Pascal Lemoix
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Tappara
Tätä samaa asiaa tietysti kaikki nyt pohtivat, mutta perustetaan tämä ketju nyt vaikka tappioputken ajaksi. Veikkaan nimittäin, että tämä kurssi ei suoristu millään yhdellä onnistumisella.
11 kertaa on nyt siis hävitty, joista 3 on varsinaisia liigapelejä. Näin pitkä tappioputki on mielestäni kriisi jos mikä. Joukkue menee henkisesti lukkoon, pelaajat eivät yllä normaalisuorituksiinsa, jokainen puristaa mailaa ja pelkää sitä seuraavaa virhettä. Virheitä tulee, kun niitä ajattelee.
Henkiset lukkotilat ovat erittäin vaikeita purkaa. Varmaan joka otteluun ladataan, että kyllä se nyt siitä jo menee, mutta jokainen takaraivossaan ajattelee, että voi jos me sittenkin hävitään.
Viime kaudella Jokerit velloi "Tää oli tässä"-"Nousu alkoi tästä" -aallokossa koko kauden ja jäi pudotuspelien ulkopuolelle. Ilveksellä oli sama tilanne syksyllä 2002. Vaikka runkosarja onkin pitkä, niin 10-15 ottelun tappioputki vie käytännössä pudotuspelimahdollisuudet. Ei niitä loppuja pelejä kukaan voita. Tappioputki ei käänny voittoputkeksi, vaan parhaimmillaan siihen, että saadaan suunnilleen puolet pisteistä.
Nyt eletään jo veitsenterällä. Pahinta on, että joukkueessa on "periaatteessa" kaikki hyvin, hallitaan ottelutapahtumia, mutta vastustaja tekee helppoja maaleja. Omalla porukalla maaliin vaadittava työmäärä on hirmuinen ja kaikki tuntuu epäreilulta. Ongelmien vähättely on tässä vaiheessa pahinta itsepetosta.
PS. Jos jotain toivon niin sitä, että olen tässä asiassa väärässä.
11 kertaa on nyt siis hävitty, joista 3 on varsinaisia liigapelejä. Näin pitkä tappioputki on mielestäni kriisi jos mikä. Joukkue menee henkisesti lukkoon, pelaajat eivät yllä normaalisuorituksiinsa, jokainen puristaa mailaa ja pelkää sitä seuraavaa virhettä. Virheitä tulee, kun niitä ajattelee.
Henkiset lukkotilat ovat erittäin vaikeita purkaa. Varmaan joka otteluun ladataan, että kyllä se nyt siitä jo menee, mutta jokainen takaraivossaan ajattelee, että voi jos me sittenkin hävitään.
Viime kaudella Jokerit velloi "Tää oli tässä"-"Nousu alkoi tästä" -aallokossa koko kauden ja jäi pudotuspelien ulkopuolelle. Ilveksellä oli sama tilanne syksyllä 2002. Vaikka runkosarja onkin pitkä, niin 10-15 ottelun tappioputki vie käytännössä pudotuspelimahdollisuudet. Ei niitä loppuja pelejä kukaan voita. Tappioputki ei käänny voittoputkeksi, vaan parhaimmillaan siihen, että saadaan suunnilleen puolet pisteistä.
Nyt eletään jo veitsenterällä. Pahinta on, että joukkueessa on "periaatteessa" kaikki hyvin, hallitaan ottelutapahtumia, mutta vastustaja tekee helppoja maaleja. Omalla porukalla maaliin vaadittava työmäärä on hirmuinen ja kaikki tuntuu epäreilulta. Ongelmien vähättely on tässä vaiheessa pahinta itsepetosta.
PS. Jos jotain toivon niin sitä, että olen tässä asiassa väärässä.