Tuleepa mieleen tapahtuma tässä vähän aikaa sitten: Olimme kaverin kanssa seuraamassa Kär-Saipa ottelua varsin iloisissa merkeissä, taisihan peli päättyä lopulta kärpille 5-0. Vain pari tuoppia oli mennyt alas (siinä vaiheessa iltaa) eli ei siis todellakaan mitään kännisten riehumista ollut havaittavissa.
<BR>
<BR>Vähän ennen toisen erän loppua päätimme lähteä käymään vessan puolella. Näin jälkeen päin voi päätellä että se järkkäri joka oli katsomonosamme \"valvoja\" lähti hiippailemaan meidän kannoilla käytäville.
<BR>
<BR>Siinä laarilla seisoessani ovi aukesi sähäkästi ja salamannopeasti järkkäri työnsi päänsä sisään vessaan. Katsoin taakse ja aloin nauraa tälle järkkärille.
<BR>
<BR>Ovi meni kiinni. Kului muutama sekuntti ja ovi aukesi uudelleen. Järkkäri käveli polleana sisään...\" Mitäs nauramista tässä nyt on?\" Yritin pitää naamataulua peruslukemilla kun pesin käsiä. \"Ei mitään.\" Mutta sitten ei enää itsekuri pitänyt. \"Tulit sitten tänne vähän katselemaan\" Järkkäri röyhisti rintaansa ja tuijotti minua silmiin. \"Kuule, minä pidän silmällä...lähdet pihalle täältä jos alat hankalaksi.\"
<BR>
<BR>Nooh, ei me \"enää\" alettu hankalaksi joten sain katsoa matsin loppuun.
<BR>
<BR>Palvelualtiutta kuvaa myös muutama peli sitten tapahtunut juttu. Oli säätämistä auton kanssa ja peliin saavuttiin viime tingassa. Nähtiin puolet porukasta vasta katsomon aukolla. Halli oli tässä vaiheessa pimeänä ja ylös penkeille ei oikein näkynyt mitään. Tiirailimme siinä pimeässä ylös päin etsien vapaata paikka/tilaa porukallemme.
<BR>
<BR>Ehdimme seistä siinä jotain 15-30 sekunttia niin järkkäri sanoo halveksivalla äänellä: \"No niin, koittakaahan mennä siitä johonkin\"
<BR>
<BR>Eipä siinä auttanut muu kuin lähteä 5hengen porukalla hapuilemaan portaita ylös pimeässä. Niin kuin arvata saattaa siitä katsomon osasta niitä paikkoja ei löytynyt. Pääasia taisi olla se että häivyimme hormoonin silmien alta...
<BR>
<BR>
<BR>Onko vastaavia tapauksia?
<BR>
<BR>Vähän ennen toisen erän loppua päätimme lähteä käymään vessan puolella. Näin jälkeen päin voi päätellä että se järkkäri joka oli katsomonosamme \"valvoja\" lähti hiippailemaan meidän kannoilla käytäville.
<BR>
<BR>Siinä laarilla seisoessani ovi aukesi sähäkästi ja salamannopeasti järkkäri työnsi päänsä sisään vessaan. Katsoin taakse ja aloin nauraa tälle järkkärille.
<BR>
<BR>Ovi meni kiinni. Kului muutama sekuntti ja ovi aukesi uudelleen. Järkkäri käveli polleana sisään...\" Mitäs nauramista tässä nyt on?\" Yritin pitää naamataulua peruslukemilla kun pesin käsiä. \"Ei mitään.\" Mutta sitten ei enää itsekuri pitänyt. \"Tulit sitten tänne vähän katselemaan\" Järkkäri röyhisti rintaansa ja tuijotti minua silmiin. \"Kuule, minä pidän silmällä...lähdet pihalle täältä jos alat hankalaksi.\"
<BR>
<BR>Nooh, ei me \"enää\" alettu hankalaksi joten sain katsoa matsin loppuun.
<BR>
<BR>Palvelualtiutta kuvaa myös muutama peli sitten tapahtunut juttu. Oli säätämistä auton kanssa ja peliin saavuttiin viime tingassa. Nähtiin puolet porukasta vasta katsomon aukolla. Halli oli tässä vaiheessa pimeänä ja ylös penkeille ei oikein näkynyt mitään. Tiirailimme siinä pimeässä ylös päin etsien vapaata paikka/tilaa porukallemme.
<BR>
<BR>Ehdimme seistä siinä jotain 15-30 sekunttia niin järkkäri sanoo halveksivalla äänellä: \"No niin, koittakaahan mennä siitä johonkin\"
<BR>
<BR>Eipä siinä auttanut muu kuin lähteä 5hengen porukalla hapuilemaan portaita ylös pimeässä. Niin kuin arvata saattaa siitä katsomon osasta niitä paikkoja ei löytynyt. Pääasia taisi olla se että häivyimme hormoonin silmien alta...
<BR>
<BR>
<BR>Onko vastaavia tapauksia?