Tali-Ihantala -elokuva

[taisto-74]

Tulipas sitten käytyä katsomassa tämä uusi suomalainen sotaelokuva. Elokuvan aihe ja sen ajankohta huomioiden odotukset olivat kovat, mutta..

Jotain tästä elokuvasta puuttui kuitenkin. Mistään Tuntemattoman sotilaan kakkosversiosta tuskin voi puhua. Jotenkin kökköä tämä raina oli, enemmänkin dokumenttia kuin jännittävää sotaelokuvaa.

Elokuvassa oli toki hyvät hetkensä. Aidon Sturmin näkeminen tositoimissa oli mahtavaa, samoin Sotkat ja FW-190 sekä panssarinyrkit ja -kauhut. Pyroteknisesti elokuva oli parasta mitä suomalaiselta elokuvalta voi odottaa. Ainoastaan aidon nyky-Stukan syöksy puuttui, lieneekö niitä edes lentokunnossakaan enää?

Pidin elokuvasta kyllä siksi, että se ei yrittänyt väännellä historiaa amerikkalaiseen tyyliin. Tiettyjä detaljeja ehkä painotettiin liikaa: 15min ruotsalaiskomppanian panoksesta lienee ohjaajan äidinkielen syytä. Mutta hakaristi oli hakaristi ja saksaa ja ruotsia kuultiin, joten autenttisuutta löytyi.

Kyllä tämän elokuvan voisi vielä toisenkin kerran katsoa, mutta ei ole Tuntemattoman voittanutta.

 

[Incarnation]

Kävin katsomassa 5.12. Tennispalatsissa, kun tuli oikein kutsu. Olin siis avustajana elokuvan teossa ja sen takia sain kutsun tuonne ensi-iltaan nauttimaan ilmaisia juomia.

Itse leffasta ei jäänyt oikein mitään käteen. Voisin sanoa sen olleen jopa paska ja todellinen rimanalitus odotuksiini nähden. Leffan hahmot jäivät aivan liian etäisiksi ja kokonaisuus oli aivan liian sekainen. Myöskin selvä loppukliimaksi puuttui, sillä isot savupilvet ja kuvaan ilmestyneet tekstit eivät herättäneet ainakaan meikäläisessä mitään tunteita. Miksi yrittää tehdä dokumentti elokuvan keinoin? Sitä tässä yritettiin ja epäonnistuttiin pahoin.

 

[Torsti]

Itse leffasta ei jäänyt oikein mitään käteen. Voisin sanoa sen olleen jopa paska ja todellinen rimanalitus odotuksiini nähden. Leffan hahmot jäivät aivan liian etäisiksi ja kokonaisuus oli aivan liian sekainen.

Nämä tunnot ja ajatukset jäivät myös itselle päällimmäisiksi leffan jälkeen.

Kun ihmisiä alkoi tuntea nimeltä vaihdettiinkin jo tapahtumapaikkaa ja päähenkilöitä. Tämä tapahtui kuitenkin mielestäni jokseenkin sekaisesti, jolloin kokonaiskuvaa oli jokseenkin vaikea määrittää.

Leffan parasta antia olivat juurikin nämä kohtaukset, joissa pääosissa olivat Sturmit ja Sotkat.

 

[-OO-]

Oli kyllä valtava pettymys tämä elokuva. Monesti on hyvä sotaelokuva pilattu liian imelällä "nyyhkytarinalla" mutta tässä oltiin menty jo ihan toiseen äärilaitaan. Elokuvassa ei ollut oikeastaan minkäänlaista juonta ja sitä eteenpäin kuljettavaa tarinaa. Oli vain peräkkäisiä toimintakohtauksia joissa oli paljon räjähdyksiä ja ampumista. Ei siinä mitään, kyllähän ne räjähdykset ja erityisesti sotaelokuvissa harvoin nähdyt panssaritaistelut oli todella hienosti toteutettu, mutta kyllä elokuvassa nyt jonkinlainen tarina pitäisi sentään olla. Nyt vaikutti siltä kuin olisi vain kuvattu paljon räjähdyksiä ja laitettu niitä satunnaiseen järjestykseen. Sellaiselle ihmiselle joka ei ole Tali-Ihantalasta koskaan lukenut tai katsonut dokumentteja, tämä elokuva on ollut varmasti aika vaikea seurattava koska siinä selitetään tapahtumia aika minimaalisesti.

