Erittäin tyypillinen Tapparan arkipeli nähtiin tänään. Lukkoa ei tarjonnut alussa minkäänlaista vastusta ja Tappara pääsi namuttelemaan kolme nättiä maalia. Peli oli käytännössä selvä ensimmäisen erän jälkeen. Lukko sai pientä otetta Tapparan lopetettua hyökkäyspään vyörytyksen. Puolustus toimi kuitenkin hyvin, eikä jotenkin haluttomalta näyttänyt Lukko saanut kunnon paikkoja aikaiseksi. Pari tapparalaisen sähläilyistä johtunutta maalipaikkaa Lehto nappasi taidolla ja osin tuurillakin.
Vaisusta Lukosta ei hyökkäyspäässä jäänyt ketään mieleen. Puolustuksessa Levokari oli täysin pihalla läpi pelin. Pelaajia viuhui kummaltakin puolelta ohi, ainoastaan kaksi koukkua vihellettiin. Kaiken kruunasi käytöskymppi tavalla, jota harvoin olen nähnyt. Tuntui kuin Levokaria ei kiinnostanut enää yhtään mikään, vaan mies välttämättä halusi jo koppiin. Mies oli menossa jäähylle, mutta kääntyikin takaisin. Mies ei mennyt huutamaan tuomarille, vaan liukui pää kumarassa ja tuijotti jäätä hiljalleen liukuen, niin kauan, että Sinkkonen veti kädet lanteille. Siihen Levokari ikäänkuin havahtui ja luisteli ensin jäähyaitioon, josta hänet ohjattiin pukuhuoneeseen. Tuomarille räksyttäneitä tai eleillään tunteensa osoittaneita pelureita olen nähnyt montakin, mutta flegmaattisuudella kympin hankkiminen oli jokseenkin uutta.
Tapparalla oli toisessa erässä kolme mainiota paikkaa. J.Ojasella oli kaksi kertaa tyhjä maali, mutta toisella meni ohi ja toisella haki vielä täysin älyttömästi syöttöä toisella tolpalle, vaikka Langkow oli juuri siellä tolpalla ja itsellä tyhjä maali ja 1,5m matkaa maaliin. Viinanen kynäili Mäkisen nokikkain Langkow'n kanssa, mutta ei saanut nostettua rystyltä kyljellään olleen kanukin yli.
Yksittäisistä Lukko-pakeista erottui huonoudellaan siis Levokari, mutta koko joukkueen puolustaminen oli ekassa erässä sekaisin. Toisessa aallossa tullut Tapparan pelaaja oli lähemmäs kymmenen kertaa täysin yksin b-pisteiden välissä. Kiekollisen tapparalaisen kiertäessä kulmaan/maalin taakse, koko Lukon viisikko näytti romahtava maaliviivalle, jolloin taakse jäi valtavasti tilaa, johon hakeutua ja syöttää. Vain kerran Tappara teki maalin, mutta mahdollisuuksia oli avauserässä vaikka kuinka. Loppua kohden homma parani, osittain Tapparan lopettaessa painostamisen.