En jaksa usein kritisoida tuomareita. Enkä useinkaan taklauksista tuomituiden jäähyjen kohdalla: on nimittäin ihan ymmärrettävää, että ylikovia sekä hiukankin päähän kohdistuneita pommeja halutaan vähän kitkeä - nykyajan pelaajat ovat nimittäin hiukan erilaisessa fyysisessä kunnossa kuin vaikka 15 vuotta sitten, tempo on niinikään kovempi ja sitä myöten taklauksissa tulee helpommin pahempaa jälkeä. Kovat taklaukset ovat yksi hienoimpia asioita jääkiekossa, mutta kukaan ei halua päävammoja, jotka voivat olla toistuvasti tapahtuneina jopa hengenvaarallisia.
SM-liigassa taklataan edelleen erittäin paljon, jos verrataan oikeastaan mihinkään muuhun eurooppalaiseen liigaan. Trendi on jokapuolella sama: päävammoja halutaan välttää, koska niiden kanssa ei ole mitään leikkimistä. Sama on tilanne myös Pohjois-Amerikassa. NHL kitkee päähän osuneita (myös niitä, jotka eivät suoranaisesti ole päähän kohdistettuja) taklauksia kovemmalla kädellä siitä yksinkertaisesta syystä että nykypelaajat ovat vahvempia ja nopeampia, kuin ennen ja sitä myöten jälki on helposti pahempaa, kun jytisee.
Jokaisen, jolla on riittävästi omaa pelikokemusta ja joka osaa vähänkin suhteuttaa oman pelikokemuksensa siihen tempoon, mikä ammattilaisotteluissa on, luulisi ymmärtävän tämän. Tempo ja voima on ammattilaiskiekkoilijalla useimmiten aika paljon korkeammalla tasolla, kun katsomossa lihistä kahdella nakilla vetävällä jannulla, mutta nuppi kestää sen saman verran iskuja. Sivustakatsojan on helppo sanoa, että "pidä se pää ylhäällä".
Tämän kaiken sanoo henkilö, jonka mielestä hienot ja kovat taklaukset ovat toiseksi hienoin asia jääkiekossa hienojen maalien jälkeen. En halua siis todellakaan kukkahattuilla. Jääkiekko ei ole jääkiekkoa, jos taklauksia ei ole. En halua myöskään puolustella vallitsevaa linjattomuutta taklauksista tuomittujen jäähyjen ja ehkä myös jatkorangaistusten kohdalla, mutta ymmärrän osittain myös tuomareita: myös he ovat uudessa tilanteessa sen suhteen, että nykyään täysin samanlaisesta niitistä tulee usein pahempaa jälkeä kuin wanhana ol' time hockey -aikana.
Mielestäni jatkuva "ei saa taklata" -ininä osoittaa joko asiantuntemattomuutta, välinpitämättömyyttä tai sitä, että ei jakseta perehtyä asiaan tarkemmin. Olen aika helvetin väsynyt siihen itkemiseen. Olen myös hiukan väsynyt NHL:n "keep your head up" -mantraa jauhavien showselostajien glorifointiin. Näillä toimittajajannuilla kun ei pahemmin ole kokemusta kovalla tasolla pelaamisesta, jos ylipäätään on minkäänlaista pelaajakokemusta.
Siltikään, kuten sanottua, en todellakaan halua puolustaa linjattomuutta, jota tuomioissa valitettavasti tällä hetkellä nähdään. Vaikka siis tuomareita osittain ymmärränkin.
Me kaikki haluamme nähdä hienoja pommeja. Mutta aivovammaisia ex-kiekkoilijoita emme. Emmehän?
SM-liigassa taklataan edelleen erittäin paljon, jos verrataan oikeastaan mihinkään muuhun eurooppalaiseen liigaan. Trendi on jokapuolella sama: päävammoja halutaan välttää, koska niiden kanssa ei ole mitään leikkimistä. Sama on tilanne myös Pohjois-Amerikassa. NHL kitkee päähän osuneita (myös niitä, jotka eivät suoranaisesti ole päähän kohdistettuja) taklauksia kovemmalla kädellä siitä yksinkertaisesta syystä että nykypelaajat ovat vahvempia ja nopeampia, kuin ennen ja sitä myöten jälki on helposti pahempaa, kun jytisee.
Jokaisen, jolla on riittävästi omaa pelikokemusta ja joka osaa vähänkin suhteuttaa oman pelikokemuksensa siihen tempoon, mikä ammattilaisotteluissa on, luulisi ymmärtävän tämän. Tempo ja voima on ammattilaiskiekkoilijalla useimmiten aika paljon korkeammalla tasolla, kun katsomossa lihistä kahdella nakilla vetävällä jannulla, mutta nuppi kestää sen saman verran iskuja. Sivustakatsojan on helppo sanoa, että "pidä se pää ylhäällä".
Tämän kaiken sanoo henkilö, jonka mielestä hienot ja kovat taklaukset ovat toiseksi hienoin asia jääkiekossa hienojen maalien jälkeen. En halua siis todellakaan kukkahattuilla. Jääkiekko ei ole jääkiekkoa, jos taklauksia ei ole. En halua myöskään puolustella vallitsevaa linjattomuutta taklauksista tuomittujen jäähyjen ja ehkä myös jatkorangaistusten kohdalla, mutta ymmärrän osittain myös tuomareita: myös he ovat uudessa tilanteessa sen suhteen, että nykyään täysin samanlaisesta niitistä tulee usein pahempaa jälkeä kuin wanhana ol' time hockey -aikana.
Mielestäni jatkuva "ei saa taklata" -ininä osoittaa joko asiantuntemattomuutta, välinpitämättömyyttä tai sitä, että ei jakseta perehtyä asiaan tarkemmin. Olen aika helvetin väsynyt siihen itkemiseen. Olen myös hiukan väsynyt NHL:n "keep your head up" -mantraa jauhavien showselostajien glorifointiin. Näillä toimittajajannuilla kun ei pahemmin ole kokemusta kovalla tasolla pelaamisesta, jos ylipäätään on minkäänlaista pelaajakokemusta.
Siltikään, kuten sanottua, en todellakaan halua puolustaa linjattomuutta, jota tuomioissa valitettavasti tällä hetkellä nähdään. Vaikka siis tuomareita osittain ymmärränkin.
Me kaikki haluamme nähdä hienoja pommeja. Mutta aivovammaisia ex-kiekkoilijoita emme. Emmehän?