Tampere on Helsingin jälkeen Suomen suurin KAUPUNKI, Espoo ym. ovat vain Helsingin kylkiäislähiöitä.
Tampereella on vettä (kaksi suurta järveä ja kaupunkia halkova koski), hienoja vanhoja tehdasmaisemia, keskustassakin puistoja ja vehreyttä (kuinka monessa näin suuressa kaupungissa on luonnonsuojelualue muutaman kilometrin päässä kaupungin keskustasta?).
Täällä on melko vilkas kulttuurielämä (kaksi laitosteatteria ja lukematon määrä muita teattereita), paljon eri mahdollisuuksia seurata huippu-urheilua, mm. tänä kesänä alle 17-vuotiaiden EM-yleisurheilukisat ja alle 17-vuotaiden futiksen MM-kisat (Tampereen lohkossa mm. Brasilia!) sekä todella monta kansallisen pääsarjan huippujoukkuetta eri lajeissa. Myös oma urheilun harrastaminen onnistuu. Paljon puulaaki-porukoita, jossa voi tamperelaisittan käydä höntsäämässä tai tosissaan pelaamassa, melko hyvin harrastuspaikkoja ja hiihtäjille ja muille lenkkeilijöille Kaupin maailmancup-tasoiset hiihtoladut ja lenkkipolut. Jos haluaa tutustua suomalaisen jääkiekkoilun oletettuun maailman huipulle nousemisen perimmäisiin syihin, kannatta vierailla
Pyynikin portaissa.. Täällä on myös paljon museoita, mm. Sara Hildenin taidemuseo, Tampereen taidemuseo, museokeskus Vapriikki (jossa vaihtuvien näyttelyiden lisäksi Suomen jääkiekkomuseo, vakoilumuseo ja mediamuseo) sekä tietysti Euroopan ainoa Lenin-museo.
Yöelämäkin on suht vilkasta ja täällä on mielestäni paljon etnisiä ravintoloita, ainakin jos suhteutetaan asukaslukuun. Kauppojakin on melko hyvin, mm. tokmanni jne. Kauppahallista kannattaa käydä ostamassa tuoretta kalaa ja lihaa. Erityisesti Nygrenin kalaliike on suosittu alkuasukkaiden keskuudessa.
Kun nyt muutat tänne, niin kannattaa oppia pari perusasiaa millä selviää pitkälle:
- se villainen hattu, jota talvella pidetään päässä, on 'PIPA', eikä mikään 'myssy' tai 'pipo'
- ne sinivalkoiset pitkät autot, jotka kuljettavat ihmisiä eivät ole mitään 'dösiä' tai syrjäisten rannikkokaupunkien asukkien keksimiä 'nyssejä', vaan 'ONNIKOITA'.
- mustan makkaran, eli yleisesti vain mustan, kanssa syödään vain ja ainoastaan puolukkahilloa ja kylmää maitoa. Amatöörit tekevät sooseja. Parhaiten mustamakkara-kulttuuriin pääsee tutustumaan vierailemalla näin kesäaikaan Tammelan torilla. Siellä voi myös osallistua ikuisuustaisteluun, osaako Savupojat tehdä mustaa. Tosi tamperelainen syö vain Tapolaa ja saman merkin nimeen vannoo myös sivullekirjoittanut. Mustamakkara on muuten maailman paras krapulalääke.
- tamperelaiset eivät koskaan mene katsomaan 'lätkää' tai 'futista'. Täällä mennään Hakamettään kattoon 'KIAKKOO' ja Tammelaan kattoon 'JALISTA' tai 'JALITSUA'.
- nääs-sanaa on ihan turha yrittää viljellä. Sitä ei voi osata, jos ei sitä taitoa ole verenperintönä saanut.
- jos et tiedä keskustelukumppanisi etnistä taustaa ja tämä alkuasukas kysyy: "Kumpaas sää kannatat?" kannattaa diplomaattisesti vastata: "Kooveeta". Tamperelaiset harvoin suuttuvat, jos satut tunnustamaan eri seuran värejä. Todennäköisesti alkaa vain hirveä väittely. Katastrofi olisi ilmoittaa kannattavansa jotain Tampereelta pelitaitonsa plagioineita rannikkokaupunkien tai maakuntien pussihousujoukkueita, sillä tosi tamperelainen löytää varmasti jonkun vanhan legendan, joka on levittänyt tamperelaisen kiekkoilun riemusanaa myös sinne syrjäseuduille joskus 50-70-luvuilla.
