Tali-Ihantala -elokuva

[Individual]

Oli kyllä ohjaaja Lindmanilta aikamoinen itkupotkuraivari. :D Eikös filkka ole saanut Suomessakin aikamoisen murskakritiikin? Itse en ole rainaa nähnyt, mutta jos se jatkaa samaa suomalaisen nyky-sotaelokuvien kiiltokuvamaista ja tilaustyön makuista sarjaa kuin Lupaus ja Etulinjan edessä, niin tuskin menetän mitään. Vielä se toki täällä pyörii teatterissa, eli taitaa olla katsojia.

 

[Vaughan]

Tulipahan katsottua eilen harvalukuisen yleisön joukossa Helsingin Bristolissa. Leffa oli sittenkin positiivinen yllätys! Toki suhteutettuna rankkaan arvosteluun, joka painoi ennakko-odotukset aika alas.

Sinänsä syytökset juonettomuudesta ovat oikeutettuja, mutta ymmärrän, että tämä on ollut elokuvantekijöiden tietoinen valinta. Joku "pelastakaa sotamies Möttönen" -tyyppinen tarina tekisi leffan suurelle yleisölle helpommaksi lähestyä. Itse en sellaista olisi kaivannutkaan. Kyllä aitojen tapahtuminen kertaaminen ja loppuhuipennus massiiviseen tykistön ja ilmavoimien tuli-iskuun toi tarpeeksi draaman kaarta meikäläisen makuun.

Tankkien kuvaamisessa ja aidon kaluston esittelyssä elokuva on maailman huippua! Ei tule yhtään kansainvälistäkään elokuvaa mieleen, jossa olisi yhtä yksityiskohtaisesti (aidolla kalustolla) kuvattu panssarien taistelua ja tuhoamisia! Taistelukohtaukset kaikkinensa toimivat erittäin hyvin - toiminta oli uskottavan näköistä eikä tulenkuvauksessa säästelty.

Sitten sitä kritiikkiä... Eniten minua häirisi paikka paikoin kömpelö replikointi. Nykyajan laadukkaissa elokuvissa (ja TV-sarjoissa) on kuljettu enemmän ja enmmän kohti realistista ilmaisua - ts. puhekieltä, voimakasta kiroilua, paikoin jopa epäselvää artikulointia ja epätäydellisiä lauserakenteita. Tässä leffassa keskustelu oli liian selvästi kirjoitettua ja iskulauseenomaista, jotta se olisi tuntunut aidolta sodan karaisemien "sällien" puheelta. Myös jatkuva pokkurointi tilanteen ollessa kuumimmillaan vaikutti epäuskottavalta. Muutama osuva one-liner löytyi repliikeistä silloin tällöin, mutta juuri tällaisessa kontekstissa olisi raa'alle hirtehishuumorille ollut käyttöä - ja se olisi vain lisännut uskottavuutta! (Olisi pitänyt palkata joku Reijo Mäki puhtaaksikirjoittamaan kässäri...) Nyt jäi hetkittäin vaikutelma, että kiltit mammanpojat juttelevat mukavia, kunnes nousevat ja lähtevät tappamaan ryssiä...

On helppo uskoa, että tällainen toteutus jakaa mielipiteitä. Kaltaiseni sotahistoriafriikki innostuu hyvistä taistelukohtauksista. Ja aidon kaluston mittava esittely nostaa elokuvan tästä näkökulmasta jopa maailmanluokkaan! Kuitenkin epäuskottavat henkilöhahmot (osittain) ja heikko replikointi laskee kokonaisarvosanaa. Sotahistoriasta kiinnostumaton ihminen ei saa leffasta mitään irti, kun tapahtumat eivät kiinnosta, peltilaatikoista ei ole päähenkilöiksi, ja puhe on klisheistä löpinää.

Ai niin, sotakamreeri Reino Lehväslaiho antoi elokuvalle arvosanaksi 10+!!! Liekö syynä se, että eräällä alikersantti Lehväslaiholla oli pieni mutta sankarillinen rooli alkupuolen panssaritaisteluissa...

