Taiteesta, kulttuurista ja niiden tukemisesta

[Walrus21]

Purran heitosta herännyt keskustelu vaikuttaa lähinnä alleviivanneen hänen kantaansa. Itsehän kuulun elitistisiin korkeakulttuurin ystäviin mutta kiusallisen ja huvittavan välissä on se, kuinka nimenomaan harrastuksensa muilla maksattava eliitti on raivokkaasti ilmestynyt puolustamaan "kulttuurin tärkeyttä".

Tämä on persuilta ihan hyvä taktiikka ja alleviivaa osuvasti sitä, miten omassa erinomaisuudessaan pöhöttynyt ylempi keskiluokka puolustaa kynsin ja hampain etuuksia, jotka kokee oman elämän kannalta tärkeäksi.

Talouskeskusteluissa tunnutaan aina viitattavan vain köyhään tai pienituloiseen - ikään kuin keskivertokansalainen olisi täysin persaukinen, putkinotkossa asuva raukka. Samaten kulttuurin suhteen tunnutaan olettavan, että heti jos siitä joutuu maksamaan, kenelläkään ei ole siihen varaa.

Kuitenkin arkihavainnot osoittavat, että ihmiset maksavat hyvillä mielin 8e:n tuopit ja monien kymmenien eurojen keikkaliput. Festarit ovat joka vuosi täyteen buukattuja, vaikka yksi päivä maksaa helposti 100e + muut kulut.

Mikä sitten on kulttuuria? Sekin on hyvin subjektiivinen kokemus. Minusta Netflixin katselu tai ulkomaiset äänikirjat ovat ihan yhtä paljon kulttuuria kuin jonkin apurahataiteilijan runoteos tai kotimainen elokuva. Kuitenkin jälkimmäiset näistä koetaan äärimmäisen tärkeäksi, joita on ehdottomasti suojeltava. Miksi? Tähän saa yleensä vain epämääräisiä muminoita suomen kielestä ja suomalaisesta kulttuuriperinnöstä.

Mitä tapahtuisi, jos tästä hetkestä lähtien Suomessa ei tuotettaisi ainoatakaan elokuvaa? Entä jos emme voisi enää nauttia YleX:n mainoksettomasta sisällöstä? Ajautuisiko yhteiskunta kriisiin? Tuskin.

Suomessa on todella paljon leikattavaa myös kulttuuri- ja medialalta. Likikään kaikki tuet ja tuotetut palvelut eivät ole välttämättömiä tai edes tukemisen arvoisia. Ylen budjetti on yli 500 miljoonaa, mutta se voisi aivan yhtä hyvin olla 150 miljoonaa tai 300 miljoonaa ilman että kansalaisten perusarki ja toimeentulo järkkyisi.

Juha Itkonen avaa kulttuurin luksusstatusta taloustieteen näkökulmasta

Iso osa kulttuurin ja urheilun tukemisesta valuu nimenomaan hyväosaisille, jotka näitä palveluita käyttävät innokkaasti. Esim. olympiaurheilun tukeminen ei kuulu valtion ydintehtäviin eikä auta eläkeläisten lonkkasairauksiin, mutta kummasti sekin on profiloitu täysin välttämätömäksi.

 

[-One-]

Taide, siinä missä mikä tahansa muukin työ vaatii omistautumista, kouluttautumista ja resursseja toimiakseen korkeimmalla mahdollisella tasolla.

Varmasti näin. Mutta minun väitteeni on, että taiteen korkeimman mahdollisen tason saavuttamisesta yhteiskunnalle koituva hyöty on olematon. Sama pätee urheiluun.

 

[Individual]

Varmasti näin. Mutta minun väitteeni on, että taiteen korkeimman mahdollisen tason saavuttamisesta yhteiskunnalle koituva hyöty on olematon. Sama pätee urheiluun.