- Tampere on Tampere, eikä mikään manse tai mansesteri. Mansesteri on kaupunki Englannissa. Sen sijaan Teisko, vaikka virallisesti kuuluukin Tampereeseen, ei kansan kielessä kuulu Tampereeseen. Siksi sanotaan: "menen ulkomaille Teiskoon." Tästä seikasta johtuen monet entiset ja nykyisetkin paikkakunnan kiakkotähret ovat rakentaneet kesämökkinsä Teiskoon.
- mie ja sie eivät ole hyväksyttäviä kutsumanimiä Tampereella. Kuuluu sanoa mää ja sää. Samaten tervehdittäessä 'moi' tai joku rantaruotsalaisten 'moido', ovat pannassa. Tamperelainen sanoo moro tai korostain sommoro. Sana 'terve' taas kuvastaa sitä, että joku ihminen ei ole minkään niin vakavan sairauden vaikutuksen alla, että tarttisi viärä Keskussairaalaan.
- Tamperlaiset eivät turhaa viljele rannikkoseuduilla yleisiä g ja d-kirjaimia. Ne yleensä nahkaiset läpystimet mitkä pistetään jalkojen suojiksi ovat siis kenkät.
Tampereen kiäleen on parasta tutustua Radio 957:ltä tulevissa Tampereenkiälisissä uutisissa.
- Syrjäkyliltä muuttaneiden on myös hyvä tutustua ennalta paikalliseen paikkanimistöön. Jos mennään 'Siilinkariin kahveelle' ei mennä sinne Näsijärvellä sijaitsevalle majakalle, vaan Hämeenkadun varressa olevaan Siilinkari-nimiseen kahvilaan. On myös hyvä opetella erinäisten talojen nimet, sillä Tampereella talot ovat nimetty rakennuttajien, edellisten omistajien tai käyttäjien mukaan. Mm. Palanderin, Commercen ja Otran talo. Unohtamatta esim. Centrumia ja Tuulensuuta. Koivistonkylä tunnetaan yleisesti vain nimellä Koikkari, Tesoma taas tunnistaa nimen Tessu.
- Syrjäkyliltä muuttaneiden on myös syytä tutustua paikkakunnan legendoihin. Oka on tietysti Oksasen Lasse, marja ei ole mansikka, vaan Pekka Marjamäki, tsiko ei ole mikään braisilialainen jalkapalloilija vaan Ari Hjelm ja Niinimäestä yleisesti puhuttaessa ei tarkoiteta Jesseä, vaan tietysti Jari "Niisku" Niinimäkeä. Lauantaisin ja alkuviikosta kuulee kahveen ääressä puhuttavan pitkosta. Silloin ei puhuta emännän paistamasta pullasta, vaan Valkeakosken Hakan lahjasta tamperelaiselle lehdistölle, AL:n pakinoitsijasta Matti Pitkosta, joka seuraa tapahtumia nykyään Hämeenkyrön huoltoaseman kahvilasta. Pitkohan on tunnetusti Hämeenkyrön se kirjoittava jalkapalloilija, joka on parempi joka lajissa. Kakkosena tulee rohvessori ja Katri Helenan aviomies Panu Rajala. Täällä ei myöskään tilata 'pitkää kolmosta', koska Pitkä on Matti Kaario, Ilveksen entinen puolustaja ja nykyinen kaupungin liikuntatoimen isännöitsijä. Ja sitäapaitsi Pitkän pelinumero oli viitonen, eikä mikään kolmonen.
- Kauppahallin kahvion edessä ei kannata kumartua nostamaan sitä kolikkoa joka on käytävällä. Saa osakseen naurun remakan, sillä sormivoimilla ei tavallinen ihminen sitä liimattua kolikkoa irti saa.
Että näillä eväillä alkuun..