 

[mixu]

Tuli ostettua tämä Tali-Ihantala dvd ja kyllä se pettymys oli vaikka kuinka tiesikin mitä on odotettavissa. Liian paljon asiaa yritetty laittaa pariin tuntiin ja siitä johtuu poukkoilu asiasta toiseen eikä mistään oikein pääse kiinni. Ja kuten taistelutoverissa nähtiin niin kyllä oikeista ihmisistäkin pystytään tekemään mielenkiintoinen elokuva tai tarina. Taistelutovereissa jakso kesti noin tunnin ja siihen saatiin hienolla tavalla mahtumaan aina joku merkittävä taistelu tai muu merkittävä tapahtuma. Nyt tuntuu siltä että tavallaan Lindmanilla oli palapelin osat jotekin koossa mutta peli jäi lopulta kokoomatta. Sääli sinänsä sillä aineksia olisi ollut paljon parempaan.

 

[Tsorro]

Samat sanat kuin edellisellä. Eilen vuokrasin ko rainan ja kieltämättä pettymys oli erittän suuri!
Ei millään päässyt mukaan elokuvaan ja henkilöihin koska niitä oli aivan liikaa.
Eikä salkkarikentsua ja toista salkkarihahmoa nauramatta pystynyt katsomaan niissä harvoissa kohtauksissa missä olivat mukana.

 

[Hevosmies]

... Ja kuten taistelutoverissa nähtiin niin kyllä oikeista ihmisistäkin pystytään tekemään mielenkiintoinen elokuva tai tarina. Taistelutovereissa jakso kesti noin tunnin ja siihen saatiin hienolla tavalla mahtumaan aina joku merkittävä taistelu tai muu merkittävä tapahtuma...

Antakaa Lindmanille yhtä suuri budjetti kuin millä HBO operoi ja nuorentakaa Åkea lisäksi vähintään viisi vuotta (molemmat yhtä helppo toteuttaa), niin eiköhän jälkikin rupea olemaan samantasoista.

Tali-Ihantala -DVD:n ykköslevyllähän ohjaajat kertovat, että alkuperäisenä ideana oli tehdä kolme sotaelokuvaa, Etulinjan edessä, Tali-Ihantala 1944 sekä fiktiivinen kertomus kaukopartiosta, mutta rahoituksen puutteessa tyydyttiin kahteen. Oletettavasti juuri tuosta syystä tähän Taliin on pitänyt vielä ympätä se venäläisten selustassa toiminut tiedustelupartio.

Kahden katselukerran jälkeen mun arvioni on, ettei tämä nyt mikään huippuleffa ole, mutta esimerkiksi Rukajärven tien tämä päihittää mennen tullen kaikilla muilla tavoilla paitsi naisen tissien osalta. Tosin Törhönen näytätytti niitä riittävästi Raja 1918ssa. Mutta tykistön, panssareiden ja ilmavoimien toimintaa ei suomalaisissa sotaelokuvissa olekaan aiemmin liikoja esitetty.

 

[-OO-]

Antakaa Lindmanille yhtä suuri budjetti kuin millä HBO operoi ja nuorentakaa Åkea lisäksi vähintään viisi vuotta (molemmat yhtä helppo toteuttaa), niin eiköhän jälkikin rupea olemaan samantasoista.

Minusta se ongelma ei ollut siinä budjetissa koska esim. Tali-Ihantalan taistelukohtaukset oli varsin komeasti toteutettuja. Ainakin ne panssarivaunukohtaukset oli sotaelokuvissa melkeinpä ainutlaatuisia. Ongelma oli enemmänkin käsikirjoituksessa ja henkilöohjauksessa. Henkilöhahmot jäivät todella ohkaisiksi ja kaikki oli jotenkin pökkelömäisesti näyteltyä. Lisäksi elokuvasta puuttui kunnon juoni, ja sellainen henkilö johon samaistua. Jos verrataan esim. juuri tuohon Taistelutovereihin niin siitä teki niin ainutlaatuisen ne hienosti rakennetut ja näytellyt henkilöhahmot joiden mukana katsoja pystyi elämään läpi tuon sarjan. Toki kymmenosaisessa minisarjassa on enemmän aikaa rakentaa noita henkilöhahmoja mutta kyllä elokuvassakin siihen pitäisi pystyä huomattavasti paremmin kuin Tali-Ihantalassa.