Ja kun tekijät olivat tehneet aika poikkeuksellisen ratkaisun ja päättäneet jättää elokuvasta pois ns. päähenkilön, niin sellainen mukanaeläminen jää sen myötä pois. Ja kaiken kruunaa umpisurkeat näyttelijäsuoritukset/näyttelijäohjaus. Muutama vanhan polven näyttelijä (esim. Petelius) selviävät puhtain paperein mutta näiden nuorempien jannujen pitäisi melkein hävetä suoritustaan. Mutta jos casting tehdään Salattujen Elämien kuvauspaikalla (kuten tässä mitä ilmeisemmin on tehty) niin mitä muuta voi odottaa? Onko niin että nykypäivän Suomesta ei enää löydy nuoria näyttelijöitä jotka voivat näytellä uskottavasti 30-40-lukujen ihmisiä? Jotenkin näiden nuorten kaupunkilaisten sössöttävä puhetyyli ei vain oikein istu tällaiseen sotaelokuvaan. Osa ongelmaa tosin on sekin että ei näille näyttelijöille kyllä ole edes kirjoitettu mitään kovin luontevia ja hyviä vuorosanojakaan, vaan kaikki vuorosanat on lähinnä sellaisia kankeita heittoja tyyliin "Kyllä sinustakin vielä mies tehdään" jne.

On kyllä sääli että asiat on näin, kun ilmeisesti elokuvan budjetti on ollut aika mukava, päätellen pyron tasosta ja taistelukohtauksien toteutuksen tasosta. Olisi toivonut että jostain olisi raavittu vielä muutama euro lisää kunnon käsikirjoitukseen ja ehkä vielä tasokkaampiin näyttelijöihin. Silloin hieno tapahtuma olisi saanut arvoisensa elokuvan.

 

[qhangas]

Tuli käytyä katsomassa ja olin raivoissani tämän jälkeen. Halusin tietää missä Åke Lindman asuu. Aivan hirveää paskaa.

 

[smasa]

Enpä minäkään kovin paljoa tästä pätkästä ymmärtänyt. Varsinainen tarina tai juoni puuttui tyystin, elokuva oli vain kokoelma peräkkäin lätkittyjä, näyttäviä tuokiokuvia sodasta. Pettymys sikäli, että ohjaaja oli nimekäs ja varusmiehenä odotin joitakin samanlaisia avautumisen elämyksiä kuin silloin, kun katsoin Tuntemattoman ensimmäistä kertaa inttiaikana. Loppujen lopuksi mielenkiinto kohdistui siihen, tunnistaisinko elokuvasta tuttuja kuvausmaastoja Parolasta tai avustajina olleita inttikavereitani. Kuluihan pari tuntia elämästä tätä leffaa katsellessa, mutta käteen tai mieleen ei jäänyt yhtikäs mitään.

 

[Bast]

-OO- kiteytti täysin omat tuntoni elokuvan jälkeen. Lindman ei ole osannut päättää tekeekö dokumenttia vai draamaa ja päätyy näiden välimuotoon. Ei toimi yhtään.

Monilla elokuvan henkilöillä ja tapahtumilla oli vastineensa todellisuudessa, mutta tällainen orjallinen asioiden rekonstruointi sopii paremmin dokumenttielokuvaan, jossa kertojan ääni voi selostaa tapahtumien taustaa. Draamaelokvuassa tuloksena on joukko sekavia toisiinsa liittymättömiä kohtauksia, joissa jokaisessa on eri henkilögalleria.

Erityisesti otti päähän todella huonot näyttelijäsuoritukset, kankeasti kirjoitettu dialogi sekä katsojien jatkuva "kouluttaminen". Heti alussa dialogiin on ympätty opastus siistä, mikä ero on tankilla ja rynnäkkötykillä. Hetkeä myöhemmin opetetaan ilmeisesti kansainväliselle yleisölle suomalaisen ja saksalaisen hakaristin ero. Koulutustehtävästä kieli myös karttojen ja selitystekstien paljous. Ne eivät yksinkertaisesti kuulu draamaelokuvaan.

