Talouden raha-asiat parisuhteessa

[Murkula]

Osaisko joku kertoa, miten omistusasunto jaetaan avioeron yhteydessä? Tilanne on se, että vaimo haluaa minun ostavan hänet ulos yhteisestä talosta. Lainaa talossa on noin 50 000€ ja talon myyntihinnaksi on arvioitu 110 000€.

En ole mikään juristi, enkä lähellekään. Jos itse olisin tuossa tilanteessa ja minulle jäisi tuo 50 000 laina niin erotus 110 000 - 50000 on 60 000 olisi se teidän osuus (ja 50k€ pankin, joka jäisi sinulle) tuon 60k€ jakaisin siinä suhteessa miten olette euromääräisesti lyhentäneet ja mikäli se olisi 50/50 niin 30k€ enempää en suostuisi maksamaan. Ts. jos sulla ei ole rahnaa niin sulle jäisi 80k€ laina ja asunto ja muikkeli lähtee rahojensa kanssa hiihtelemään.

Näin itse järkeilisin, muista en tiedä. Ja jos tuo varsin kelvollinen ehdotus ei kelpaisi niin koko kämppä lihoiksi ja rahat puoliksi.

 

[Jymäkkä]

En ole mikään juristi, enkä lähellekään. Jos itse olisin tuossa tilanteessa ja minulle jäisi tuo 50 000 laina niin erotus 110 000 - 50000 on 60 000 olisi se teidän osuus (ja 50k€ pankin, joka jäisi sinulle) tuon 60k€ jakaisin siinä suhteessa miten olette euromääräisesti lyhentäneet ja mikäli se olisi 50/50 niin 30k€ enempää en suostuisi maksamaan.

Jos siis kyseessä aviopari ilman avioehtoa, niin eikös vaimolle kuulu omaisuudesta, eli talostakin puolet? Meilläkin minä omistaisin lyhennysten perusteella koko mörskän. Vaimo on sitten toki pitänyt minut hengissä, kun ruokalaskut olleet enemmän hänen kontollaan. Eli lyhennysten suhdetta en läheskään aina pitäisi oikeudenmukaisena jakoperusteena ylipäänsä. Voi sitä tietysti yksittäisissä tapauksissa olla.

 

[SherwoodinHartsa]

Meillä ollut koko avioliiton ( reilusti 30 vuotta) periaate, että meillä on yhteinen projekti nimeltään perhe. Lapset on yhteisiä, kummallakin oma pankkitili, jonne palkat jne tulevat mutta kummallakin käyttöoikeus molempien tileihin. Samasta konkurssista on aina maksettu kaikki menot. Tottakai tähän pitkään yhdessäoloon on mahtunut yhtä sun toista, mutta kaikesta on selvitty.

Kummallakin on alusta asti ollut sama mielipide, eli menee syteen tai saveen niin samaa tietä kuljetaan ja yhteistä kassaa käytetään. Asia ei ota minua hetkeäkään pannuun. Olen valmistumisestani ( kauan sitten) ollut enemmän ansaitseva, nykyään n. kolme kertaa vuodessa sen mitä vaimo, mutta taidan kyllä kuluttaakin enemmän.

Talouden autoista kaksi on vaimon ja kaksi minun nimissäni. Talo ja lainat 50/ 50 .

En ole koskaan tajunnut meidänkin tuttavissamme olevia pareja, jotka laskevat tyyliin "Jaska, olet mulle 35,50 € velkaa viime kuun ruuista ....". Jos oma ego tai joku muu ei kestä yhteistä kassaa, niin meinaatteko jakaa lapsetkin jollain kaavalla, tai ne nykyajan lapset eli kissat,koirat jne??

Eri asia olisi, jos olisimme menneet naimisiin vasta esim 30-vuotiaina. Silloin olisi voinutkin tehdä avioehdon, koska kummallakin olisi ollut kasassa jo omaa varallisuutta. Mutta kun mentiin 21-vuotiaina silloin joskus naimisiin niin ei ollut paljo muuta kun vanha sohva ja keittiön pöytä.....

