Taikauskoinen minä sanoisi, että älä kirjoita mitään... Rationaalinen minä sanoo, että sillä mitä minä kirjoitan, ei ole mitään vaikutusta lauantain peliin!
Pidän huomista ottelua todella isona! Suomen mestaruuksia on tullut kiitettävästi viime aikoina. Muutamien vuosien päästä vain innokkaimmat fanit muistavat paljonko niitä saatiin tiettynä ajanjaksona (koska niitä tulee paljon - vaikkei toki joka vuosi).
Euroopan seurajoukkueiden mestaruus vielä puutuu. Jokainen innokas fani muistaa, milloin ensimmäinen tuli (siis jos tulee). Ja voihan se toki tulla myös vuoden tai kahden päästä. Mutta kyllähän Tapparan hopeaputket toivoivat ihan uudenlaista arvostusta - ja nöyryyttä - niitä mestaruuksia kohtaan, jotka tulivat pitkän odotuksen jälkeen.
Nyt, toivottavasti, ei tarvitse käydä läpi samanlaista kreikkalaista draamaa, vaan toivon todella, että täyttymys seuraisi jo yhden hävityn finaalin jälkeen...
Huominen peli on siis todella iso. Tappio syö, ja voitto riemastuttaa! Näitä isoja pelejä varten tätä hommaa tehdään. Hyvä että tämä ei ole kauden viimeinen mahdollisuus menestyä, mutta sopisi kyllä todella mukavasti tähän keskitalven ankeuteen. Koska en tunne Luulajaa, en lähde arvioimaan mitään: mutta ruotsalaisjengit ovat keskimäärin Euroopan parhaita. Toisaalta Luulaja ei ole vertaistensa joukossa parhaimmistoa - mutta yksittäinen peli voi päättyä miten vain...