Olipa upea ottelu Tapparalta. Pelissä riittä sähköä ja tunnetta alusta loppuun asti.
Paljoa en ole jaksanut tuomareista valittaa, mutta Levonen oli tänään sysipaska. Vaikuttaa siltä että Pena on laittanut faksia liikkeelle ja rahaa likoon... ei tuota linjattomuutta muuten voi ymmärtää.
Onneksi Tapparan alivoima oli vakuuttavaa ja hinkin ylivoima pelkkää tuhertelua. Ei ole paljoa valehdeltu, jos toteaa Tapparalla olleen enemmän paikkoja alivoimallaan kuin hinkillä ylivoimalla (mm. läpiajo ja lukuisia 2-1 hyökkäyksiä, joissa ainoastaan rouva Fortuna pelasti surkeasti pelanneen hinkin).
Oudosti hinki ei saanut sikailuistaan (mm. Vopatin kyynärpääniitti Mojaseen, ja lukuisat muut vihellyksen jälkeiset raukkamaiset kähinät) juurikaan jäähyjä. Lopulta Japa tajusi sentään heittää Vihkon pihalle, kun tämä oli heikkopäisenä huitonut Lehdon maalilla kaikkea liikkuvaa... luonnollisesti vihellyksen jälkeen, kuten hinkillä tapana on.
Ottelun kruunasi Janne Ojasen upea maali, jossa kiekko ei ikinä maalin mennyt. hinki kahvasi Ojasen kumoon varmassa maalipaikassa, hinkin pelatessa ilman maalivahtia. Ojanen sai näin potkittua jo kellistettyä petoeläimen ruhoa oikein sydämensä kyllyydestä ratkaisevalla 3-1 maalillaan!
Ja ei peliä ilman Jeren napsahtamista. En tiedä minkä selityksen JHag ja kumppanit tällä kertaa keksivät, kun Karalahti päätössummerin jälkeen katsoi asiakseen hyökätä Viinasen(?) kimppuun (luonnolliseti) takaa päin poikittaisen mailan turvin. Säälittävää toimintaa entiseltä huumeiden käyttäjältä!