 

[mixu]

Ei se rahasta ole kiinni sillä lähes nollabudjetillakin ollaan tehty kunnon henkilöohjausta. Näyttelijäkaartikin oli haettu suurin piirtein harrastelija porukoista yms eli ei sinnekään sitä rahaa paljon mennyt. Lindman on ohjannut hienosti esimerkiksi lapin kullan kimalluksen mutta jostakin syystä hänen sota-elokuvat eivät vaan yksinkertaisesti toimi.

 

[Siren]

Tulipa itsekin DVD ostettua sen ilmestyttyä ja ennakko-odotuksiin nähden parempi kuin odotin.

Toki tuossa puutteensa on mutta muistan kuulleeni, että Åke ei ohjannut kuin elokuvan alkuosan(terveys heikkeni), joten ei liikaa kritiikkiä siihen suuntaan.

Pekka Parikan ohjaama, Antti Tuurin romaaniin perustuva "Talvisota" pitää edelleen suomalaisten sotaelokuvien piikkipaikkaa selkeästi hallussaan.

 

[Fordél]

Pekka Parikan ohjaama, Antti Tuurin romaaniin perustuva "Talvisota" pitää edelleen suomalaisten sotaelokuvien piikkipaikkaa selkeästi hallussaan.

Sama täällä. Tuossa elokuvassa yhdistyy kaikki ne elementit, joita itse arvostaa sotaelokuvissa eli pystytään kuvaamaan sotaa mahdollisimman realistisesti, mutta juonen kanssa ja linkitettynä mielenkiintoisiin henkilöihin, joiden kautta on helppo peilata sitä miten erilaiset ihmiset ovat sodan kokeneet.

Nyt sitten tuli katottua tämä Tali-Ihanatala ja tästä puuttui oikeastaan kaikki noista edellämainituista elementeistä. Tunnustus täytyy antaa siitä kuinka hyvin elokuva oli tehty, mutta juoni ja henkilöhahmot jäivät tosiaan aivan liian ohkaisiksi. Ei tuosta leffasta jäänyt oikeastaan mitään käteen, koska mitään samaistumista ei tapahtunut. Okei, ihan hyviä dokumentaarisia kuvia siitä, että miltä se sota on näyttänyt, mutta itseäni kiinnostaa paljon enemmän se, että miten eri ihmiset ovat sen sodan kokeneet. Taistelutovereissa taas nämä kaksi elementtiä yhdistyvät ja palvelevat toisiaan, jolloin lopputulos on jotain aivan uskomatonta. Samassa leffassa pystyt eläytymään siihen miltä se sotiminen ja kaikki siihen liittyvä on näyttänyt, mutta myös näkemään miten ihmiset ovat siihen suhtautuneet. Talvisota on toinen, joka pystyy tähän samaan.

Eli kaiken kaikkiaan selkeä pettymys jo pelkästään senkin takia, että Etulinjan edessä -elokuvan jälkeen odotukset oli korkealla. Tuossa leffassa kun oli kuitenkin suht toimiva juoni ja edes jonkinlaiset henkilöhahmot.

 

[moby]

Taistelutovereissa taas nämä kaksi elementtiä yhdistyvät ja palvelevat toisiaan, jolloin lopputulos on jotain aivan uskomatonta. Samassa leffassa pystyt eläytymään siihen miltä se sotiminen ja kaikki siihen liittyvä on näyttänyt, mutta myös näkemään miten ihmiset ovat siihen suhtautuneet.

