Penasta saa revittyä paljon enemmän huumoria, eikä se rajoitu fakseihin, purkkaan ja fööniin. Eikä edes letkautuksiin, joissa niissäkin voitto menee Penalle. Voisin kuvitella pitäväni paitaa jossa lukee "Hei, mua ei huimaa!" ja olen käyttänyt keskustelussa opettajattaren kanssa lausetta "sä koulutat niitä" tämän tajuamatta. Pentti hankki Suomelle ekat mitalit(?), ainakin ekat olympia- ja mm-hopeat.
Tami on hassu Don Cherry -mies. Turusta. Tamilla on kyllä paljon tietoa pelistä nimeltä jääkiekko, nykyaikaisesta kiekosta varmasti enemmän kuin Penalla, mutta esitystapa on turhan ylimielistä ja "näin ameriikoissa" -kliseiden täyttämää.
Mutta herrojen luonteenpiirteet eivät nyt niin hirveästi kuitenkaan kiinnosta. Molemmat ovat varmasti oikein sympaattisia, asialleen omistuneita ja hyviä tyyppejä. Mikä ratkaisee, on se, että Tami ei ole aiheuttanut minulle läheskään niin paljon katkeria ja vittumaisia muistoja, kuin mihin ne erinäiset tsekkiläiset koirapelaajahankinnat, Jazzkylttyrellit päävalmentajat ja järkyttävän epäsuhteisesti rakennetut joukkueet johtivat pleijarisarjoissa Lukkoa, HPK:ta ja Kärppiä vastaan 2000-luvulla, enkä voi antaa niitä Penalle anteeksi, vaikka hän varmasti kaikkensa yritti.
Ei kumpaakaan voi äänestää, joten ääneni saa Hjalmari. Myy peltipurkkisi, valtaa Stubbin kanssa ry ja tee siitä avoin, ni saat tulla takas perheeseen. Tule vaikka Gardeniin mukaan. Omalla perverssillä tavallaan sekin on tehnyt, joskus tahtomattaan, enemmän hyvää IFK:lle kuin kumpikaan näistä äänestettävistä. Ehkä jopa Suomen kiekolle.
Nyt korkki kiinni.