistuttanut nuoria lentäjiään käskynjaolla.
"Omaa peliä ja laukauksia!" - Tämä ohje kaikui nuoren vänrikin korvien välissä hänen kätensä hakeutuessa vaistomaisesti puolituumaisten Montreal-Torspo -konekiväärien liipasimelle.
Nämä mietiskelyt katkesivat yllättäen, kun kuulokkeista kajahti varoittamatta nuoren vänrikin siipimiehen kiihtynyt ääni: "Louskunokkia kello kolmessa, 5000 jalkaa, suunta 220!"
Nuoren vänrikin aistit terästäytyivät ja adrenaliini alkoi virrata hänen suoniinsa katseen kiinnittyessä horisontissa näkyvään muodostelmaan, josta vain tarkkasilmäisin erotuomari olisi erottanut pahaenteisiin pastellisävyihin verhoutuneen merilintumuodostelman. "Hyökätään pareittain. Tarvainen, Barkov ensin. Grönvall, Mäntylä. Ojanen suojaa! Antaa mennä, Tampereen puolesta!"
Pahaa-aavistamaton lintuparvi liihotteli noin 1000 jalkaa lentueen lentokorkeutta matalammalla ja aurinko oli tamperelaisten selän takana. "Ne eivät edes ehdi nähdä mikä niihin iski.." nuori vänrikki ajatteli hieman surullisena, murehtien paremmin pärjääviin joukkueisiin siirrettyjä lentueenjohtajia. Hävittäjät valmistautuivat hyökkäykseen kiihdyttämällä nopeutensa 300 solmuun ja hajaantumalla hieman välttääkseen yhteentörmäykset hyökkäyksen loppuvaiheessa - tällaiset onnettomuudet olivat jo sammuttaneet monen lupaavan nuoren lentäjän MM-kisahaaveet.
1000 jaardia...900..800.. Vänrikin koneen konekiväärien hajonta oli säädetty siten, että optimaalinen ampumäetäisyys oli noin 250 jaardia.
Lentueen koneet syöksyivät moottorit ulvoen pahaenteisiin pastellisävyihin pukeutuneiden pelikaanien jatkaessa järkähtämättä omalla lentoreitillään.
"Olisi Jussinkin aika osua johonkin." ajatteli nuori vänrikki huvittuneena, muistaen Jussin taidot kivääriammuntakilpailussa edellisenä iltana - Jussi oli ampunut ohi ladon seinästä seistessään ladon sisällä.
Koneet syöksyivät yksitellen kuin tsekkiläinen jääbalettitanssija täyttäen ilman puolituumaisten konekiväärien valojuovilla ja hylsyillä, jotka ropisivat kaukana alhaalla lumiseen maastoon kuin Tappara-pakkien laukaukset Hakametsän kaukalon päätylaidotukseen.
"Tappara, ö-ö-Ö!!" huusi tätä kiehtovaa kohtalonbalettia ja taivaalle piirtyviä tiivistysvanoja seuraavat fanit kaukana lintuparven ja Tappara-lentueen alapuolella lumisella jäähallin parkkipaikalla, noin viiden oluen tuiskeessa.
Ikuisuudelta tuntuvien sekuntien jälkeen nuori vänrikki syöksyi vuorollaan kohti lähintä pelikaania ja rystyset valkoisena liipasinta puristaen tunsi konekiväärien hampaita kalisuttavan rekyylin. "Maistaakaa Tapparan Terästä, kirotut puolisukeltajat. RATATATATATAAAAA!!!" (loppu hieman nolostuen, koska puolituumaiset konekiväärit pitävät kohtuu metelin ilman lisätehosteitakin).
Ohi! Koko viiden sekunnin sarja osumatta mihinkään! Pikainen katsaus peräpeiliin koneen kiepsahtaessa nousuun ja kaartoon vasemmalle kertoi hämmästyneelle vänrikille, että ainoastaan yksi pelikaani oli saanut osuman. Viisi konetta, 20 konekivääriä, tuhansia luoteja ja yksi pudotus. Nämä synkät ajatukset katkesivat kuin Tapparapelaajien selkäranka kahden maalin tappioasemassa, kun kuulokkeista kajahti hätääntynyt rääkäisy "Gimmel, minuun osui!". Já heti perään toinen ääni: "Voihan tuhannen tulimmaista ja lempo soikoon, se kirottu louskunokka ehti ensin ja en näe ollenkaan eteeni - hajukin on karmea! Hyppään!"