Onkohan hieman eroa, onko kyseessä leffa tai kymmenosainen sarja? Tottakai BoB laajentaa henkilöhahmoja ja koko sodan kuvaa, koska aikaa ja budjettia on. Lindmanilla ei ollut kumpaakaan.

Toki mielelläni katsoisin Suomessa tehdyn BoBin jatkosodasta ilman Laineen Tuntemattoman Sotilaan tyhmiä karikatyyreja. Talvisota ja Molbergin Tuntematon sotilas ovat suhteellisen realistisia kuvauksia, mutta tietty budjetin pienuuden tuoma amatöörimäisyys paistaa silti läpi. Ja ohjaajaksi joku muu kuin Renny...

Myös Spielbergin Saving Private Ryan on ihan ok. WWII-leffa lukuunottamatta Spielpergille tyypillistä alleviivaamista ja täydellistä ajattelevan yleisön aliarvioimista. Saman syyn takia myös Schindlerin lista latistuu lopussa mestariteoksesta pannukakuksi.

Muutama suositus WWII leffojen ystäville:

Pari HBO:n laatuleffaa:

When Trumpets Fade. Hurtgenin metsän taistelu.

Conspiracy. Wanseen konerenssi ja lopullinen ratkaisu. Ei verta ja räjähdyksiä, mutta silti hyytävä dokumentti.

Yllättävä...

Idi i smotri(Come and see) Suuren isänmaallisen sodan 40-vuotis juhlaleffa. Täyttä laatua. Vaihtelee unenomaisuudesta täydelliseen brutaalisuuteen. Huom. natsit puhuvat saksaa ja (valko)-venäläiset venäjää.

 

[Fordél]

Onkohan hieman eroa, onko kyseessä leffa tai kymmenosainen sarja? Tottakai BoB laajentaa henkilöhahmoja ja koko sodan kuvaa, koska aikaa ja budjettia on. Lindmanilla ei ollut kumpaakaan.

Mielestäni tässä tapauksessa ei ole. BoB menee henkilöhahmoissa syvemmälle jo yhdessä jaksossa kuin Tali-Ihantalassa mennään koko leffan aikana. Syy tälle on kerronnan muoto eli BoB on keskitytty rajattuun joukkoon sotilaita kun taas Tali-Ihantalassa ihmiset jätetään toissijaisiksi ja mennään enemmänkin tapahtumien kautta. Budjeteillakaan ei ole mitään tekemistä asian kanssa, sillä molemmat ovat toteutettu todella hyvin.

Eli kyseessä on valintakysymys ja mielestäni Tali-Ihantalassa tehtiin väärä valinta tuon kerronnan osalta, koska nyt se jätti varmasti suurimman osan katsojista vailla mitään suurempaa vaikutusta. Esimerkiksi taas Parikan Talvisota ei taas tätä tee.

 

[ipaz]

Mielestäni tässä tapauksessa ei ole. BoB menee henkilöhahmoissa syvemmälle jo yhdessä jaksossa kuin Tali-Ihantalassa mennään koko leffan aikana. Syy tälle on kerronnan muoto eli BoB on keskitytty rajattuun joukkoon sotilaita kun taas Tali-Ihantalassa ihmiset jätetään toissijaisiksi ja mennään enemmänkin tapahtumien kautta. Budjeteillakaan ei ole mitään tekemistä asian kanssa, sillä molemmat ovat toteutettu todella hyvin.

Ei kai sitä kukaan voi kiistää etteikö budjetilla olisi vaikutusta. BoB budjetti oli 120-125 miljoonaa dollaria, kun se Tali-Ihantalassa oli 3,2 miljoonaa euroa. Eli karkeasti jaksoa kohti BoB $12 miljoonaa. Tuon suhteen näitä kahta tuotosta ei kannata lähteä edes vertaamaan. Lisäksi BoB:n kymmenessä jaksossa oli kahdeksan eri ohjaajaa, jotka varmasti toivat siihen niin paljon omaa syvyyttä lisää että sarja on noinkin loistava.