 

[Jupe]

Tässä varmaan se suurin ero monen eri tilanteen välillä, itse kuulun näihin joka meni naimisiin vasta reilusti yli 3-kymppisenä. On vahvasti omat työurat, säästöt jne. Näkökulma on eri kun ei ole enään teini, vaan on jo se elämä raiteillaan omat säästöt sun muut, en usko että moni tässä tilanteessa saman tien papin sanojen jälkeen antaa vaimolleen kultakortin ja tämä on nyt erittäin kärjistetty näkökulma. Meillä homma on enemmän niin että miksi pitäisi yhdistää rahat, ei ole suurikaan ongelma että on kaksi tiliä mistä maksellaan mitä jaksetaan, eikä turhia nipoteta.
Oma tili myös helpommin mahdollistaa omien menojen seuraamiset, autot, lätkämatsit, illanvietot, vaatteet, harrastukset jne mitkä ovat ainakin meillä aika epäsuhteessa toisen vastaaviin. Jossain talouksissa voi syntyä kyselyitä "mihin turhaan taas näitä meidän rahoja kulutat?" ja aika varmana väitän että osa frendeistä on jäänyt sinne neljän seinän sisään tälläisen järjestelyn toimesta koska aina välillä möläyttävät ettei pysty lähtemään ulos, halvempaa syödä ja juoda kaljaa himassa. No shit, sehän olikin se pointti kun haluaa frendejä tavata.

Kukin tavallaan, mutta mä en lähtisi liioin ylistämään sitä omaa valintaa näissä asioissa ja tuomitsemaan muita.

_

 

[Meeps]

Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta jos pariskunnalla on ainoastaan yhteinen tili, eikö se toisen osapuolen kuoleman yhteydessä tarkoita sitä, että tili jäädytetään siihen asti, että saadaan kuolinpesän selvitys tehtyä? Jo valmiiksi paskassa tilanteessa olisi vielä ikävämpää, jos ei olisi yhtään rahaa käytössä.

 

[Eikka86]

Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta jos pariskunnalla on ainoastaan yhteinen tili, eikö se toisen osapuolen kuoleman yhteydessä tarkoita sitä, että tili jäädytetään siihen asti, että saadaan kuolinpesän selvitys tehtyä? Jo valmiiksi paskassa tilanteessa olisi vielä ikävämpää, jos ei olisi yhtään rahaa käytössä.

Ei kai sitä nyt jäädytetä, virkatodistuksella perikunta hoitelee tililtä vainajan kuluja (vuokra/lainat/vastikkeet/hautajaiskulut yms) mutta jos tiliin on käyttöoikeus, ei edes tätä virkatodistusta tarvita.

 

[SherwoodinHartsa]

Handelsbankenin ohjeen asiasta löysin ekaksi, siinä sanotaan näin :
Jos vainajalla on ollut toisen henkilön kanssa yhteinen tili,
jota kumpikin on saanut käyttää yksin vainajan elinaikana, voi
toinen tilinomistaja jatkaa tilin käyttöä normaalisti.

Aiheesta lisää esim täältä: http://www.handelsbanken.fi/shb/ine...ut_kuolinpesan_ohje/$file/kuolinpesa_ohje.pdf

 

[TosiFani]

Ei kai sitä nyt jäädytetä, virkatodistuksella perikunta hoitelee tililtä vainajan kuluja (vuokra/lainat/vastikkeet/hautajaiskulut yms) mutta jos tiliin on käyttöoikeus, ei edes tätä virkatodistusta tarvita.

Tili jäädytetään, koska tilillä olevat rahat kuuluvat kuolinpesälle.

 

[Salama15]

Näin about vuosi sitten eronneena pari riviä... Vaikkakin yhdessä eletään ja perhettä elätetään niin joku "sopimus" noista talousjutuista kannattaa tehdä ja pitää siitä kiinni, ainakin pääosin. Tällä vältytään tilanteelta, johon meikäläinen ajautui hissun & kissun avioliitossani.