Ei ei, ei tämä voi olla totta! Meillä on kausiennakoissa hehkutetut huippulentäjät ja huipputulivoimaiset Mustamakkarangit! Ja ne on kalaa syöviä merilintuja! Ja peli on 2-1 niiden hyväksi.
Turhautuneena nuori vänrikki suuntasi koneensa kohti kotikenttää, avasi ohjaamonsa kuomun ja heitti lentohanskansa ulos. "Antakoot lentokieltoa ja sotaoikeutta, perkele! Ei tästä tule mitään!"
Kaukana tämän sotaisan spektaakkelin alapuolella pettyneet Tappara-fanit korkkasivat vielä yhden oluen.
muaddib
Nuori lentäjävänrikki laski silmänsä hetkeksi tutkiakseen öljynpainemittarin levotonta viisaria. Pikainen silmäys mittaristoon kertoi että kello oli 16.58 ja nopea silmäys polttoainemittariin kertoi, että polttoainetta riittäisi vielä 65 minuutiksi. Lentueen komentajan vakaa ääni kuului radiosta. "Lisätankit -irti, nyt." Lisäpolttoainesäiliöiden irrotessa kone huojahti hieman kuin Pikilinnan Pubin asiakas lauantaikotiottelun jälkipeleissä. Vaistomaisesti vänrikin käsi nousi suojaamaan silmiä häikäisevältä ilta-auringolta, joka oli laskeutumassa lumisen horisontin taakse, värjäten väljässä V-muodostelmassa lentävän hävittäjälentueen Mansester-Tampella P-51 Mustamakkarangien kuplakuomut sinioranssilla kajolla.
Nämä lauantai-iltapäivän partiolennot olivat muodostuneet jo rutiiniksi pitkän talven aikana ja säätäessään vaakatrimmiä ja polttoaineseosta nuori vänrikki ajatteli jo hajamielisenä mukavaa iltaa upseerimessissä oluttuoppien ja Mikko Alatalo -karaoken parissa.
Nuoresta iästään huolimatta hän oli jo arpinen veteraani, jonka kokemus ja pelisilmä vetivät vertoja kenelle tahansa vanhemmalle lentäjätoverille.
Hän oli myös oppinut varomaan alakynnessä olevia vastustajia - "Nurkkaan ahdistettu pelikaani voi olla lähes yhtä vaarallinen kuin vikkelä ja terävähampainen kärppä. Se naapurin ikäloppu kisumirri on kuitenkin jo lähes hampaaton." oli naapurilentueen johtaja luutnantti Piirnes muistuttanut nuoria lentäjiään käskynjaolla.
"Omaa peliä ja laukauksia!" - Tämä ohje kaikui nuoren vänrikin korvien välissä hänen kätensä hakeutuessa vaistomaisesti puolituumaisten Montreal-Torspo -konekiväärien liipasimelle.
Nämä mietiskelyt katkesivat yllättäen, kun kuulokkeista kajahti varoittamatta nuoren vänrikin siipimiehen kiihtynyt ääni: "Louskunokkia kello kolmessa, 5000 jalkaa, suunta 220!"
Nuoren vänrikin aistit terästäytyivät ja adrenaliini alkoi virrata hänen suoniinsa katseen kiinnittyessä horisontissa näkyvään muodostelmaan, josta vain tarkkasilmäisin erotuomari olisi erottanut pahaenteisiin pastellisävyihin verhoutuneen merilintumuodostelman. "Hyökätään pareittain. Tarvainen, Barkov ensin. Grönvall, Mäntylä. Ojanen suojaa! Antaa mennä, Tampereen puolesta!"