Tali-Ihantalassa taidettiin haukata hieman liian suuri pala kakkua ja siksi lopputulos on tuollaine kieltämättä hienon näköinen mutta melko tyhjä tarina. Jotta siitä olisi saanut oikean elokuvan, niin kerronta olisi mielestäni pitänyt rajata pienempään osaan ja juurikin enemmän henkilötasolle. Nyt raapaistaan pintaa vähän sieltä sun täältä tuona aikana tapahtuneesta ja hypitään paikasta toiseen siten että katsoja sitä ei välttämättä edes heti tajua. Joku joskus jossain arvostelussa onkin sanonut että historiaa tunteville leffan etenimisen ymmärtäminen ei tuota vaikeuksia, mutta vain leffaan lähteneelle siitä ei jää juurikaan käteen.

Tulevaa ajatellen Tali-Ihantala on hyvä alku ja opetus. Esim. Raatteen tien taistelusta voisi tehdä leffan, joka kertoo päätarinana siitä taistelusta ja kenraaliluuttantti Hjalmar Siilasvuon sekä hänen alaistensa toimista tuossa Suomen historian kannalta myös merkittävässä taistelussa. Taistelu kesti kuitenkin viikon ja sinä aikana ehti tapahtua pienellä alueella melkoisesti. Sellaisen leffan mä haluaisin nähdä kunnolla tehtynä ja erittäin perusteellisesti käsikirjoitettuna.

 

[Dante]

Joku joskus jossain arvostelussa onkin sanonut että historiaa tunteville leffan etenimisen ymmärtäminen ei tuota vaikeuksia, mutta vain leffaan lähteneelle siitä ei jää juurikaan käteen.

Tämä oli itsellänikin ensireaktio. Lindman on ollut tunnollisen tarkka historiallisille tapahtumille ja henkilöille. Sotahistoriaa tunteville tarinan seuraaminen ei tosiaan tuota vaikeuksia, mutta tätä porukkaa on katsojista vain hyvin pieni osa. Itse pystyin leffan kulkua seuraamaan, mutta vaimo kysyi jo puolivälissä elokuvaa, että voidaanko jo lähteä kotiin, enkä voi häntä moittia. Kyllä henkilöiden ja näyttelemisen yleisestä kökköydestä tuli varsin myötähäpeäinen olo. Toivottavasti seuraavaa kotimaista sotaleffaa tekevät esim. samat voimat kuin olivat Talvisodan takana. 2000-luvun yrityksistä kaikki ovat olleet enemmän tai vähemmän huonoja.

 

[Fordél]

Ei kai sitä kukaan voi kiistää etteikö budjetilla olisi vaikutusta. BoB budjetti oli 120-125 miljoonaa dollaria, kun se Tali-Ihantalassa oli 3,2 miljoonaa euroa. Eli karkeasti jaksoa kohti BoB $12 miljoonaa. Tuon suhteen näitä kahta tuotosta ei kannata lähteä edes vertaamaan. Lisäksi BoB:n kymmenessä jaksossa oli kahdeksan eri ohjaajaa, jotka varmasti toivat siihen niin paljon omaa syvyyttä lisää että sarja on noinkin loistava.

Kyllähän budjetti on keskeinen tekijä, mutta ei mielestäni siihen kuinka syvälle henkilöhahmoissa päästään ja kuinka hyvin juonen kerronnassa onnistutaan. Tosin Tali-Ihantalassahan ei sitä juonta oikeastaan ollutkaan. Samoin kaikki henkilöt jäivät totaalisen etäisiksi eikä tätä helpottanut moni heikko näyttelijäsuoritus. Pienellä budjetilla pystytään kyllä nämä asiat toteuttamaan hyvin, mutta Tali-Ihantalassa sitä ei edes haluttu tehdä. Valintakysymys, mutta mielestäni leffasta olisi saatu enemmän irti kun Åke ryhmineen olisi valinnut toisen tavan kertoa tuosta suuresta taistelusta.

