Ronkaisen aikakausi Kärpissä on siis tullut päätökseensä, ainakin toistaiseksi. Ronki ei ole koskaan ollut allekirjoittaneen, eikä kovin monen muunkaan suosikkipelaaja, joillekin suorastaan sylkykuppi. Ronki on ollut jo sisääntulostaan asti potentiaalinen Kärppien vanhemmat juniori-ikäluokat läpikäynyt lupaus, jonka parhaaseen potentiaaliin uskottiin kovin pitkään ja vielä yli 25-vuotiaana.
Kaikesta huolimatta kunnioitan Ronkaisen kärppävuosia. Ensinnäkin hän tulee kiekkoilulle hyvin syrjäisestä Kuusamosta, jonka menestynein ja ainoa Suomenmestari Ronki on lajissaan. Ronkainen nousi Marjamäen Kärppiin varsin maltillisella peluutuksella. Kun Nutivaara jäi Savinaisen alle Tappara-sarjassa, Ronkainen otti paikan Hakanpään vierestä ja pelasi hyvät pudotuspelit. Taskuun jäi kolme maalia, joista yksi ratkaisi SM-pronssin.
Ronkaiselta odotettiin pronssikevään jälkeen pitkään, liiankin pitkään läpimurtoa, mutta kehitystä kolmosparin ja rotaatiopakin väliltä ei tahtonut tulla. Ronkainen pääsi osaksi Mikko Mannerin mestarijoukkuetta, jossa muuan Mikko Niemelän loukkaantuminen toi peliaikaa jokaisessa playoff-ottelussa. Seuraavana syksynä tuli kaksi vuotta jatkoa.
Kunnioittaa täytyy myös Ronkaisen paluuta pelaamattoman kauden 2019-2020 jälkeen, kun selkävamma oli päättää koko miehen uran. Vaikka otteista paluun jälkeen voi olla montaa mieltä, yleensä palaaminen Liiga-kaukaloihin oli saavutus. Tammikuussa 2021 julkaistu jatkosopimus saattoi kuitenkin aiheuttaa lähes shokin. "Runko-Ronki" itse asetti tavoitteekseen kehittyä kärkitason Liiga-puolustajaksi, mutta tätä ei tapahtunut. Viime vuosiin on mahtunut hyviä ja huonoja jaksoja, mutta hyviä lähinnä silloin kun pelitapakin on toiminut.
Tuli tämä aika ennemmin tai myöhemmin, kiitos kuitenkin Ronkaiselle kärppävuosista sekä omasta panoksesta SM-kultaan, SM-hopeaan, SM-pronssiin ja CHL-finaalisijoitukseen!