Mielenkiintoista kyllä olisi ajatella, että jostain esihistoriallisesta ajasta leirinuotiolla örähtelystä ja kivien hakkaamisesta tahdissa aina Beethovenin 9. sinfoniaan ja Interstellar-elokuvaan kyse on ollut koko ajan vain illuusiosta, että tämä on merkityksellistä. Miksi ihminen sitten keksi taiteen? Johonkin tarpeeseenhan se on syntynyt. Ja kun se on syntynyt, niin miksei sitä puskisi eteenpäin yrittäen olla siinä mahdollisimman hyvä. Niinhän kaikenlaiset innovaatiot ovat syntyneet. Toki eivät kaikki tee niin ja osalle riittää se "pellailu" taiteenkin kentällä. Siinä toki olet oikeassa, että jos huomenna kaikki itsensä ilmaisusta syntynyt kuva ja ääni poistuisi maailmasta, niin me ihmiset jatkaisimme eloamme, koska henkiinjäämisvietti on suurempi kuin mikään muu. Siitä kertoo sekin, että minkälaisissa paskalävissä ihminen on vuosimiljoonien ajan elänyt ja elää edelleenkin.

Miten selität Supercellin ja Rovion?

 

[godspeed]

Jos ei kuuntele musiikkia, katso elokuvia tai maalauksia, tai lue kirjoja, niin voi varmaan sanoa, että fuck this shit. Mutta jos kulutat edes jotain noista, niin ei ole varaa inistä. Tää on aika yksinkertaista lopulta kun henkisiä arvoja mitataan.

 

[-One-]

Mielenkiintoista kyllä olisi ajatella, että jostain esihistoriallisesta ajasta leirinuotiolla örähtelystä ja kivien hakkaamisesta tahdissa aina Beethovenin 9. sinfoniaan ja Interstellar-elokuvaan kyse on ollut koko ajan vain illuusiosta, että tämä on merkityksellistä. Miksi ihminen sitten keksi taiteen? Johonkin tarpeeseenhan se on syntynyt. Siinä toki olet oikeassa, että jos huomenna kaikki itsensä ilmaisusta syntynyt kuva ja ääni poistuisi maailmasta, niin me ihmiset jatkaisimme eloamme, koska henkiinjäämisvietti on suurempi kuin mikään muu. Siitä kertoo sekin, että minkälaisissa paskalävissä ihminen on vuosimiljoonien ajan elänyt ja elää edelleenkin.

Miten selität Supercellin ja Rovion?

Jos ei kuuntele musiikkia, katso elokuvia tai maalauksia, tai lue kirjoja, niin voi varmaan sanoa, että fuck this shit. Mutta jos kulutat edes jotain noista, niin ei ole varaa inistä. Tää on aika yksinkertaista lopulta kun henkisiä arvoja mitataan.

Ihmiset tulee aina tekemään musiikkia. Ihmiset tulee kirjoittamaan kirjoja niin kauan, kun on jokin väline johon tekstinsä raapustaa. Ihminen on myös sikäli kilpailullinen ja tavoitteellinen eläin, että se tulee aina pyrkimään entistä parempaan tuotokseen. Riippumatta siitä, tuetaanko me taidetta eurollakaan. Elokuvista en ole niin varma, mutta siitä olen että yhden taiteenmuodon poistuessa toinen ottaa aina vallan. Ihminen on taiteellinen eläin, siksi se on taiteen keksinyt. Jos tänään kaikki taide tuhotaan, huomenna syntyy jo uutta.

Mun väite ei ole, että taide on turhaa. Väitteeni on, että taiteen TUKEMINEN valtion toimesta on turhaa. Koska loppuviimein on aivan sama, miten laadukasta vaikkapa musiikkituotantomme on. Jos ammattilaisilta kysytään, tavallisella kansalla on sitä paitsi paska maku. Eivät ymmärrä taiteesta mitään.

Ei kaikki arvokas ole tukemisen arvoista.

 

[godspeed]

Ei kaikki arvokas ole tukemisen arvoista.

Kun on kollegoita tukemisen piirissä, niin on tietysti hieman eri näkökulma sanomasi kuitenkin ymmärtäen. Itse en mitään tukia tarvitse/kaipaa/pyri saamaan, mutta kyllä ne ovat nyt näiden Jussi-palkintojenkin takana. Kuka on päättänyt missä on potentiaalia ja missä ei, niin sitähän ei tiedä etukäteen. Tuki on aina lupaus ja toivo paremmasta taiteesta, joten sanoisin, että nimenomaan kaikki arvokas pitää saattaa tuen piiriin. Pitää tosiaan olla kuitenkin tarkka mihin sitä rahaa hassataan.

