Talvisota II (leffa) - löytyykö sille tilausta?

[Pisin Kääpiö 186cm]

Tämä edellä mainittu piiri kyllä merkitsee myös sen, että rahoitusta ei löydy Suomen elokuvasäätiöstä eikä kyllä mistään muualtakaan, varsinkaan talvisotaa käsittelevälle elokuvalle. Sen sijaan jos kysymykseen tulisivat vaikkapa suomalaisten keskitysleirit tai sotavankivaihdot Saksan kanssa sopivalla joukkotuhontaan liittyvällä teemalla, niin kiinnostus saattaa kasvaa.

Erinomainen ja kerrassaan paikkaansapitävä kirjoitus Viljurilta. Suomalainen taideyhteisö on 70-luvun jäljiltä yhä varsin vahvasti vasemmalle kallellaan. Tämä näkyy myös sotaelokuvan aliarvostuksessa. Takavuosina sotaelokuvaa positiiviseen sävyyn arvioiva elokuvakriitikko olisi tehnyt likimain ammatillisen itsemurhan. Poikkeuksen saattoi muodostaa korkeintaan elokuva jolla kuvitellaan olevan fasismin- ja sodanvastainen sanoma, edellyttäen että suollos on jonkun pesunkestävän vasemmistolaisen ohjaama.

Suomen sotahistorian vieminen valkokankaalle on kannatettavaa toimintaa. Sitä saa minun puolestani tehdä kommunistipropagandaa lukuun ottamatta useammastakin näkökulmasta. Myös venäläinen näkökulma kiinnostaa mikäli siitä siivotaan pois neuvosto- ja nykyvenäläinen sankarikultti ja esitetään asiat todenmukaisessa valossa. Apurahoja tällaiselle elokuvalle olisi kuitenkin turha odottaa koska rahanjaosta päättävien joukossa on liikaa vanhoja taistolaisia ja muuta vammaista ainesta.

 

[sampio]

...Jos näiltä lähtökohdilta pystytään kertomaan joku hieno tarina vaikka talvisodasta niin ei muuta kuin rahoitusta etsimään. Sen sijaan jos leffassa on tarkoituksena vaan mahdollisimman paljon lahdata ihmisiä niin ehkä ne rahat voi käyttää parempaankin asiaan.

Aika pitkälti samoja asioita odotan sotaleffoilta. Realistinen toiminta, ihmisten reaktiot, käyttäytyminen ja kehitys sekä sopiva tarina ovat ne, jotka tekevät hyvän (sota)leffan. Rahaakin saa polttaa, jos se auttaa hyvän kokonaisuuden syntymistä. Band of Brothers on esimerkki liki täydellisestä sotateoksesta, tosin minisarjana se pääsi paljon syvemmälle henkilöhahmoissa kuin parin tunnin leffoissa keskimäärin. Mua ei haittaa pienet suvantovaiheet tai rauhallinen kerronta, jos ne tukevat itse leffaa.

En rehelisesti sanottuna kykene ymmärtämään, mitä pelkkä puolitoistatuntinen teurastustalkoo irtovitseillä ja miljoonatehosteilla pystyy antamaan kellekään. Edelleen, karukaan väkivalta sotaisassa viitekehyksessä ei häiritse minua, jos se palvelee kokonaisuutta. BoB:n puhuttelevimpia kohtauksia on mielestäni sotamies Julienin kuolema saksalaisen kk:n tuleen. Osuma kaulaan ja hidas kuolema, kaverit eivät saa jannua pois, yksinäisyys ja lopulta hiljaisuus. Karua, mutta sattui ainakin minuun. Tai se Wintersin kamppailu itsensä kanssa Pariisin lomalla; damn, minä ammuin ihmisen, enkä etäistä hahmoa horisontissa. Vähän samaa oli Talvisodassa siinä, kun Mäkelän hahmo ampuu ensimmäisen venäläisen. Jotain tällaista minä haluaisin nähdä lisää. Elokuva, jossa pääosassa olisi ihminen sodassa. Erään virvoitusjuoman slogania mukaillen: "Killing is nothing - behaving is everything".