 

[lihaani]

Ihmettelen Lindmannin näyttelijävalintoja, koska itse hän on ollut eräs Suomen parhaita näyttelijöitä. Esimerkiksi Lehdon rooli Laineen Tuntemattomassa on eräs Suomen elokuvahistorian hyytävimmistä roolisuorituksista.

Etäännyttäminen voi joskus olla taiteellinen tehokeino, mutta näyttelijöiden kökköys saa aikaan vain Salatut Elämät-reaktion: Voi kun ymmärtäisi mennä kotiin eikä näyttelisi enää koskaan!

 

[ilman sukkia]

Tämä oli itsellänikin ensireaktio. Lindman on ollut tunnollisen tarkka historiallisille tapahtumille ja henkilöille. Sotahistoriaa tunteville tarinan seuraaminen ei tosiaan tuota vaikeuksia, mutta tätä porukkaa on katsojista vain hyvin pieni osa. Itse pystyin leffan kulkua seuraamaan, mutta vaimo kysyi jo puolivälissä elokuvaa, että voidaanko jo lähteä kotiin, enkä voi häntä moittia. Kyllä henkilöiden ja näyttelemisen yleisestä kökköydestä tuli varsin myötähäpeäinen olo. Toivottavasti seuraavaa kotimaista sotaleffaa tekevät esim. samat voimat kuin olivat Talvisodan takana. 2000-luvun yrityksistä kaikki ovat olleet enemmän tai vähemmän huonoja.

Mulla oli juuri päinvastoin. En ole ollut sotahistoriasta kiinnostunut mutta tietämättä tapahtumien kulkua pystyin hyvin seuraamaan maantieteellistä etenemistä. Sen takia koska ennen kohtauksia oli animoitu kartta jossa nuolet kertoivat mihin suuntaan mennään ja kuka menee. Pitääkin napata leffa jostain alekorista ja katsella toistamiseen.

 

[Hauptmann]

Tästä elokuvasta ei ole kommenteista päätellen siis hirveästi pidetty ja erityisesti juonen epäselvyydestä ja päähenkilöiden (henkilöhahmojen, joihin keskitytään läpi elokuvan) puutteesta on valitettu. Joku jopa valitti kuuluisien näyttelijöiden vähyydestä, mutta olihan tässä sentään arvoasteikossa korkeimmissa arvoissa Tarmo Ruubelia, Pirkka-Pekka Peteliusta, Timo Torikkaa, Kari Ketosta, Asko Sarkolaa, Taisto Oksasta ja Aleksi Sariolaa jne.

Itse muistan hyvin, kun lukiossa pidin puheen, ja puheen aiheen sai itse valita. Puheen pidin tietenkin Tali-Ihantalan taistelusta ja siinä pääosassa oli suomalaisen tykistön ja suomalais-saksalaisten lentokoneiden toiminta. Tässä elokuvassa oli hyvin kuvattu tykistön toimintaa ja myös lentokoneiden toimintaa näytettiin. Harmi vain, ettei Stukia enää ole hirveästi saatavilla. Tulenjohtoaseman tärkeyttä suomalaisessa puolustustaistelussa kuvattiin hyvin. Jotain perusteita tykistöpuolustuksesta sai myös, mm. sulkutulesta ja nimenomainen tulenjohtamisesta. Suomalaisen tykistön tärkeys taistelun voitossa tuli kyllä hyvin esille.

Panssarivaunutaisteluidenkin makuun pääsi myös, mikä oli hienoa. Laguksen kenraalin huoli omasta pojastaan, mutta kuitenkin pojan laittaminen taisteluun, ettei voida syyttää suosimisesta, antoi lisäperspektiiviä kenraalin paineille. Panssarivaunutaistelut ovat kuitenkin aika vähissä nykyelokuvissa, joten oli hienoa nähdä sellaisia. Panssarivaunutaistelujen kiihkeä tunnelma eli ahtaus ja kiire toimia ennen vihollista tai kaikille käy huonosti, tuli hyvin esiin. Aitojen Sturmien ja T-34:n näkeminenkin antoi toden tuntua elokuvalle. Saksalaiset puhuivat saksaa, venäläiset venäjää ja riikinruotsalaiset ruotsia, mikä oli hyvä. Kaveri ei jätetä henkeä oli myös aistittavissa ja näkyvissäkin.