Ylöspano eli kalusto ja räjähteet olivat kunnossa, mutta mikään ei sielussa liikahtanut, kun samastumisen kohteita ei valkokankaalla ollut. Kaikki kunnia Åke Lindmanille, jonka tarkoituksena on varmasti ollut kunnioittaa veteraaneja, mutta nyt on mennyt aika pahasti puurot ja vellit sekaisin. Jään odottamaan aiheesta parempaa versiota.

 

[L4E]

En tiedä mitä katsojat ovat elokuvalta odottaneet, kun kerran oli tiedossa ettei "elokuvallista juonta" ja teennäisiä sankaritarinoita tässä elokuvassa esiinny vaan elokuva keskittyy kertomaan mitä siellä oikein tapahtui.

Jostain luin, että elokuvassa esiintyy liikaa upseereita kun ei niitä oikeasti rintamalla niin kauheasti näkynyt, mutta tämä mielestäni johtui puhtaasti siitä että elokuva sisälsi paljon tarinaa mitä komentoketjussa oikein tapahtui.

Parhaat taistelukohtaukset mitä suomalaisissa elokuvassa on tehty löytyi kuitenkin tästä filmistä.

ps. "koko mekka, ampukaa!"

 

[Bast]

En tiedä mitä katsojat ovat elokuvalta odottaneet, kun kerran oli tiedossa ettei "elokuvallista juonta" ja teennäisiä sankaritarinoita tässä elokuvassa esiinny vaan elokuva keskittyy kertomaan mitä siellä oikein tapahtui.

Ei minulla ainakaan ollut tiedossa, että elokuvassa ei ole juonta ja mikään ei kuitenkaan muuta sitä miksikään, että näytteleminen elokuvassa on ala-arvoista.

Taistelukohtauksista olen samaa mieltä. Ne ovat parhaat Suomessa kuvatut.

Uskon kuitenkin, että jos elokuvan tarkoituksena on herättää yleisön kiinnostus Suomen sotahistoriaan ja lisätä veteraanien arvostusta, se tavoite saavutettaisiin paremmin draamallisella elokuvalla, jonka päähenkilöihin katsojilla olisi samastumismahdollisuus. Joku Band of Brothers -tyylinen tarina Suomen oloihin sovitettuna olisi minusta kiinnostavampi vaikka ei ihan "yksi yhteen" noudattaisikaan autenttisia tapahtumia.

Toivottavasti Renny saa riittävästi rahaa kasaan ja Mannerheim-elokuvassa nähdään "hollywood-tason" visuaalisia efektejä 1939-1945 tapahtumien esittelyssä.

 

[Centre Bell]

Olen muiden kirjoittajien kanssa täysin samaa mieltä.
Todella sekava elokuva ilman mitään kunnon juonta, syystä että elokuvasta puuttui selkeä päähenkilö, jonka vaiheita olisi seurattu vetäytymisestä ratkaisevaan Tali-Ihantalan taisteluun.
Tätä elokuvaa ei voi verrata missään nimessä edes lähelle Tuntematonta sotilasta tai Talvisotaa jossa Taneli Mäkelä näyttelee mielestäni loistavan pääroolin.
En halua nähdä kyseistä elokuvaa enää toista kertaa enkä voi suositella sitä kenellekkään muullekaan. Yksi kerta tätä sekoilevaa kärsimysnäytelmää riitti.
Todellinen limbo!

 

[laredo]

Kuinka lähellä tämä sitten on tuota "Etulinjan edessä" -elokuvaa? Ei se ainakaan NIIN huono ole, vaikka erilainen onkin. Kyllä sen katsoo, ennenkuin selkäänsä ottaa!

 

[Bast]

Kuinka lähellä tämä sitten on tuota "Etulinjan edessä" -elokuvaa? Ei se ainakaan NIIN huono ole, vaikka erilainen onkin. Kyllä sen katsoo, ennenkuin selkäänsä ottaa!