 

[-OO-]

Band of Brothers on esimerkki liki täydellisestä sotateoksesta, tosin minisarjana se pääsi paljon syvemmälle henkilöhahmoissa kuin parin tunnin leffoissa keskimäärin. Mua ei haittaa pienet suvantovaiheet tai rauhallinen kerronta, jos ne tukevat itse leffaa.

Samahan pätee myös Parikan Talvisotaan, se minisarjaversio on vielä reilusti parempi kuin elokuvaversio. Jostain kun vielä saisi sen minisarjaversion DVD:nä.

 

[sampio]

Minusta taas kyseisen tarinan kuvaamisella elokuvaksi ei saavutettu minkäänlaista lisäarvoa. Jossei satunnaisia leikkauksia muutaman sekunnin pätkään jostain elukasta lasketa. Kai ne on sitten ne oikeat elokuvakriitikot jotka näkevät noissakin jotain hienoa ja taiteellista. Minä en. Toki täytyy tunnustaa että en jaksanut loppuun asti katsoa kyseistä pätkää joten saattoihan lopussa tapahtua jotain mykistävää.

Kaikella vilpittömyydellä, mikä on mielestäsi esimerkki hyvästä sotaleffasta, jos Veteen piirretty viiva on mielestäni täyttä kuraa? Makuasioitahan nämä, että sikäli en ala asiasta tapella, mutta olisi mielenkiintoista tietää tämä. Mun mielestäni siinä oli kuitenkin riittävässä määrin sitä perinteistä toimintaakin sen lisäksi, että Malick rakensi päähenkilöille tarinan. Jälleen kerran, ihminen sodassa.

Mielenkiintoinen näkökulma uuteen talvisotaleffaan voisi olla ratkaisutaistelut jonkun, ihan vaikka fiktiivisen, esikuntaupseerin silmin. Esikuntataso pitäisi valita siten että leffaan saataisiin mukaan sekä taistelukuvausta että hiukan isommassa skaalassa yleisen tilanteen vaikeutumisen mukanaan tuomia ongelmia ja ahdistusta.

Tuo olisi ihan mielenkiintoinen näkökulma. Usein on tapana kertoa joko sankarireserviläisistä tai työläisjermuista, mutta olisi ideaa kuvata esim. divisioonatasolla esikunnan toimintaa noissa valtavissa painetilanteissa.

Toinen hyvä idea olisi MacInniksen ehdottama venäläisnäkökulma. Kuoleman Divisioona -kirja käsittelee juuri tuota aihetta, ja kyllähän tuossa olisi ainekset todella hyvään ja ennenkaikkea erilaiseen sotaleffaan. Kuten mainittua, siinä ei tarvitsisi kuvata varsinaisesti suomalaisia ollenkaan, vaan leffan imu voisi perustua juuri siihen ahdistavaan fiilikseen, mikä syntyisi kylmyyden, nälän ja jo hiukan mystifioidun vihollisen läsnäolosta.

 

[Bast]

Minun puolestani talvisodasta saa tehdä vaikka kuinka monta elokuvaa. En ymmärrä mielipiteitä, joiden mukaan uutta talvisotaelokuvaa ei tarvita, jos se on sellainen tai tällainen. Siitä vaan elokuvantekijät aiheen kimppuun. Kyllä markkinoille elokuvia mahtuu, olivat ne sitten realistisia sotakuvauksia, silmitöntä lahtaamista tai sodanvastaisuutta henkiviä pasifistisia manifesteja. Ei niitä tarvitse mennä katsomaan jos ei kiinnosta.