 

[Cobol]

Iso osa kulttuurin ja urheilun tukemisesta valuu nimenomaan hyväosaisille, jotka näitä palveluita käyttävät innokkaasti.

Olisiko kuitenkin päinvastoin?

Urheiluun liittyvän erilaisen liiketoiminnan määrä on miljardeja. Yhden jääkiekko-ottelun suorat ja välilliset tulot valtiolle, alueelle ja kunnille Tampereen Nokia hallissa ovat merkittävät. Tässä on mukana kaikki, myös laskennallinen osuus pelaajien muiden työssä olevien veroluonteisista maksuista ja kaikesta otteluun liittyvästä palvelutoiminnan alveista. Koko liikunnan ja urheilun bisnes arvioitiin muutama vuosi sitten luokkaa 5-6 mrd.

Valtio ja kunnat saavat huippu-urheilusta vero- ja muita tuloja myös muuta kautta. Jääkiekon MM-kisat luovat monipuolista liiketoimintaa, josta osa tuloutuu mm. veroina julkiselle sektorille ja edistää työllisyyttä. Näillä rahoilla maksetaan kuntien, alueiden ja valtion kuluja myös "vähäosaisille" sekä otetaan askelia kohti 80 prosentin työllisyyttä.

Aivan erikseen on sitten kulttuurin ja urheilun muu kuin rahassa mitattava arvo. Kyllä minä nautin tulevaisuudessa kun Jokerit pistää HIFK:n lauluun playoffeista. Tälläkin ottelusarjalla - jos se enää toteutuu - on valtava henkinen ja taloudellinen merkitys.

 

[Osmo Rapeli]

Hillittömän hyvä nosto.

Suomen valtion taide- ja kulttuuribudjetti on tänä vuonna noin 0,8 prosenttia koko budjetista. Juustohöylän on oltava todella pieni, eivätkä taloudelliset hyödyt silti toteutuisi koko mitassaan, minkä leikkaajat usein unohtavat. Vaikka performanssitaiteilijalle maksettaisiin apurahan sijaan sosiaalitukia, säästö ei ole suuri.

Muut eurooppalaiset nationalistit ovat kehittäneet toisenlaisen strategian. Virossa ja Unkarissa kulttuurin rahoitus on EU:n korkeinta, koska siellä ilmeisesti koetaan, että omaa pientä kieltä ja kansakuntaa tulee suojella Netflixiltä.

Perussuomalainen taas vaikuttaa tahtovan saituri-Suomen, josta rahan, kirjainten ja tilan säästämiseksi voidaan tarvittaessa leikata Suomi pois. Provokaatio kaunotaiteiden ystävä Wille Rydmanista kulttuuriministerinä onkin mahdollisuus eikä uhka.

Kolumni: Mitä perussuomalaiset oikein valittavat? Suomalainen kulttuurielämä on kuten hekin – Suomi-keskeistä ja rahvaanomaista

Suomalainen taide- ja kulttuurielämä rakastaa suomalaisuuttaan niin, että sen luulisi kelpaavan perussuomalaisillekin, kirjoittaa Iltalehden kolumnisti Oskari Onninen.

www.iltalehti.fi

Oikeastaan juuri perussuomalaisille suomalaisen taide- ja kulttuurielämän pitäisi kelvata. Toistuviin punavihreyssyytöksiin nähden se on hämmentävän eriytynyt ja sisäänpäinkääntynyt saareke, takanurkka ja impivaara, joka pyörii lähinnä omien, erittäin hienojen suomalaisten tekemisten ympärillä ja varassa.

Suomalaisen poplaulajan on nykyään käytännössä pakko esiintyä suomeksi, jos hän aikoo menestyä. (Kuulitko Teemu Keskisarja!) Jo Ruotsiin nähden hittilistatkin ovat meillä hyvin kotimaapainotteisia.

 

[-One-]

Urheiluun liittyvän erilaisen liiketoiminnan määrä on miljardeja. Yhden jääkiekko-ottelun suorat ja välilliset tulot valtiolle, alueelle ja kunnille Tampereen Nokia hallissa ovat merkittävät. Tässä on mukana kaikki, myös laskennallinen osuus pelaajien muiden työssä olevien veroluonteisista maksuista ja kaikesta otteluun liittyvästä palvelutoiminnan alveista. Koko liikunnan ja urheilun bisnes arvioitiin muutama vuosi sitten luokkaa 5-6 mrd.