Aikanaan kun yhteen mentiin sovittiin, että meikäläinen maksaa kämpän kulut (vuokra & sähköt), rouva hoitaa ruokahuollon ja muut laskut tasataan rahatilanteen mukaan. Vuosien saatossa nuo "kämpän kulut" kasvoivat melkoisesti ja vaikka tulot meni about 65/35 meikäläisen hyväksi niin maksut yhteiseen pottiin meni lopulta about 80/20. Omiin tuloihini liittyy luonnollisesti paljon vastuullista & varsin stressaavaa työtä, exä teki max. 7,5h työpäivää, meikäläinen "vähän" enemmän! Kaikki kotiin liittyvät vastuut (laskujen maksamisen ulkopuoliset) olisi kuulemma pitänyt jakaa 50/50, mutta työni vuoksi en pystynyt (= jaksanut) tätä tietenkään tuolla lailla hoitamaan ja yritin kompensoida sitä lompakolla. Aikansa se riitti, mutta kun se rakkaus alkoi kuihtua niin keskinäinen arvostus ja toisen kotipesään antama panos ei saanut enää ansaitsemaansa arvostusta => meikäläinen oletti kodin olevan puts & plank ja kaapissa safkaa, exä odotti, että laskut häipyvät jääkaapin ovesta itsekseen jne. Homma meni sitten jossain vaiheessa sille tasolle, että meikäläinen lähti työmatkalle tyyliin ke-aamuna ennen viittä ja palasi himaan pe-iltana klo 23 => exä istuskeli olkkarin nojatuolissa ja tokaisi tervetuliaisiksi, notta "täällä pitäis varmaan jonkun siivota"...

No eipä tarvitse enää noita juttuja pähkiä, ite saa imuroida oman kämppänsä, mutta eipä täällä enää ole exän koirien karvojakaan nilkkaan asti.

 

[Leelian Lepotuoli]

Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta jos pariskunnalla on ainoastaan yhteinen tili, eikö se toisen osapuolen kuoleman yhteydessä tarkoita sitä, että tili jäädytetään siihen asti, että saadaan kuolinpesän selvitys tehtyä? Jo valmiiksi paskassa tilanteessa olisi vielä ikävämpää, jos ei olisi yhtään rahaa käytössä.

Mummollani oli juurikin tälläinen tilanne, tosin hänellä varmaan patjan alla joku roponen koska ei kyllä nälkää nähnyt. En ole varma, mutta muistelisin että sekin vaikuttaa asiaan onko tili muodossa Herra JA Rouva vai Herra TAI rouva.

 

[Lynyrd]

Edellisessä avoliitossa minä kustansin muutaman vuoden ajan käytännössä kaiken, koska avopuoliso opiskeli tai oli työttömänä. Pääsi töihin kuitenkin ennen kun meni lusikat jakoon, sillon taas hänen omasta ehdotuksesta alkoi itse maksamaan suurimman osan menoista.

Nykyisessä taloudessa meillä on omat palkkatilit ja yhteinentili johon molemmat siirtää summan X joka kuukaus. Sieltä maksetaan asumiseen, autoon yms. liittyvät kulut. Tällä tilillä on myös yleensä sen verran "löysää" että yllättävät kustannukset pystytään hoitamaan siitä puskurista. Safkat yms. maksaa yleensä se kuka jaksaa. Minä varmaan kustannan niitä enemmän, mutta syönkin paljon enemmän. En voi kuvitella ikinä missään tilanteessa sitä että molempien palkat menisi yhteiselle tilille. Avopuoliso on tosi säästäväinen ja tarkka mihin rahaa laittaa. MInä taas käytän rahaa aika huolettomasti baareihin, harrastuksiin ja moniin muihin asioihin. Tästä varmaan tulisi keskustelua jos molempien rahat olisi samalla tilillä.

 

[Eikka86]

Tili jäädytetään, koska tilillä olevat rahat kuuluvat kuolinpesälle.

Puolet kuuluu tässä tapauksessa kuolinpesään. Kuolinpesän tehtävä on hoitaa vainaja multiin sekä hoitaa tästä aiheutuvat kulut ja muut juoksevat kulut (vuokra/vastike yms), kunnes pesä on jaettu.