Tiettyä samankaltaisuutta on ainakin kömpelön henkilöohjauksen ja ontuvan dialogin muodossa. Tali-Ihantalassa on myös kohtuuttoman pitkä episodi ruotsalaisista vapaaehtoisista, joiden merkitys taisteluissa oli vähäinen, mutta ilmeisesti ruotsalaisrahoituksen osuus elokuvan rahoituksessa oli siinä määrin merkittävä, että tällainenkin episodi on pitänyt leffaan ympätä.

 

[lade]

Elokuva on sekava ja aika epäselvästi toteutettu. Yhteenkään henkilöön ei oikein keskitytä, vaan "päähenkilöitä" on monta - liian monta. Keneenpä siinä samaistut, kun seurattavaa komppanjaa vaihdetaan jatkuvasti. Leffa on pettymys, ei mahda mitään.

 

[Tammerforce]

Dokumenttinahan elokuva on mielestäni ihan hyvä. Juoni on olemassa ja se selviää kunhan lukee yhden tai useamman historiankirjan tai vaikka edes wikipedian sivun taistelujen kulusta.

Jos elokuvasta jotain Talvisodan tai Tuntemattoman Sotilaan kaltaista tarinaa edes lähtee hakemaan, mitä todennäköisimmin pettyy.

Taidan olla ensimmäinen tässä ketjussa joka filmistä todella tykkäsi.

 

[-OO-]

Dokumenttinahan elokuva on mielestäni ihan hyvä. Juoni on olemassa ja se selviää kunhan lukee yhden tai useamman historiankirjan tai vaikka edes wikipedian sivun taistelujen kulusta.

Minusta kun tuo ei ole hyvä edes dokumenttina. Dokumenttielokuvankin kun pitäisi olla sellainen että se avautuu myös sellaiselle ihmiselle joka ei ole koskaan lukenut tai kuullut mitään ko. tapahtumista. Jos kerran on lähdetty tekemään dokumenttia niin olisi tehty sitten se edes kunnolla, vaan kun tuo on siinäkin jätetty vähän puolitiehen, ihan kuten jos ajatellaan tuota fiktiivisenä elokuvanakin. Jotenkin sellainen kuva jäi että ei ole ihan tarkkaan tiedetty kumpi halutaan tehdä ja on sitten tehty tuollainen välimallin elokuva joka ei ole hyvä dokumenttina, eikä sen enempää elokuvanakaan.

 

[scholl]

Itse kirjoitin tuosta elokuvasta jo aikoinaan johonkin ketjuun. Kävin katsomassa sen silloin heti, kun se tuli kehiin. Tarkoituksella menin Bristoliin, jotta saadaan vähän sellaista nostalgista tunnelmaa, eikä tarvitse olla missään Tennarissa, jossa gänstäteinit hyppivät tai breikkaavat tanssikoneessa ja muutenkin mökä on ihan hirveä. Huonona puolena oli tietysti penkit, mistä saa selän kipeäksi ja mukitelineiden puute. Ihme, että aikoinaan joku oli keksinyt penkit, missä ei ole yhtään mukitelinettä.

Elokuvakokemus jäi hieman valjuksi sen takia, kun siinä ei ollut grande finalea. Se loppui tavallaan kesken ja veikkaan, että se johtui siitä, että Lindman sairastui. Ei leikkaaja pysty ohjaamaan. Mutta ei se toki sellaista paskaa ollut kuin Tuntematon Sotilas, mitä koko kansa on kollektiivisesti joutunut jo kouluajoilta lähtien väkipakolla katsomaan. Tässähän oli kuitenkin kyseessä oikeita ihmisiä ja tapahtumia, joista pystyi leffan jälkeen lukemaan lisääkin Googlea apuna käyttäen. Räjähdykset ja taistelut olivat aika näyttävästi tehty, joten sekin oli ihan hyvä juttu. Mielenkiintoista oli sekin, että olivat saaneet vanhoja panssareita toimintakuntoisiksi ja tärkeintä tosiaan se, että sellainen älytön paskanjauhanta jäi pois, mitä joku Rokka esim. esitti Tuntemattomassa Sotilaassa. Itse olen totaalisen sitä mieltä, että Tuntematon olisi saanut jäädä filmaamatta. Sehän on käsittääkseni keksittyä tarinaa, eikä auta ihmisiä saamaan minkäänlaista kuvaa sodasta tai edes yksittäisestä suuresta taistelusta. Tämä elokuva nimittäin nyt toi aika hyvin esille sen, että miten asiat Tali-Ihantalassa meni.