Sitten kenraali Einar Vihma… Ja tästä enemmän valkoisella, etten liikaa pilaa juonta (ehkä jo tein sen). Einar Vihman kertomus ehkä toi jotain kaivattua henkilökertomusta elokuvalle. Vihman tarinahan ei ole kaikille tuttu ja wikipediasta kaivoin sitä enemmänkin http://fi.wikipedia.org/wiki/Einar_...kiitos veteraaneille, että jaksoitte sodassa.

 

[Prof. Puck]

Tästä elokuvasta ei ole kommenteista päätellen siis hirveästi pidetty ja erityisesti juonen epäselvyydestä ja päähenkilöiden (henkilöhahmojen, joihin keskitytään läpi elokuvan) puutteesta on valitettu.

Spoilerivaara: Älä lue tätä viestiä, jos et halua tietää elokuvan juonesta ennen sen katsomista!

Jo kirjoitettuihin kommentteihin on helppo yhtyä! Pelkästään läpi elokuvan kulkevan päähenkilön käsikirjoittamisella olisi paikattu paljon elokuvaa. Jos/kun tällaisen päähenkilön poisjättämisellä on tietoisesti haluttu välttää liiallisen sankaritarinan nostamista ja antaa kunnia niille, kelle se kuuluu, eli ennenkaikkea eri aselajien yhteistoiminnalle, niin yksi mahdollisuus päähenkilötarinan rakentamiselle olisi ollut taistelujen seuraaminen jonkun kaukopartiomiehen näkökulmasta? Nythän linjan taakse jätettyjen kaukopartiomiesten/tiedustelijoiden elokuvallinen merkitys jäi lähes täysin irralliseksi ja olisinkin sen (nykymuodossaan) jättänyt lopullisesta leikkauksesta kokonaan pois. Mutta oikein tehtynä tarinan eteenpäinvieminen jonkun kaukopartiomiehen/tiedustelijan näkökulmasta olisi tuonut paitsi tunnetta ja samaistumisen kohteen, myös samalla auttanut tavallista katsojaa ymmärtämään kokonaistilanteen kehittymistä "tarkkailijan" näkökulmasta. Sillä tavalla tarinaan olisi saatu rakennettua myös elokuvallisesti kerrottuna toimivampi linkki tiedustelun, esikunnan ja eturintaman välille.

Toinen (perinteisempi) vaihtoehto olisi tietysti ollut nostaa esille joku sankarihahmo tapahtuminen keskipisteestä, mutta ehkäpä em. halu antaa kunnia eri aselajien yhteistoiminnalle oli syynä siihen, miksi Lindman ei halunnut näin tehdä? Samoin tämä ruotsalaiskomppanian mukaantuominen rikkoi elokuvan rytmin ja seurattavuuden erittäin pahasti. Jälleen (varsinkin tuotannon/markkinoinin näkökulmasta) ihan hyvä idea, mutta onneton toteutus.

Millään ei (ei varsinkaan budjetin pienuudella) voida kuitenkaan perustella huonosti käsikirjoitettua dialogia (varsinkin tietäen käsikirjoittaen palkat). Dialogi oli todella päälleliimattua. Esimerkkinä vaikkapa tämä katsojan sivistäminen hakaristin "alkuperästä". Ymmärrän (jälleen kerran) miksi se oli haluttu elokuvaan tuoda, kun tavoitteena olivat myös kansainväliset markkinat.

