- Täällä Holy Night-kiakkolähetys, legendaaaaarisen Hakametsän kiekkopyhätön parkkipaikan lounais-kulma. Microfonin tuulenvaimentajaksi uhrattua naapurin tytön Teddy-karhua haistelemassa, Mika ”lähtee kuin harvasukasmato rannasta” Aukkonen ja vieressäni, molempien jalkojeni päällä seisoo, Simo Kutila.
- Moro vaan.
- Täällä on nähty melkoinen spektaakkeli? Vai mitä Simo? Eikö ole näin Simo?
- Kyllä vaan.
- Niin, miltä se sinusta näytti?
- Pahaltahan se näytti.
- Pahalta? Mitä tarkoitat sillä?
- No, näithän sä ittekin. Tuo ruosteen raiskaama Lada kaasutteli tuosta täysin piittaamatta kalleimmista Volvoista ja Mersuista ja niiden takalaseihin liimatuista ”Ilves – Huomenna mestarit” tarroista.
- Niin?…
- No, funtsaa ny ittekin. Kaveri ajaa kahdeksaakymppiä ikkuna auki ahtaalla parkkipaikalla, laulaen ”Tappara on terästä”-kappaletta vahvasti nasaalilla nenä-äänellä ja samalla syö äitinsä mukaan laittamia eväitä.
- Niin?…
- No, kyl se joku tolkku pitäis olla.
- Aivan. Tarkoitin kyllä tuota…
- Eihän niiden leipien päällä ollu muuta kuin voita ja meetvurstia. Sitäkin vaan ohkaisina siivuina.
- Niin, aivan. Mutta…
- Olis nyt ollu edes mustaamakkaraa kyytipojaksi. Mutta ei. Kaikenlaista.
- Aivan. Mutta, entä sitten itse…
- Tai olisi edes äiti laittanut kaverille mukaan porsaankyljystä tai jotain muuta vähän tuhdimpaa ruokaa. Oluttakaan ei näyttänyt olevan.
- Niin, eihän sitä nyt ajaessa…
- Eiii. Mä tarkoitinkin pilsneriä. Olis siitä ainakin saanut b-vitamiinia. Jaksaa sitten ajella sinne Lapualle asti.
- Lapualle?
- Niin. Lukihan siinä Ladan takalasissa
www.ltkpkp.com.
- Öö… Mitäs se…
- No, sehän tietysti tarkoittaa lapuantapparaakannattaviaperakammarinpoikia.
- Kyllä, kyllä. Jaahas. Mutta entä sitten tuo itse otte…
- Vähän mua häiritti se nasaali äänikin. Onneks kuitenkin jäi sen Ladan vuotavan pakosarja äänen taakse hieman piiloon.
- Juu. Aivan. Tuosta ottelusta vielä mainitakseni…
- Oli se kuitenkin hyvä ettei se tullu tänne Valmetillaan. Olisi voinut tulla pahaa jälkeä kun kaveri olisi sillä traktorillaan luukuttanut täällä parkkipaikalla kahdeksaakymppiä.
- Ni…
- Mitenhän se muuten sillä lailla kaahaili? Kun kuitenkin näytti niin vakavanoloiselta aikamiesperäkammaripojalta.
- Jaa, enpäs tiedä. Mutta, mitenkäs tuo itse ottelu sitten men…
- Vaikka, voihan sitä napsahtaa vakavammaltakin mieheltä tuo järjenvalo.
- Krhm…Niin?
- Onhan niitä kuulemma ihan fiksujakin kavereita alkanu kannattaan tuota Ipaakin.
- Aha?…
- Niin, huhupuhetta se minustakin on. Jonkinnäköistä turbaani-legendaa.
- Tarkoitit varmaankin urbaani?
- Juu, sama kaveri.
- Tuota, mitenkäs sä Simo kiteyttäisit tuon äsken nähdyn ottelun? Meillä kun alkaa tämä ohjelma-aika loppumaan ja päälle työntää jo merisää.
- Merisää? Jokos ne on televisiossakin?
- Kyllä. Jos sitten se kiteytys.
- No, kiteytetään. Vanhojen, hyväksi havaittujen, tapojen mukaan Tappara nosti mestaruusviirin hallin kattoon, Ipa-fanien kyynelehtiessä. Vanhojen, hyväksi havaittujen, tapojen mukaan Tappara myös voitti kauden ensimmäisen paikalliskohtaamisen, Ipa-fanien kyynelehtiessä.
- Ja sitten merisää.
- Jaa, mää vai?