Lienee jo aika suunnata katseet kohti kautta 2014-15. Kevät oli Tapparan osalta raskas ja näitä haavoja on paranneltu kesän aikana. Osa haavoista oli sen verran syviä, että ne jättävät ikuiset arvet muistokseen. Tiettyjä asioita kun ei koskaan tekemättömiksi saa. Kesä on Tapparan osalta ollut erityisen hiljainen, tämä sekä hyvällä että huonolla. Hyvää se, että ainakaan vielä KHL-riskit eivät ole Bailenia lukuunottamatta realisoituneet, huono se, että kilpavarustelussa Tappara on jäämässä Kärppien ja Lukon paitsioon + nyttemin myös TPS on tehnyt todella kovan luokan hankintoja. Lisäksi nykyisessä some-kulttuurissa on ollut erittäin valitettavaa todeta kuinka Tappara on jämähtänyt tämän osalta jonnekin 90-luvulle. Nyt vähän aktivisuutta peliin, eli toimistolla herätys.
Maalivahdit:
Kesän aikana tilanne muuttui siltä osin, että luukunavaajan tontille Aaro Peltosen kirittäjäksi hankittiin lähinnä yliopistokokemusta omaava Brady Hjelle joka pelasi viime kauden Norjassa. Peltonen isokokoisempana (ja Suomen liigoista kokemusta omaavana) alun perin kuulosti suht ok ratkaisulta. Toisaalta viime vuosien NCAA-haut ovat onnistuneet aikalailla 100% joten se voisi puoltaa sopimuksen antoa Bradylle. Loppupelissä lienee se ja sama koska Metsola pelaa peleistä sen 99% enivei. Mun mielipidettä Metsolan tason suhteen ja sille, että mestaruutta hakevalla organisaatiolla pitäisi olla kaksi erittäin hyvätasoista maalivahtia (vrt. Kärpät: Rynnäs/Karhunen vs Tarkki/Karhunen) ei liene enää toistaa.
Puolustus:
Kevään jälkeen tiedossa oli että joukkueeseen tarvitaan uudet 1. ja 2. pakit. Näiden tarpeiden osalta toimistolla on suoriduttu varsin hyvin. Toki varmaan osittain myös sen takia, että Mäntylä jätti KHL-tarjoukset tällä kertaa käyttämättä. Mäntylä kuitenkin pelaajana on (nyt Niemisen poispotkimisen jälkeen) juuri sellainen pelaaja mitä Tappara nyt tarvitsee. Mäntylä tuo joukkueeseen johtajuutta, tahtoa ja tunnetta sekä on toki varsin hyvä puolustaja. Kokonaisvaltaisesti voitaneen puhua ehkäpä liigan parhaasta pakista. Kärpät-fanit (Kukkonen) ja Lukko-fanit (Niskala) toki lienevät eri mieltä asiasta. Kolomatis taas oli täsmävahvistus korvaamaan Bailenin jättämää yv-viivapakin roolia. Alustavien tietojen pohjalta arvioisin, että Kolomatis ei pysty nousemaan sille tasolle jolla Bailen kevään pelasi mutta kokonaisuutena 30 pisteen kausi lienee kuitenkin mahdollista. Lienee myös pelityyliltään kokonaisvaltaisempi jota voidaan peluuttaa myös alivoimatilanteissa. Kokonaisuutena Tapparan pakisto on riittävällä tasolla verrattuna pääkilpakumppaneihin. Uudet sääntömuutokset (ja niiden vaikutukset) toki mietityttävät koska Tapparan puolustus ei ole kovin liikkuva ja kiekollinen. Vain Mäntylä ja Puistola plus toivon mukaan Kolomatis edustavat tätä hyvin luistelevaa osastoa Saravon, Aallon ja Kankaanperän ollessa taasen hidas mutta kankea osastoa kuin myös syvyyspakit Mäkinen, Elorinne ja Virmavirta. Ylivoiman osalta uskon Tapparan ylivoiman taasen hyötyvän suurentuneesta hyökkäysalueesta.
Hyökkäys, sentterit
Senttereiden suhteen tilanne on hieman huolestuttava. Ykkössentteri puuttuu taas kauteen lähtiessä. Viime vuoden tilanne jossa sitä puuttuvaa sentteriä saatiin odottaa aina helmikuulle asti ei millään muotoa ollut optimaalinen ratkaisu ja luultavasti tämä oli ainakin yksi merkittävä syy sille, että Kärpät meni runkosarjassa menojaan ja hankki kotiedun siihen ratkaisevaan viimeiseen otteluun. Sellaista ”Kelly Zajac”-luokan peluria odottaisin tuohon Kuuselan vierelle jotta pysytäään muiden top-seurojen kilpavarustelussa mukana. Toivottavasti ei nyt missään tapauksessa enää kaavailla mitään Jarkko Malinen ykkössentteriksi projektia v2.0.
Viime aikoina on myös kuulunut huolestuttavia huhuja siitä, että Josh Green pelaisi kauden veropakolaisena, ts. saapuisi Tampereelle vasta lokakuun puolella. Jos näin niin aika käsittämättömältä tämä tuntuisi, että yksi mestariehdokkaista lähtisi kauteen sentterinelikolla: Järvinen-Malinen-Tuominen-Rauhala joista yksi on try-out mies ja yksi ensimmäistä liigakauttaa aloitteleva a-juniori. Taustalla sitten pari laituria joita voidaan hädässä myös sentterinä peluuttaa (Peltola, Da Costa).