Kuolinpesän jäsen voi hoitaa näitä raha-asioita virkatodistuksessa pankissa tai saada tunnusluvut nettipankkiin. Tässä kysymyksessä oli kyse avioparista ja uskoisin että käyttöoikeus tiliin on olemassa, joten tätäkään ei tarvita.

 

[JZZ]

Me päätettiin avioitumisen yhteydessä (maaliskuussa) lyödä rahat yhteen, eli yksi yhteinen tili jonne tulee palkat ja josta maksetaan kaikki. Talouden tulot on kohtuullisen tasan (mulla bruttopalkka n. 700€ enemmän), tosin tulevalla vaimollani saattanee nyt YT-kierroksella laskea sekä palkka, että tunnit, jolloin eroa tulisi enemmän. Sillä nyt ei kuitenkaan mitään sinänsä väliä ole, koska hyvin pitkälti yhdessä me Lisäksi ajattelin ehdottaa, että laitettaisiin jollekin säästötilille kuukausittain hiukan rahaa syrjään esim lomareissuihin jne. Sovittiin myös, että yli 100€ "omista ostoksista" pitäisi sopia etukäteen, eli vaimon käsilaukut ja mun jääkiekkokamppeet täytyy sopia erikseen.

Onko jollain kokemuksia tällaisesta järjestelystä? Toimiiko? Mitä sudenkuoppia tähän mahtuu?

 

[Pavlovin Koira]

Me päätettiin avioitumisen yhteydessä (maaliskuussa) lyödä rahat yhteen, eli yksi yhteinen tili jonne tulee palkat ja josta maksetaan kaikki. Talouden tulot on kohtuullisen tasan (mulla bruttopalkka n. 700€ enemmän), tosin tulevalla vaimollani saattanee nyt YT-kierroksella laskea sekä palkka, että tunnit, jolloin eroa tulisi enemmän. Sillä nyt ei kuitenkaan mitään sinänsä väliä ole, koska hyvin pitkälti yhdessä me Lisäksi ajattelin ehdottaa, että laitettaisiin jollekin säästötilille kuukausittain hiukan rahaa syrjään esim lomareissuihin jne. Sovittiin myös, että yli 100€ "omista ostoksista" pitäisi sopia etukäteen, eli vaimon käsilaukut ja mun jääkiekkokamppeet täytyy sopia erikseen.

Onko jollain kokemuksia tällaisesta järjestelystä? Toimiiko? Mitä sudenkuoppia tähän mahtuu?

On. Hyvin toimii, ei mitään ongelmia eikä osattais oikein muunlaista järjestelyä kuvitellakaan.

 

[MPN]

Edit: niin joo, jotain taustaa. 17 vuotta yhteiseloa, omakotitalo 50/50 (ei, sillä 51/49 -jaolla ei voita oikeasti mitään...), pari autoa joista molemmat minun nimillä. Ei ongelmia.

Ensi-asunnoksi kerrostalon osake, hinta vaikkapa 80k€, 51/49% toinen maksaa n. 800€ ja toinen ei mitään. Seuraavaksi sitten se unelmien omakotitalo, hintaa sen neljännesmiljoona. Toinen maksaa 5 000€ ja toinen ei mitään. Kokonaisveromenot 5800€. Sama tilanne mutta 50/50-jaolla: Kerrostalon osakkeesta ei makseta mitään, kumpikin maksaa 5000€ OKT:sta. Kokonaisveromenot 10 000€. Eroa 4 200€. Lisäksi jos otetaan vielä tulevaisuudessa tulevat mahdolliset tuon veron korotukset, niin ero saattaa kasvaa. Mielestäni tuollainen reilu 4000€ on jotain ja sanoisin että tuolla voittaa jotain. Tietysti jos muutetaan siitä 80k€ -> 100k€ (as oy), niin ero on pieni.

 

[JZZ]

Mielestäni tuollainen reilu 4000€ on jotain ja sanoisin että tuolla voittaa jotain. Tietysti jos muutetaan siitä 80k€ -> 100k€ (as oy), niin ero on pieni.

Tämä toki vaatii sen että molemmilla on ensiasunto ostamatta, joka lienee nykyaikana melko harvinaista. Tai no, nyt asutaan mun ensiasunnossa, seuraavaan kämppään muutettaessa siis verot maksetaan täytenä kun vaimolla tulee on jo ensiasunto ollut.