Sodissa on samantekevää yksittäisten sotilaiden (elleivät ole kenraaleita tai muita nimimiehiä) kohtalo. On paljon oleellisempaa keskittyä suurten linjojen raportoimiseen. Tässä oli sinänsä hyvin onnistuttu. Samahan se on Voikkaalla. Olennaista on kertoa, että tehdas lopetti kuin se, että kerrottaisiin, että paikallinen keijo a joutui downgreidaamaan Opel Astrasta Chevrolet Aveoon. Pitää keskittyä tärkeisiin asioihin ja siinä mielestä Tali-Ihantala oli mielestäni niitä harvoja suomalaisia sotaleffoja, mitä jaksoi katsoa.

Eli siis vaikka ei ollut loistava elokuva niin kuitenkin suomalaisen elokuvan etulinjaa. On tavallaan dokumentoitu nyt sekä yksityisellä että yritysten varoilla se, mitä Tali-Ihantalassa tapahtui ja ihminen joka ei ole lukenut historiankirjoja aiheesta, tietää nyt miten asiat menivät. Se on tavallaan hyvä kansallinen projekti siinä mielessä. Ei voi edes verrata niihin totaalisiin paskoihin elokuviin kuten Tuntematon Sotilas, jotka ovat pelkkää järjetöntä paskanjauhantaa.

 

[-OO-]

Itse olen totaalisen sitä mieltä, että Tuntematon olisi saanut jäädä filmaamatta. Sehän on käsittääkseni keksittyä tarinaa, eikä auta ihmisiä saamaan minkäänlaista kuvaa sodasta tai edes yksittäisestä suuresta taistelusta.

Suosittelen lukemaan Petri Sarjasen kirjoittaman kirjan Tuntematon Rokka, joka kertoo Antti Rokan esikuvasta Viljam Pylkäksestä. Tuntemattoman roolihahmojen nimet on kyllä keksittyjä mutta lähes jokaiselle löytyy esikuva oikeasta elämästä. Myös suuri osa kirjan/elokuvan tapahtumista perustuu ihan todellisiin tapahtumiin, niitä on ainoastaan hieman ehkä dramatisoitu ja muuteltu. Väinö Linnahan itse palveli JR8:n konekiväärikomppaniassa, josta Tuntematon kertoo, ja kuulemma aina tauon koittaessa oli lehtiö ja kynä kädessä kirjaamassa ylös kaikkea kuulemaansa ja mitä päivän aikana oli ehtinyt tapahtua.

 

[Torsti]

OT

Suosittelen lukemaan Petri Sarjasen kirjoittaman kirjan Tuntematon Rokka, joka kertoo Antti Rokan esikuvasta Viljami Pylkäksestä.

Joku äijjähän tutkii erään Ruotsiin muuttaneen suomalaisen mahdollisuutta olla tämä tuntemattoman Antti Rokka. Mies on vakuuttunut yhtäläisyyksistä ja saanut muutkin tutkijat hiljaisiksi väitteillään. Kuolemaksenikaan en muista kuka tämä tutkija on, mutta muistaakseni tuossa tämän vuoden itsenäisyyspäivän kynnyksellä hänestä lehtiartikellin luin.

Sattumaa tai ei, mutta tämä ruotsiin muuttanut mies on alkuperäiseltä nimeltään Antti Rokka (sukunimensä nykyisin vaihtanut) ja häntä piiloteltiin sotien jälkeen, kunnes pääsi karkaamaan Ruotsiin.

Joku muu ehkä tietää paremmin

 

[-OO-]

Joku äijjähän tutkii erään Ruotsiin muuttaneen suomalaisen mahdollisuutta olla tämä tuntemattoman Antti Rokka. Mies on vakuuttunut yhtäläisyyksistä ja saanut muutkin tutkijat hiljaisiksi väitteillään. Kuolemaksenikaan en muista kuka tämä tutkija on, mutta muistaakseni tuossa tämän vuoden itsenäisyyspäivän kynnyksellä hänestä lehtiartikellin luin.