Itse kaipaisin kaikkia nykytekniikan tarjoamia keinoja hyödyntävän suomalaisen sotaelokuvan, joka vihdoinkin toisi ihmisten eteen venäläisten hyökkääjien mies- ja kalustoylivoiman kaikessa järkyttävyydessään. Tähän astihan olemme saaneet "ihailla" suomalaisissa sotaelokuvissa kuinka muutama Parolan museosotka ja pari yli lentävää potkurikonetta ovat joutunut esittämään venäläisten suurhyökkäystä. Talvisota-elokuvan kuvausten aikaan oli liian vähän lunta ja suojakeli, Laineen Tuntemattomaan armeija ei antanut kalustoa käyttöön ja Mollbergin Tuntemattomassa on siinäkin aika niukasti kalustoa.

Joku Raatteen tie olisi elokuva, joka kiinnostaisi ehkä ulkomaisiakin yleisöjä. Kyseessä on kuitenkin ihan maailman mittakaavassakin sotahistoriallinen malliesimerkki omia vahvuuksiaan ja maastoa mestarillisesti hyväksi käyttävän pienemmän joukon taktisesta voitosta ylivoimaisesta vihollisesta.

Tämä edellyttäisi kuitenkin ulkomaista rahoitusta ja jenkithän eivät kiinnostu aiheesta ellei siihen saada mukaan jotain amerikkalaista näkökulmaa. Suomessa tosin oli vapaaehtoisina talvisodassa amerikansuomalaisia ja joku ambulanssiryhmä, että niistähän sen jenkkifjongan siihen saisi

Televisiosta tuli noin vuosi sitten amerikkalaisen ohjaajan tekemä dokumentti Suomen talvisodasta ja se oli erittäin mielenkiintoinen tarjotessaan selkeästi ulkopuolisen näkökulman. Aikamoista ylistystä se suomalaisille silti oli. Asiantuntijana oli käytetty William R. Trotteria, joka on kirjoittanut todella hyvän kirjan talvisodasta nimeltään Frozen Hell.

 

[sampio]

Minun puolestani talvisodasta saa tehdä vaikka kuinka monta elokuvaa. En ymmärrä mielipiteitä, joiden mukaan uutta talvisotaelokuvaa ei tarvita, jos se on sellainen tai tällainen. Siitä vaan elokuvantekijät aiheen kimppuun. Kyllä markkinoille elokuvia mahtuu, olivat ne sitten realistisia sotakuvauksia, silmitöntä lahtaamista tai sodanvastaisuutta henkiviä pasifistisia manifesteja. Ei niitä tarvitse mennä katsomaan jos ei kiinnosta.

Minunkin puolestani leffoja saisi tulla eri näkökulmista vaikka kuinka, koska kyllähän sieltä itselleen sopiviakin löytyisi. Tosiasia vain on se, että Suomen resursseilla niitä ei kovin usein tehdä, ja silloin kun tehdään, toivoisin sen edustavan edes jonkinmoista järjen ääntä, koska mulla on absoluuttinen leffamaku.

Jenkkivapaaehtoinen voisi tuoda dollareita kehiin, mutta enpä tiedä, kaipaisinko talvisodasta jotain pearlharbor kyhäelmää. Toki jos se yksi innostaisi muita sijoittajia, saattaisin sitten suvaita ajatuksen Josh Hartnettista ja Ben Afflectista vapaaehtoisina suomipoikina Kollaalla, kun Make Uosikkinen korisee heille viimeisinä sanoinaan, että "Muistakaa Tom & Jerry, Kollaa kestää". Saisipahan molotovin coctailkin kunnon liekit.

 

[Kourujärven Ponnistus]

Nonni, poijaat.

http://www.tali-ihantala.fi/

 

[Marwin]

Nonni, poijaat.

http://www.tali-ihantala.fi/

Itselleni tuli täysin puskista - ei ollut hajuakaan että tämmöinen on tekeillä.

Trailerin perusteella todella hyvä ja aito. Varsinkin taistelukohtauksiin on panostettu toden teolla.