 

[Katsoja]

Oman neljännesvuosisataisen parisuhteeni talousratkaisu on parin vuoden alkuharjoittelun jälkeen sellainen, että kummallakin on omat tilit ja luottokortit. Kumpikin omaa täydet käyttöoikeudet molempien tileihin. Kummankin verkkopankissa näkyy molempien tilit. Lainat on otettu yhteisiin nimiin yhteisvastuullisesti. Laskut on maksettu siltä tililtä, millä on rahaa. Isommat hankinnat on aina sovittu yhdessä. ”Omien hankintojen” suuruus on suhteutunut kulloisinkiin tuloihin. Jommankumman mielen pahoittaneisiin ylilyönteihin emme ole juurikaan ajautuneet.

Perinnöt luonnollisesti ovat jääneet saajan omaksi henkilökohtaiseksi varallisuudeksi pl. käyttötavarat ja käteinen. Toimii, jos luottaa toiseen ja on itse luottamuksen arvoinen.

 

[pettter]

Mä vähän mietiskelin että voisikohan tuo täällä suht yleinen "kaikki puoliksi, vaikka mies tienaakin paljon enemmän" olla jollain tapaa jopa luonnollistakin seurausta Naisasiat-ketjun "tykkääköhän se musta? / miten mä pyydän sen ulos kun ujostuttaa puhua tytöille? / taas sain kaverikortin" -tyylille.

Jotenkin vaikea kuvitella että kukaan meidän suvun miehistä tekisi parisuhteessa tappiota.

 

[Murkula]

Jos siis kyseessä aviopari ilman avioehtoa, niin eikös vaimolle kuulu omaisuudesta, eli talostakin puolet? Meilläkin minä omistaisin lyhennysten perusteella koko mörskän. Vaimo on sitten toki pitänyt minut hengissä, kun ruokalaskut olleet enemmän hänen kontollaan. Eli lyhennysten suhdetta en läheskään aina pitäisi oikeudenmukaisena jakoperusteena ylipäänsä. Voi sitä tietysti yksittäisissä tapauksissa olla.

Ihan relevantti poinnti tuo. TIetysti, jos olisi sovittu vaikka lainanlyhennyt toiselle ja juoksevat kulut tai muut kiinteistön kiinteät kulut toiselle niin ei silloin tosiaankaan tuota lyhennysten suhdetta voi käyttää omaisuudenjaon perusteena. Yksittäisiä tapauksiahan tälläiset taitaa kaikki olla.
Pääpointti esittämässäni tuli toivotavasti kuitenkin selväksi ensimmäiselle kysyjälle.

 

[JZZ]

Ihan relevantti poinnti tuo. TIetysti, jos olisi sovittu vaikka lainanlyhennyt toiselle ja juoksevat kulut tai muut kiinteistön kiinteät kulut toiselle niin ei silloin tosiaankaan tuota lyhennysten suhdetta voi käyttää omaisuudenjaon perusteena. Yksittäisiä tapauksiahan tälläiset taitaa kaikki olla.
Pääpointti esittämässäni tuli toivotavasti kuitenkin selväksi ensimmäiselle kysyjälle.

Pitkän avioliiton (raja ei ole tarkka, mutta ainakin noissa Maistraatin esimerkkipapereissa pitkän avioliiton esimerkkinä käytettiin 12 vuotta) päättyessä omaisuus jaetaan hyvinkin tarkasti 50/50. Käytännössä ainoat kohtuullistamisperusteet on, että osituksessa toinen osapuoli kärsii kohtuuttomia tappioita (esimerkkinä: mies on miljonääri ja nainen pennitön) tai toinen saa perusteettomasti taloudellista etua (esimerkkinä: 2 vuotta kestäneen avioliiton jälkeen nainen haluaisi puolet miehen maksamasta asunnosta).

Creepin tapauksessa (10 vuotta maksettu yhteistä asuntoa, avioliiton pituus lienee myös melko pitkä?) homma menee siis mielestäni aika selkeästi 50/50. Lasketaan siis kaikki omaisuus yhteen ja jaetaan sen arvo tasan.