En myöskään pitänyt noista selittävien tekstien ja karttojen käytöstä siinä muodossa, miten ne oli elokuvassa esitetty. Kyllähän saman olisi voinut tuoda ilmi elokuvallisinkin tyylikeinoin; esimerkiksi esikunnan ja kenraalien/upseerien käskynjakojen yhteydessä, jolloin myös näitä puupökkelömäisiä roolihahmoja olisi saatu edes vähän syvennettyä. Nyt esimerkiksi P-P Peteliuksen tasoisen näyttelijän osaaminen jäi täysin hyödyntämättä. Ainoastaan kenraali Laguksen roolihahmoon oli saatu puhalletettua edes hiukan tunnetasoa eturintamalla taistelleen poikansa kautta.

Elokuvalla oli valtava potentiaali (mm. jo muiden toimesta mainituista syistä, kuten kaluston ja taistelujen autenttisuuden tunne) jopa kansainvälisesti erinomaiseksi sotaelokuvaksi, mutta toteutus ontui niin pahasti, että lopputulokselle voi antaa korkeintaan 2 tähteä, senkin suomilasit päässä! Jos kuvattua materiaalia on paljon, niin olisi mielenkiintoista nähdä tästä leikattavan kokonaan uudenlaisen version, jossa henkilöhahmoja pyrittäisiin syventämään?

 

[L4E]

Panssarivaunutaistelut ovat kuitenkin aika vähissä nykyelokuvissa, joten oli hienoa nähdä sellaisia. Panssarivaunutaistelujen kiihkeä tunnelma eli ahtaus ja kiire toimia ennen vihollista tai kaikille käy huonosti, tuli hyvin esiin. Aitojen Sturmien ja T-34:n näkeminenkin antoi toden tuntua elokuvalle.

Muistanko nyt ihan väärin, jotta nämä panssarivaunujen sisältä kuvatut pätkät olisivat ensimmäiset joita olisi kuvattu liikkuvasta vaunusta. Itselle ei ainakaan tule mieleen elokuvaa, jossa kuvaa olisi näytetty siten miltä se "tankista käsin" olisi näyttänyt.

Edelliselle kirjoittajalle sen verran, että Etulinjan edessä käsitteli noita kaukopartiomiehiä ja siksi ei niitä enää tähän varmaakaan haluttu suurempaan rooliin.

 

[Erkenholt]

Minulle Tali-Ihantalasta jäi vaikutelma, että tekijät eivät oikein tienneet olisiko tuosta pitänyt tehdä oikea dokumentti vai draamaelokuva ja päättivät sitten kompromissina tehdä filmin josta puuttui draamaelokuvan draama ja dokumentin informatiivisuus. Filmi oli lähinnä todellisten tapahtumien hengetöntä kuvitusta eikä niinkään tekijöiden tulkintaa tapahtuneesta. Sopii lähinnä sotahistoriafriikeille, jotka saavat hupinsa vertailemalla Sotkien keulapanssarien kaltevuuskulmia.

 

[-OO-]

Muistanko nyt ihan väärin, jotta nämä panssarivaunujen sisältä kuvatut pätkät olisivat ensimmäiset joita olisi kuvattu liikkuvasta vaunusta. Itselle ei ainakaan tule mieleen elokuvaa, jossa kuvaa olisi näytetty siten miltä se "tankista käsin" olisi näyttänyt.

En ainakaan muista nähneeni yhtään. Nuo tankkikohtaukset olivatkin ehdottomasti Tali-Ihantalan parasta antia. Olen täysin samaa mieltä Erkenholtin kanssa siitä että vahvasti "välimallin" maku tästä elokuvasta jäi. Henkilöhahmot jäivät niin ohuiksi että kehenkään ei pystynyt samaistumaan, ja koko elokuvasta puuttui draaman kaari.

 

[Luutnantti]

Harvoin tulee elokuvaa katsoessa tuntee niin suurta myötähäpeää kuin tämän rainan kohdalla. Dialogit ovat kuin suoraan Salatuista elämistä. Parhaat näyttelijät oli laitettu siististi pienen pieniin sivurooleihin. Juoni oli olematon, vain kooste hajanaisia tapahtumia.

Meinasi muuten loppu katselu kesken kun yhdessä taistelukohtauksessa luodin saanut sotilas huusi "Ai!" ja kaatui tökerösti maahan.