Ja tätä bisnestäkö ei olisi olemassa ilman huippu-urheilun tukea?

Minusta tämä on klassinen argumentointivirhe kulttuurin ja urheilun tukien puolustajilta. Se, että on olemassa markkina X ja siihen liittyvä tuki Y, ei automaattisesti tarkoita että Y:n poistamalla myös X kokonaisuudessaan häviää. "Sijoitettu euro tulee 8-kertaisena takaisin", ja mitä näitä muita älyttömyyksiä nyt oli.

 

[Cobol]

Ja tätä bisnestäkö ei olisi olemassa ilman huippu-urheilun tukea?

Minusta tämä on klassinen argumentointivirhe kulttuurin ja urheilun tukien puolustajilta. Se, että on olemassa markkina X ja siihen liittyvä tuki Y, ei automaattisesti tarkoita että Y:n poistamalla myös X kokonaisuudessaan häviää. "Sijoitettu euro tulee 8-kertaisena takaisin", ja mitä näitä muita älyttömyyksiä nyt oli.

Jos olisin sitä mieltä, että taiteessa ja urheilussa ei olisi mitään bisnestä ilman huippujen tukea, olisin sen todennut. Mutta lainaamassasi tekstissäni luki "Urheiluun liittyvän erilaisen liiketoiminnan määrä on miljardeja.". Ei siis "Huippu-urheiluun liittyvän erilaisen liiketoiminnan määrä on miljardeja."

Älytöntä on kiistää huippu-urheilun tai huipputaiteen positiivinen kassavirta yhteiskunnalle (sis. yritykset, julkisen sektorin, henkilöt). Nettovaikutus voidaan laskea, mutta en sitä laskelmaa esittänyt.

 

[-One-]

Jos olisin sitä mieltä, että taiteessa ja urheilussa ei olisi mitään bisnestä ilman huippujen tukea, olisin sen todennut.

Selvä, pahoittelut jos ymmärsin argumentin väärin. Tulkitsin tuota ketjun konteksti huomioiden niin, että urheilun tukeminen on fiksua johtuen sen tuottamasta taloudellisesta arvosta yhteiskunnalle.

 

[Cobol]

Selvä, pahoittelut jos ymmärsin argumentin väärin. Tulkitsin tuota ketjun konteksti huomioiden niin, että urheilun tukeminen on fiksua johtuen sen tuottamasta taloudellisesta arvosta yhteiskunnalle.

Laskelmaa ei taida olla, koska sen tekeminen on ehkä haastavaa. Pitäisi arvioida myös mm. kansanterveydelliset vaikutukset. Onko urheilun ja/tai huippu-urheilun tukemisella vaikutusta liikunnan lisääntymiseen ja jos on, kuinka suuri on sen arvo mm. erilaisten sairauksien ehkäisyssä, jotka aiheuttavat kustannuksia yhteiskunnalle ja lyhentävät työuria.

 

[Jeffrey]

Iso osa kulttuurin ja urheilun tukemisesta valuu nimenomaan hyväosaisille, jotka näitä palveluita käyttävät innokkaasti. Esim. olympiaurheilun tukeminen ei kuulu valtion ydintehtäviin eikä auta eläkeläisten lonkkasairauksiin, mutta kummasti sekin on profiloitu täysin välttämätömäksi.

Onpas nyt leimaamista. Jääkiekon Olympiafinaalia katsoi yli 2 miljoonaa suomalaista ja Olympialaisia yhteensä 38 miljoonaa katselukertaa.

Ainakin omassa lapsuudessa siellä pihalla oltiin Ketterereitä, Sulandereita, Lindforsseja ja Myllyksiä ihan perheen tulotasosta riippumatta. Tuohon aikaan lähes kaikilla lapsilla oli jonkinlainen urheilullinen idoli, joka heitä kasvatti liikkumaan. Ainakin tuolloin 90-luvulla käytiin Eltussa myös leikkimässä Konosia, Parviaisia, Halvareita, hiekkakentillä pelattiin Litmasina ja kapeaa tietä juostiin kädet ratilla ihan Häkkisenä. Urheilun suurin hyöty kansakunnalle onkin juuri tämä, esikuvien ja sitä kautta sisäisen motivaation luonti liikkumaan. Ei Urheilu ole ainoastaan se yksittäinen kilpailutapahtuma.