 

[Bast]

Tulipa nähtyä Tali-Ihantala 1944 -elokuva. Päällimmäinen tunne on suuri pettymys. Trailerin perusteella odotin todella paljon. Kyseessä ei oikeastaan ole elokuva ollenkaan vaan jonkinlainen draamaelokuvan ja dokumentin välimuoto. Dialogi on todella puisevan huonoa ja mitään varsinaista päähenkilöä tai edes ryhmää päähenkilöitä ei ole. Koko ajan valkokankaalle marssitetaan uusia henkilöitä, joille on monelle tosin vastine todellisuudessa, jotka laukovat pari kökköä repliikkiä tyyliin: "nyt annetaan pojat ryssälle turpiin". Sen jälkeen näitä ei enää nähdä ja seuraavassa kohtauksessa on taas uudet tyypit. Mitään juonta ei ole vaan elokuva koostuu mitä ilmeisimmin todellisten yksittäisten taistelujen uudelleen näytellyistä rekonstruktioista. Välissä näytetään karttoja ja vanhaa dokumenttikuvaa.

Positiivista on pyrotekniikan runsas käyttö, hyvät taistelukohtaukset ja aidot tankit ja lentokoneet.

Tämä olisi ehdottomasti kannattanut tehdä reilusti dokumenttielokuvana ja jättää näytelmälliset repliikit minimiin. Harmittaa, ettei tämä nyt ollutkaan se definitiivinen elokuva jatkosodan ratkaisutaisteluista.

 

[ranger]

Tulipa nähtyä Tali-Ihantala 1944 -elokuva. Päällimmäinen tunne on suuri pettymys.

Itsellenikin elokuva oli pettymys, mutta se pettymys ei ollut yllätys. En ole koskaan pitänyt Åke Lindmania minään kummoisena ohjaajana, saati vanhaa ja sairasta Lindmania, joka yrittää ohjata hänelle selvästi vaikeaa suomen kieltä rikkaasti ja elävästi. Dialogi oli melkoisen tönkköä, ja välillä taistelukohtauksissakin miehet kuljeskelivat sinne tänne katsojan kannalta vähintäänkin eriskummallisesti, epäuskottavasti, hämmentävästi, ja ilman kunnollista juonen kaarta.

Voi kunpa vain vaikkapa Matti Kassila tai Mikko Niskanen olisi silloin muinoin ohjannut Tuntemattoman sotilaan - ehkä meillä olisi kansallismuistomerkkinämme realistinen ja Väinö Linnan romaanin henkeä/sanomaa ihan oikeasti kuvaava teos koheltavan rillumareimeiningin sijaan. Molle teki sitten parhaansa enemmän tai vähemmän menestyksellä, mutta niin sanoakseni Väinö Linnan Tuntematon sotilas meiltä edelleen elokuvana puuttuu.


Talvisota seisoo edelleen suomalaisista sotaelokuvista aivan omassa kastissaan, ja taistelee kaikki genret huomioidenkin jopa kotimaisen parhaan epiteetistä Komisario Palmun erehdyksen ja Veturimiehet heiluttaa kanssa.



Ranger

 

[Germanicus]

Sen verran ilmailun puolelta tiedän, että Illu on niin suuri legenda Suomen ilmailuhistoriassa, että sitä ei moni nykynuori voi edes käsittää. Olen kuullut sellaista, että takavuosina kolmen leijonan kenraali tavatessaan hänet oli kannat napsahtaneet yhteen ja käsi mennyt lippaan... tältä kenraalilta. Se kertoo jo jotain arvostuksesta.

Kirjoitin Illulle aikoinaan kirjeen, jonka lisäksi pistin vielä kuvan brewsteristä, johon toivoin luonnollisesti nimikirjoitusta. Takaisin sain sen brewster-kuvan nimmareilla ja tämän http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/2/28/Ilmari_juutilainen_2.jpg myöskin nimmareilla. Silloin oli kyllä tippa linssissä. Illu oli kiistatta yksi maailman parhaista hävittäjälentäjistä.