Pahaa-aavistamaton lintuparvi liihotteli noin 1000 jalkaa lentueen lentokorkeutta matalammalla ja aurinko oli tamperelaisten selän takana. "Ne eivät edes ehdi nähdä mikä niihin iski.." nuori vänrikki ajatteli hieman surullisena, murehtien paremmin pärjääviin joukkueisiin siirrettyjä lentueenjohtajia. Hävittäjät valmistautuivat hyökkäykseen kiihdyttämällä nopeutensa 300 solmuun ja hajaantumalla hieman välttääkseen yhteentörmäykset hyökkäyksen loppuvaiheessa - tällaiset onnettomuudet olivat jo sammuttaneet monen lupaavan nuoren lentäjän MM-kisahaaveet.
1000 jaardia...900..800.. Vänrikin koneen konekiväärien hajonta oli säädetty siten, että optimaalinen ampumäetäisyys oli noin 250 jaardia.
Lentueen koneet syöksyivät moottorit ulvoen pahaenteisiin pastellisävyihin pukeutuneiden pelikaanien jatkaessa järkähtämättä omalla lentoreitillään.
"Olisi Jussinkin aika osua johonkin." ajatteli nuori vänrikki huvittuneena, muistaen Jussin taidot kivääriammuntakilpailussa edellisenä iltana - Jussi oli ampunut ohi ladon seinästä seistessään ladon sisällä.
Koneet syöksyivät yksitellen kuin tsekkiläinen jääbalettitanssija täyttäen ilman puolituumaisten konekiväärien valojuovilla ja hylsyillä, jotka ropisivat kaukana alhaalla lumiseen maastoon kuin Tappara-pakkien laukaukset Hakametsän kaukalon päätylaidotukseen.
"Tappara, ö-ö-Ö!!" huusi tätä kiehtovaa kohtalonbalettia ja taivaalle piirtyviä tiivistysvanoja seuraavat fanit kaukana lintuparven ja Tappara-lentueen alapuolella lumisella jäähallin parkkipaikalla, noin viiden oluen tuiskeessa.
Ikuisuudelta tuntuvien sekuntien jälkeen nuori vänrikki syöksyi vuorollaan kohti lähintä pelikaania ja rystyset valkoisena liipasinta puristaen tunsi konekiväärien hampaita kalisuttavan rekyylin. "Maistaakaa Tapparan Terästä, kirotut puolisukeltajat. RATATATATATAAAAA!!!" (loppu hieman nolostuen, koska puolituumaiset konekiväärit pitävät kohtuu metelin ilman lisätehosteitakin).
Ohi! Koko viiden sekunnin sarja osumatta mihinkään! Pikainen katsaus peräpeiliin koneen kiepsahtaessa nousuun ja kaartoon vasemmalle kertoi hämmästyneelle vänrikille, että ainoastaan yksi pelikaani oli saanut osuman. Viisi konetta, 20 konekivääriä, tuhansia luoteja ja yksi pudotus. Nämä synkät ajatukset katkesivat kuin Tapparapelaajien selkäranka kahden maalin tappioasemassa, kun kuulokkeista kajahti hätääntynyt rääkäisy "Gimmel, minuun osui!". Já heti perään toinen ääni: "Voihan tuhannen tulimmaista ja lempo soikoon, se kirottu louskunokka ehti ensin ja en näe ollenkaan eteeni - hajukin on karmea! Hyppään!"
Ei ei, ei tämä voi olla totta! Meillä on kausiennakoissa hehkutetut huippulentäjät ja huipputulivoimaiset Mustamakkarangit! Ja ne on kalaa syöviä merilintuja! Ja peli on 2-1 niiden hyväksi.
Turhautuneena nuori vänrikki suuntasi koneensa kohti kotikenttää, avasi ohjaamonsa kuomun ja heitti lentohanskansa ulos. "Antakoot lentokieltoa ja sotaoikeutta, perkele! Ei tästä tule mitään!"
Kaukana tämän sotaisan spektaakkelin alapuolella pettyneet Tappara-fanit korkkasivat vielä yhden oluen.
muaddib