Sattumaa tai ei, mutta tämä ruotsiin muuttanut mies on alkuperäiseltä nimeltään Antti Rokka (sukunimensä nykyisin vaihtanut) ja häntä piiloteltiin sotien jälkeen, kunnes pääsi karkaamaan Ruotsiin.

Joku muu ehkä tietää paremmin

Tiedäpä näistä, onhan tuolle Rokalle tarjottu esikuvaksi jos jonkinlaista sankaria. Mutta Linna itse on myöntänyt kirjeessään Pylkäkselle että tämä on Rokan esikuva, ja ainakin nämä Pylkäksestä kerrotut tarinat käyvät aika paljon yksiin Tuntemattoman tapahtumien kanssa.

 

[mjr]

Kyllähän monesti vasta kaunokirjallisuus pystyy tuomaan esiin historiallisen kokemuksen ytimen. Linna oli myös paikan päällä mikä kuitenkin on ruohonjuuritason tapahtumia ajatellen ehkä vähän olennaisempi sijainti kuin arkisto 60 vuotta myöhemmin. Tuosta Laineen Tuntemattomasta sanoisin kyllä että sen nykymaine on vähän kohtuuton: se oli tehty yleisölle, jolle ei tarvinnut mitenkään teoreettisesti alleviivata sodan "eksistentialistista" kauheutta. Se myös kelpasi tälle yleisölle, joka tunsi aiheen jotensakin eri tasolla kuin Mollbergin yleisö, eikä silloinen vaihtoehto olisi ollut mikään realistisempi, ältsimmin sodanvastainen (Bisquitiä lainatakseni) vaan vielä enemmän siloitteleva, "ylevä" versio. Laineen yleisö oli vielä sodan jäljiltä vereslihalla, joten ei oikein olisi ollut mahdollistakaan repiä mitään arpia auki. Mitä sitten tulee tähän Tali-Ihantalaan niin kuvauksien perusteella se näyttäisi olevan yksi näitä pökkelö-versioita kansallisen historian taitekohdista. Paras kiitos veteraaneille kai olisi kuitenkin pyrkiä esittämään heidän kokemuksensa mahdollisimman korkeatasoisesti kun nyt emme länsimaana edellytä taiteelta mitään agit-prop -roolia.

 

[Torsti]

Tiedäpä näistä, onhan tuolle Rokalle tarjottu esikuvaksi jos jonkinlaista sankaria. Mutta Linna itse on myöntänyt kirjeessään Pylkäkselle että tämä on Rokan esikuva, ja ainakin nämä Pylkäksestä kerrotut tarinat käyvät aika paljon yksiin Tuntemattoman tapahtumien kanssa.

Linna oli luvannut tälle Rokalle, että ei paljasta kuka hän oikeasti on. Nimikin piti olla joku muu kuin Antti Rokka, ettei oikea henkilö paljastuisi. Oli kuulemma suuttunut, kun nimeä ei oltu muutettu, vaikka näin Linna lupasi.

Sitä oikeata totuutta ei varmasti kovin moni tiedä.

 

[Vesti]

Linna oli luvannut tälle Rokalle, että ei paljasta kuka hän oikeasti on. Nimikin piti olla joku muu kuin Antti Rokka, ettei oikea henkilö paljastuisi. Oli kuulemma suuttunut, kun nimeä ei oltu muutettu, vaikka näin Linna lupasi.

Sitä oikeata totuutta ei varmasti kovin moni tiedä.

Jos haluaa tietää Linnan Tuntemattoman todellisuussuhteista enemmänkin, suosittelisin ennen kaikkea Jaakko Syrjän kirjaa Muistissa Väinö Linna. Syrjä oli noin 40 vuotta Linnan läheinen ystävä ja seurasi Tuntemattoman syntyprosessia hyvin läheltä. Linna myös kertoi hänelle oman elämänsä vaiheet hyvin yksityiskohtaisesti. Syrjän kirjassa kerrataan Linnan vaiheet sodan aikana ja niiden yhteydet romaanin tapahtumiin.

Yrjö Varpion Linna-elämäkerta on tietysti painava lähde sekin, mutta niissä tietyissä kohdissa, joissa Varpion ja Syrjän näkemykset menevät ristiin, olen taipuvainen luottamaan enemmän Syrjään.