Greenin twitter-feedin mukaan mies todellakin näyttää olevan vielä aika lomatunnelmissa (kun muulla joukkueella on joukkuetreenit jo alkaneet) joten lienee huhuissa ainakin jotain perää. Miehen itsensä ja Tapparan loppukauden menestyksen osalta toki aina parempi mitä freshimmässä kunnossa Josh keväällä on mutta ei sitä saa kuitenkaan alkukauden kustannuksella tehdä.
Mestaruustaiston osalta sentterinelikko : Zajac-Järvinen-Green-Malinen kuulostaisikin jo varsin mallikelpoiselta.
Hyökkäys, laiturit
Laituriosasto ei ole onneksi kärsinyt major-katastrofia vaan molemmat mm-miehemme Palola ja Jormakka (khl-tarjouksista huolimatta) ovat vielä ringissämme. Kärki on siis laadukas mutta top-2 kenttien jälkeen laiturien taso on suuri kysymysmerkki. Potentiaalisina top-kenttien laitureina sopimuspelaajistamme näkisin lähinnä Toni Kallelan ja Patrik Laineen. Ja pitää huomioida että näistä Kallela omaa varsin vähän liigakokemusta (ennustan kuitenkin Palola-tyylistä läpimurtoa tulevaisuudessa) ja Laine on Barkoviin verrattavissa oleva huippulupaus mutta silti vasta 16-vuotias keväällä polvileikkauksen läpi käynyt juniori. Teddy Da Costa täysi jokeri-kortti jonka varaan ei mitään voi laskea, toki varmaan Laineen ohella se kiinnostavin uusi pelaaja rosterissa. Muista pelaajista Jukka Peltola on mahtava duunari hyvä av-pelaaja mutta ei liene paras vaihtoehto ketjuun jonka pitäisi olla pelistä toiseen ns. tulosyksikkö-osastoa. Haapala ja Karjalainen taasen ovat tätä pienikokoista pörrääjä-osastoa jotka menevät hyvin nelosketjun energia-roolissa. Sellaista koodinimi ”Smolenak”-tyylin pelaaja tuo rosteri vielä huutaa, ellei sitten Laine jo pysty ottamaan vakipaikkaa. Laineessa on myös huomioitava se, että kolmen vuoden sopimuksestaan huolimatta tullee olemaan parin vuoden päästä kesällä NHL:n ykköskierroksen varaus joten hyvin mahdollista että vain enää pari vuotta Suomen liigoissa Laine pelailee. Hyödyt kannattaa ottaa kaverista välittömästi irti.
Ketjujen osalta jos asioita miettii niin joko Kallelan tai Laineen läpimurto taikka tuon koodinimin ”Smolenakin” hankinta voisi mahdollistaa myös esim. Erkinjuntin siirron kolmosketjuun jolloin saisimme aikalailla pomminvarmasti kolme tulosyksikköön-soveltuvaa ketjua kasaan. Toki EJ:n siirto vaatisi ensinnäkin ykkösketjuun sen sentterihankinnan joka pystyisi ottamaan EJ:n vastuuta pelinteosta.
EJ-”Zajac”-Kuusela
Jormakka-Järvinen-Palola
Kallela (Laine) – Green - Da Costa
Haapala (Karjalainen) – Malinen – Peltola
Ylläolevan kokoonpanon heikkous on av-pelaajien vähyys. Malinen-Peltola ja Green-Kuusela kaksikot lähinnä pelaajia joiden vahvuus myös av-pelissä. Kallelan ja EJ:n paikkojen vaihto toisi kolmosketjuun pelintekijän jolloin Da Costan roolina olisi enemmän maalintekijä. Jos Kallela taikka Laine ei saa mahdollisuutta niin Peltola ottanee tuon kolmosketjun roolin ja Kaksonen (av-pelaajana) nousee tilalle nelosketjuun.
Valmennus
Vaikka nyt Jukat Rautakorpi ja Jalonen kuinka ovat Tapolaa hehkuttaneet niin edelleen tämä valmennus on täysi mysteerikortti. Toki toivotaan Tapolasta uutta rautakorpea, marjamäkeä taikka jyrkiahoa mutta sen sitten ensi kausi näyttänee. Tällä hetkellä tosiaan suurin epävarmuus kohdistuu sentteriosaston lisäksi valmennukseen. Kuten jo aiemmin mainittu, voi kääntyä myös positiiviseksikin vaihdokseksi jos vapauttaa hieman tuota Tapparan ilmapiiriä ja antaa Rautakorpeä enemmän vastuuta pelaajille.
Kokonaisuutena Tapparan pitäisi mielestäni vielä enemmän olla seura joka kaikilla teoillaan ja sanoillaan osoittaa olevansa liigan suurseura. Kahden hopeakevään jälkeen nyt on ilmassa ollut vähän sellaista ristiriitaista viestiä, että tyydytäänkö nyt tähän tasoon missä nyt ollaan kun koko ajan pitäisi olla vielä aiempaa parempi. Mäntylä ja Kolomatis nyt olivat jo vähän parempia signaaleja. Nyt vähintään se ykkössentteri kehiin jo ennen kauden alkua niin näytetään poronkasvattajille että ei täällä Tampereella olla luovutettu liigan herruudesta taistelua.