 

[Eikka86]

Jotenkin vaikea kuvitella että kukaan meidän suvun miehistä tekisi parisuhteessa tappiota.

Saako he rahaa vaimoiltaan vai kuinka he saavat rahallista voittoa parisuhteesta?

Kyllä parisuhteessa menee väkisinkin rahaa "yhteisiin hankintoihin", joista mies ei varsinaista "voittoa" saa. Lukisin tämmöisiksi esimerkiksi sisustustarvikkeet, tarvetta isompi ja uudempi auto, pariskuntien illanvietot (jos vain naiset ovat kavereita keskenään), juhlapyhät anoppilassa ja monet muut vastaavat asiat.

 

[Murkula]

Creepin tapauksessa (10 vuotta maksettu yhteistä asuntoa, avioliiton pituus lienee myös melko pitkä?) homma menee siis mielestäni aika selkeästi 50/50. Lasketaan siis kaikki omaisuus yhteen ja jaetaan sen arvo tasan.

En ole ihan varma, mutta käsittääkseni tuossa tilanteessa ei ollut yhteisymmärrystä miten tuo omaisuus voidaan jakaa. Taloa ei voi sahata keskeltä poikki. Mikäli asioista sovitaan, niin silloin ei tarvitse noudattaa 50/50 jakoa. Tuossa Creepin tilanteessa ei varmuudella päästä 50/50 jakoon kuin myymällä koko mökki, kuittaamalla laina ja jakamalla loput rahat. Eroava vaimo ei voi pakottaa miestä maksamaan jotain tiettyä summaa, kun miehen ei tarkalleen ottaen ole mikään pakko maksaa siitä yhtään mitään. (sama tosinkin päin) Jos nainen(tai mies) kuitenkin haluaa, että toinen lunastaisi kiinteistön niin silloin ollaan täysin avoimessa neuvottelutilanteessa. Luopujan ei ole pakko myydä alle oman näkemyksensä, mutta myöskään ostajan ei ole pakko ostaa yli oman näkemyksensä.

Tämä nyt ei tietysti ota kantaa muuhun omaisuuten kuin taloon. Voidaanhan tuo talokaupassa 50/50 suhteesta poikkeava omaisuudenjako tasata jollain muulla omaisuudella jolloin lopputulos on 50/50. Edelleen, jos katsoisin itse, että olen rahoittanut elämän "kiinteitä" kuluja tasasuhteessa ja siinä ohessa rahoittanut muodostuneen omaisuuden niin joko a) tarjoaisin kiinteästä omaisuudesta oikeaa rahamäärää tai B) omaisuus lihoiksi ja sitten rahaa jakamaan. Lopputulos on muuten periaatteessa sama, mutta silti itse toimisin näin. Raha nimittäin olisi väkisinkin jaettava tasan.

Tässä edellä puidusta aiheesta ihan tasan kaikki spekulointi on vältettävissä hyvin yksinkertaisella ja helpolla tavalla. Tehkää hyvät ihmiset niitä avioehtoja, niin asiat on sovittu ennen kuin välit ovat tulehtuneet.

 

[kharon]

Meillä raha-asiat toimivat hyvin. Molemmilla on omat tilit ja laina on molemmilla omissa nimissä. Tienataan suunnilleen saman verran, joten tasoituksia ei tarvita.

Yhteisenä taloustilinä käytämme rouvan- s-tiliä, johon kuukausittain siirretään tarpeen mukaan rahaaa. Molemmat siirtävät aina saman summan. Omaan käyttöön jää sitten omalle tilille jäävät rahat, eikä niiden käyttöön hirveästi puututa.

 

[pettter]

Saako he rahaa vaimoiltaan vai kuinka he saavat rahallista voittoa parisuhteesta?

Kyllä parisuhteessa menee väkisinkin rahaa "yhteisiin hankintoihin", joista mies ei varsinaista "voittoa" saa. Lukisin tämmöisiksi esimerkiksi sisustustarvikkeet, tarvetta isompi ja uudempi auto, pariskuntien illanvietot (jos vain naiset ovat kavereita keskenään), juhlapyhät anoppilassa ja monet muut vastaavat asiat.