Todellisuussuhteita liippaa osittain myös Hesarin toimittajan Ilkka Malmbergin kirja Tuntemattomat sotilaat, joka on kaikille Tuntemattomasta kiinnostuneille lukemisen arvoinen. Kirja on paljolti spekulointia ja ajatusleikittelyä, mutta sellaisena hyvin tehty ja kiinnostava.

 

[PeteX]

Svenska Dadbladet:"Ei ole mitään isompaa syytä nähdä tätä draamadokumenttia taisteluista, joissa suomalaiset onnittelevat itseään osoittamastaan urhoollisuudesta."
Jos rintama ei olisi pitänyt, niin Ruotsi olisi miehitetty sadasosasekunnissa. Siksi ruotsalaisten pitää olla ikuisesti kiitollisia suomalaisille sotilaille. Se, kumpi on suurempi vitsi Ruotsin armeija vai poliisi, on makuasia.

Suosittelen SD:n toimittajalle luettavaksi Mostarin tien liftarit- kirjan, joka kertoo omaa kieltään ruumiita ampuvista ja muiden selän takana piileskelevistä ruotsalaisista palkkasotureista.

 

[Morgoth]

Svenska Dadbladet:"Ei ole mitään isompaa syytä nähdä tätä draamadokumenttia taisteluista, joissa suomalaiset onnittelevat itseään osoittamastaan urhoollisuudesta."
Jos rintama ei olisi pitänyt, niin Ruotsi olisi miehitetty sadasosasekunnissa. Siksi ruotsalaisten pitää olla ikuisesti kiitollisia suomalaisille sotilaille. Se, kumpi on suurempi vitsi Ruotsin armeija vai poliisi, on makuasia.

Noh, kai sitä elokuvaa saa arvostella ELOKUVANA? Vai pitääkö ruotsalaisten lehtien ylistää kaikkea mahdollista ja kehua sitä maasta taivaiseen, jos se vain liittyy talvi- tai jatkosotaan?

Johan uutisissa oli Åken Lindmanin komentti, jossa totesi jotain "ruotsalaiset eivät ymmärrä sotimisesta mitään". Ehkä ei, mutta ehkä kenties elokuvista? Suomessa tuntuu kaikki olevan niin hienoa, kunhan vain tehdään joku elokuva talvi- tai jatkosodasta, niin elokuvaa ei saa edes arvostella ilman että halveera sotaveteraanien muistoa tjms.

 

[Ted Raikas]

Suomessa tuntuu kaikki olevan niin hienoa, kunhan vain tehdään joku elokuva talvi- tai jatkosodasta, niin elokuvaa ei saa edes arvostella ilman että halveera sotaveteraanien muistoa tjms.

No se on sitä suomalaisten heikkoa itsetuntoa. Heti jos joku kritisoi, varsinkin suomalaisten ikuista ylpeilynaihetta eli "sotasankaruutta" niin ollaan pillit vinkuen älisemässä. Ehkä svedut ovatkin ihan oikeassa, varsinkin reaktioihin nähden. Suomalaisilla on omituinen taipumus jäädä vellomaan johonkin ikivanhaan haalistuneeseen muistoon, sen märehtimisen lopettaminen ei tule kuuloonkaan.

Totuus on, että näitä sotaelokuvia on Suomessa pukattu liikaa ilmoille siihen nähden, miten paljon oikeaa kerrottavaa aiheesta enää löytyy. Tuntematon ja Talvisota olivat molemmat kyllä todella hienoja kuvauksia, mutta sitten löytyy kaikkea täyttä pilipalia tyyliin Rukajärven tie, minkä sijaan voisi satsata ja tehdä jotain muunlaistakin elokuvaa. Onhan tietysti sota-ajoissa kertomista muussakin muodossa kuin näistä rintamaveijareista. Itseasiassa toivoisin kyllä elokuvaa Arndt Pekurisesta. Siinä varmaan patriootit vaahtoaisivat taas räkä suunpielessä, etenkin jos elokuva kuvastaisi sitä, miten sairaalloista touhua sota on, kuinka se saa ihmisistä pimeän puolen esiin ja miten sieltä ei kyllä niitä oikeita sankareita saa esiin kaivamallakaan.