Pelikirjoista ja pelaajista
Eli korostan, erityisesti se että Tapparaan haalitaan "maalintekijätyyppejä" on se pääpointti. Mutta myös pelitapaa ja sen lopullista onnistumistasoa on hyvä Rautakorven pohtia kesän aikana koska loputtomalla kiekonsiirtelyllä ei loppupelissä mitään voiteta. Ja se että saat ratkaisevassa finaalipelissä 3-5 laukausta per erä kaverin maalivahdille on ei-hyväksyttävää.
Kyllä se pelitapa varmasti kehittyy vääjäämättä. Koko ajan kannattaa muistaa, että nyt oli vasta ensimmäinen kausi kyseessä ja Rautakorven ajama pelitapa on kunnianhimoinen, ts. se vaatii pelaajilta paljon. Siksi ensi kausi onkin ihan kutkuttava.
Tappara vähän kokeili kaikkea tässä keväällä mutta finaalit kiistattomasti osoittivat, että siirtyminen nopeaan pystysuunnan jääkiekkoon oli sittenkin pieni virhe Rautakorvelta. Tämä asia lienee pistetty merkille ja ensi kaudella Tappara lähtenee tiukasti kiekkokontrolliperiaatteella jälleen.
Mitä tulee muuten syksyn tahmeuteen niin osasyy voi olla siinä, että huhujen mukaan Rautakorpi halusi peluuttaa "puhdasta" Meidän peliä, eli niin sanotusti reagointiin perustuvaa kiekkokontrollia. Käytäntöhän osoitti sitten aika karusti sen miten nykypelaajillakin on ongelmia pelitilanteiden tunnistamisessa, saati sitten niin, että se pitää tehdä viisikkona jatkuvasti oikein.
Veikkaan, ja tämä on vain veikkaus, että Tappara asteittain vähentää pelistä kaavamaisuutta ja jos Rautakorpi on peräsimessä koko suunnitellun ajan niin projektin viimeisenä vuonna nähdään tuota reagointiin perustuvaa jääkiekkoa.
Pelaajat
On tietysti aiemminkin jo keskusteltu Pekka Saravosta (ja Juha Leimusta) mutta lienee paikallaan nostaa kissa jälleen pöydälle. Leimun siirtyminen oli mielestäni odotettua ja hyvin loogista, hän ei ole moderni puolustaja ja kuului siihen joukkoon jonka vain oli lähdettävä. Pelicans saanee ihan hyvän puolustajan ja jännä nähdä annetaanko hänelle sellainen rooli missä hän on parhaimmillaan, eli puhtaasti hyökkäävä pakki.
Saravon ongelma nykyaikana on siinä, että hänen luistelunsa ei ole riittävällä tasolla. Tarkoitan tällä luistelutekniikkaa sekä peliasentoa, joka hajoaa liikaa, eli hän ei pysty pelaamaan jatkuvasti pää ylhäällä. Kyllähän Peksi edelleen on loistava luuta omassa päässä mutta vähän kuitenkin vanhan ajan jäänne. Hänet on aikanaan koulutettu siihen 90-lukulaiseen jääkiekkoon ja muuntuminen tähän uuteen on ollut vähän vaivalloista. En olisi yllättynyt jos sopimus puretaan aiemmin mutta toisaalta arvokas pelaaja hän on edelleen joukkueelle.
Nykyään jääkiekossa painotetaan paljon funktionaalista voimaa, hyvää tasapainoa ja liikkuvuutta, sekä tietenkin kestävyyttä. Tapparakin käyttää mm. painia kesäharjoitelussa, ja painihan on mitä mainioin laji tuon funktionaalisen voiman kehittämiseen.
Ne pelaajat joilla on takanaan vaikkapa 20 vuoden tausta toisenlaisesta harjoittelusta voivatkin olla ongelmissa ja se näkyy juuri luistelutyylissä ja peliasennossa. Jos haluaa pelata kiekkokontrollia sekä yhdistettyä mies- ja aluepuolustusta on pystyttävä koko ajan reagoimaan nopeasti. Se taas tarkoittaa, että on pystyttävä pitämään koko terä jäässä koko ajan ja painopiste alhaalla molemmilla jaloilla. Se vaatii keholta tiettyjä ominaisuuksia ja esimerkiksi paljon isoja rautoja liikutelleet pelaajat eivät siihen kykene koko peliä.
Rautakorpi on tästä aivan varmasti tietoinen ja näkyyhän se meidän hyökkääjissämme. Paljon pienikokoisia pelaajia, jotka kuitenkin ovat kestäviä ja hyviä luistelijoita. Futiksessa esim. Barca toi voimakkaasti esiin näitä pieniä pelaajia ja etenkin heidän luontaista kykyään tehdä teräviä suunnanmuutoksia.
Pidän mm. Antti Erkinjunttia aivan huikeana kiekon suojaajana. Hänellä on todella jämäkkä asento koko ajan, painopiste alhaalla ja kiekko jatkuvasti kontrollissa niin, että maila on molemmissa käsissä. Siihen päälle kyky käyttää terää taitavasti niin vaikea häntä on kulmissa puolustaa oikein. Sehän vaatii taas samanlaisen puolustajan.
Tuukka Mäntylä on tietysti Ville Niemisen ohella meidän paras esimerkkimme siitä miten pelaaja voi onnistuneesti mukautua ympäristön vaatimuksiin. Vielä 10-15 vuotta sitten Mäntylä oli liian pieni mutta nykyään hän alkaa olla valmentajan unelma mikäli halutaan pelata modernilla tavalla. Mäntylä on uskomattoman monipuolinen pelaaja ja Suomessa surkean aliarvostettu.
Pekka Saravon kohdalla kyse on käytännössä hänen urastaan, ei vain pelaamisesta Tapparassa. Joko hän pystyy sopeutumaan tai sitten hän jää yksinkertaisesti jalkoihin. Itse uskon, että fiksuna ihmisenä hän osaa peliään muuttaa ja pelannee vielä pari hyvää kautta ainakin.
Eniten minä itse mietin Tappara senttereitä, pidän aivan selvänä, että MM-kisojen myötä Koskiranta lähtee ulkomaille ja Barkov tietenkin kysymysmerkki loukkaantumisensa vuoksi. Tapparallahan on selkeästi haettu isoja senttereitä jotka pystyvät pelaamaan isolla jäällä. Niitä ei liikaa ole tarjolla, etenkään Koskirannan tai Barkovin tasoisia.