Auringon kirkkaat säteet heijastuivat valkoisen jäähallin seinään. Seinän toiselta puolelta kuului pleksin pauketta ja Teron hassujen luistimien jatkuvia teräviä viiltoja märkään jäähän, johon kukaan ei halunnut kaatua.
Esa katsoi tuiman päättäväisesti ja heilautti mailallaan kiekon maaliin toistamiseen. Kolmetoista tallinnalaisryöväriä olivat nähneet sen - stabiilin viivan antautuvan kiekon vauhdille.
Keltaiset digitaaliset numerot liikkuivat vuoron perään hippaa valotaululla, oikeanpuolimmaisimman pitäen kovinta vauhtia. Kun toinen numero vasemmalta kääntyi yhdeksään, ja hänen vierustoverinsa vasemmalla viiteen, nousi viisitoista sinipaitaa seisomaan kuin käskyn saaneina.
Olisiko lähes neljäntoista vuoden tuskien taival päättymässä? Kari ja Petri katsoivat varovasti toisiinsa, mutta kummankin sängen ympäröimä suu pysyi kiinni. Nyt ei saisi sanoa vääriä sanoja, ettei vain oltaisi kanoja.
Summeri soi, mutta katto pysyi. Tunnelma oli uskomaton. Itävallassa auringon ensikertaa nähnyt Brend näki nyt pienestä katossa olevasta reiästä pilkottavan Tallinnan auringon, joka viestitti ilosanomaa.
Markku, valkoisen kivettynyt C rinnassaan, lähti kylmiä kyyneleitä vuotaen hakemaan Viron kruunaamattomalta presidentiltä Rüuteriltä ansaittua palkintoa. Molemmat itkivät ilosta. "Jäähokiturniiri Viking Cup 2006 viimases kohtumises alistus Ufaa Salavat Julajev karistusviseteseeria järel Espoo Bluesile elika teile", herra presidentti kuiskasi Markun hikiseen korvaan.
Nostaessaan 500 karaatin kullasta ja viidestä kenialaisesta smaragdista veistetyn pokaalin ilmaan, Markku koki mielessään deja vun, kun lähes viiden vuoden takainen Tampere Cupin suurvoitto palasi mieleen.
Toimittajat toisensa jälkeen kerääntyivät Ice Rinkin parkkipaikalle lähettämään uutista maailmalle, ja jotkut kertoivat nähneensä vyölaukku lanteillaan juosseen Tarjan, mutta tieto deletoitiin myöhemmin perättömänä huhuna.
Jari poseerasi kultainen rannekello kädessään ja huuliaan hennosti liikutellen muistutti kameralle: "Kuten jo ennen kauden alkua ennustin..."
Hänen ohitseen kulki Petri, joka kaivoi taskustaan jännityksestä jäätyneen kännykkänsä ja soitti Urheilupuistontielle - "Rami, istu alas, en halua että pyörryt. Me teimme sen"
Rami ryntäsi tuliset kyyneleet valuen lehdistöhuoneen oven läpi ja yhdessä vastanimetyn työryhmän kanssa he lennättivät lehdistölle lehdistötiedotteen, jossa kertoivat tämän olleen suurin saavutus sitten kevään 1992 liiganousun. Tämä jos mikä menee TPS:n pudottamisten ja Nordenin valloitusten edelle.
Finnair lähetti erikoislennon hakemaan suuria sankareita Tallinnasta, ja heidän saavuttuaan Helsinki-Vantaalle, 50 000 ihmistä huusi kuin Uusipaavalniemeen tulleina, ja punaista mattoa pitkin kulki itse Kalervo, joka nimesi kaikki Bluesin pelaajat jääkiekkoleijoniksi, muokkasi Suurin Suomalainen -äänestyksen kaksikymmentä ensimmäistä sijaa uusiksi, ja tarjosi Esalle sikarin.
- Tämä maa ei ole enää entisensä, Kalervo kuiskasi Esalle.
- Nyt - jos koskaan - olen onnellinen.
He jakoivat leveän virneen, ja kävelivät läpi sinisen meren kohti horisonttia, josta pilkotti Tallinnan aurinko.