Kulttuurin tukemisessa on samaa taustaa. Kulttuuri taas ei kannusta välttämättä niin suoraan kyseiseen aktiviteettiin. Taulun katselu saattaa esimerkiksi kannustaa ajatteluun ja ympäristön tarkkailuun - eikä niinkään tarttumaan öljyväreihin.

Yhtä kaikki, tottakai tukia tulee kyseenalaistaa ja miettiä kohdistuvatko ne oikein. Mielestäni Suomi kyllä tarvitsee korkeakulttuuria, silti voidaan miettiä onko vaikkapa Oopperan tuet jo liiallisia - kohdistuvat pienelle ryhmälle ja voisiko Ooppera kenties toimia markkinaehtoisemmin?

Seuraavaksi voitaisi miettiä mikä on sopiva määrä tukia. Tarvitseeko esimerkiksi PK-seutu 4 verovaroin rahoitettua sinfoniaorkesteria ja Suomen kokoinen valtio 15 verovaroin rahoitettua sinfoniaorkesteria? Julkisen talouden paisuminen on ollut ihan oikea ongelma Suomelle, ja kyllä se näkyy myös kulttuurin rahoituksessa. Urheilun puolesta aihe on mutkikkaampi, sillä ainakin itse koen tuon kannatuksen olevan pakallisempaa kuin kulttuurin.

 

[-One-]

Älytöntä on kiistää huippu-urheilun tai huipputaiteen positiivinen kassavirta yhteiskunnalle (sis. yritykset, julkisen sektorin, henkilöt).

En minä tätä ole kiistänytkään, vaan tuen merkityksen sen syntymiseen. Olemme molemmat samaa mieltä siitä, että tukien nettovaikutuksen laskeminen on haastavaa. Minusta kun puhutaan julkisesta rahankäytöstä, tukien kuitenkin pitäisi perustua tutkittuun tietoon. Todistamistaakka pitäisi olla tukien puolustajilla.

 

[Cobol]

En minä tätä ole kiistänytkään, vaan tuen merkityksen sen syntymiseen. Olemme molemmat samaa mieltä siitä, että tukien nettovaikutuksen laskeminen on haastavaa. Minusta kun puhutaan julkisesta rahankäytöstä, tukien kuitenkin pitäisi perustua tutkittuun tietoon. Todistamistaakka pitäisi olla tukien puolustajilla.

Kyseenalaistin väitteen, jonka mukaan iso osa kulttuurin ja urheilun tukemisesta valuu nimenomaan hyväosaisille. Ei kyseenalaistamisesta seuraa mielestäni se, että minun tulisi esittää tutkittuun tietoon perustuva kokonaislaskelma.

Yleisellä tasolla pidän järkevänä sitä, että yhteiskunta tukee kulttuuria ja urheilua mm. tarvittavien laitosten rakentamisella. Ne mahdollistavat kulttuurin ja urheilun, jotka edistävät mm. sosiaalista hyvinvointia, oppimista, ekologista ymmärrystä, terveyttä ja elämänlaatua sekä taloudellista hyvinvointia.

En siis ole ajamassa alas kulttuurin ja/tai urheilun tukia enkä näe asiaa niinkään, että huippukulttuuri tai huippu-urheilu tulisi saada tukien ulkopuolelle. Kyse ei ole vain huipuista vaan siitä, että pidän mahdollisena alasajon vaikuttavan muuhunkin kulttuuriin ja urheiluun. Yhteiskunta tarvitsee vaikkapa UMK:n tapaisia alustoja, joiden kautta voi nousta ylös ja jatkaa siitä.

Erilaisten selvitysten mukaan Suomessa tukea valuu suhteessa vähän urheilijalle kun verrokkina on muita maita. Tuet jäävät järjestöille, seuroille ja niiden johdolle yms. Asia, joka tulisi selvittää tarkemmin ja tehdä sitten johtopäätökset tilanteen muuttamisesta.