En mä voitosta mitään puhunut, vaikka toisaalta eikö monet parit puhu että yhteenmuuttamisella säästää, eli siis molemmat jäisi voitolle.

Mulle on jotenkin oletus että maksetaan suurin piirtein puoliksi tai edes sinne päin, varsinkin jos mahdollisen avioeron myötä kaikki menisi puoliksi. Monet parit eroavat jopa pitkänkin suhteen jälkeen ja usein se vielä saattaa tulla toiselle osapuolelle yllätyksenä. Ei asiat välttämättä toimi loputtomiin. Ja ihmiset ovat välillä ovelia, varsinkin naiset. Kaikki tietää sen. Kaikenlaisia juttuja vaan tapahtuu.

Tietenkin sekin on ok, jos mies maksaa suurimman osan ja nainenkin käyttää niitä juttuja, mutta eihän siinä mies jää mitenkään "tappiolle". Mahdollisen eronkin myötä ne miehen jutut jäisi sitten sille miehelle. Ehkä siitä pitää sopia jotain.

Mulla aina vähän särähtää korvaan kun kuulee puheita että naiseen menee rahaa tai että nainen vei erossa lähes kaiken. Mä pidän huolen etten koskaan ajaudu sellaiseen tilanteeseen. Ei sitä erikseen tarvitse miettiä, vaan se on aina ollut tuolla pään sisällä oletuksena. En mä mikään hölmö ole.

Edit.
Esimerkiksi noista sisustustarvikkeista. Jos nainen haluaa jotain niin ostakoon itse omat juttunsa. Tietenkään yhteiseen asuntoon se ei pelkästään oman pään mukaan saisi ostella. Jos myös mä haluisin ne sisustusjutut, niin ostaisin varmaan ilman sitä naistakin, joten ei siihen silleen mene rahaa. Ja jos mä ostaisin ne, niin varmaan nainen sitten ostaisi jotain muuta yhteistä. En mä ihan täysin ymmärrä että miehellä menisi rahaa noihin "yhteisiin hankintoihin".

 

[Eikka86]

Mulla aina vähän särähtää korvaan kun kuulee puheita että naiseen menee rahaa tai että nainen vei erossa lähes kaiken. Mä pidän huolen etten koskaan ajaudu sellaiseen tilanteeseen. Ei sitä erikseen tarvitse miettiä, vaan se on aina ollut tuolla pään sisällä oletuksena. En mä mikään hölmö ole.

Edit.
Esimerkiksi noista sisustustarvikkeista. Jos nainen haluaa jotain niin ostakoon itse omat juttunsa. Tietenkään yhteiseen asuntoon se ei pelkästään oman pään mukaan saisi ostella. Jos myös mä haluisin ne sisustusjutut, niin ostaisin varmaan ilman sitä naistakin, joten ei siihen silleen mene rahaa. Ja jos mä ostaisin ne, niin varmaan nainen sitten ostaisi jotain muuta yhteistä. En mä ihan täysin ymmärrä että miehellä menisi rahaa noihin "yhteisiin hankintoihin".

Viestisi selvensi hyvin ajatuksiasi.

Lainattuun kohtaan, kyllähän naiseen saa mennäkin rahaa parisuhteessa mutta tarkoitin näillä "voitottomilla yhteishankinnoilla" sellaisia mitä sinkkuna ei tekisi tai ostaisi. Esimerkkinä voisin käyttää vaikka rouvan ostamia verhoja. Näihin sisustustarvikkeisiin on valehtelematta mennyt useampi tuhat euroa parisuhteen aikana ja voin vannoa että en näistä saa mitään "hyötyä" tai ostaisi niitä itse. Periaatteessa niistä puolet olisi minun mutta eipä olisi hirveätä tarvetta näitä mukaani ottaa, jos ero tulisi. Toki tuskin hänkään puolia minun kiekkokamoista haluaisi.

Pointtina se että parisuhteessa joutuu / pääsee tekemään sellaisia hankintoja, joita ei sinkkuna tekisi. Ainakin uskoisin.