Siimat on annettu..
...ja nyt pitää alkaa tapahtua!
Valitettavasti allekirjoittaneen playoff-kevät on ollut vähän rikkonainen, Kerho-sarjasta tuli nähtyä vain ensimmäinen ja viimeinen matsi, Ässät-sarjasta näin kotipelin ja viimeisen vartin tämän illan matsista. Tilanne on luisunut siihen, että enää en salli itselleni huonoilla syillä pelin väliin jättöä - Poriin mennään lauantaina hakemaan tasoitusta.
Tänään kotiin tullessa jouduin kuuntelemaan hetken Lievemaata, joka juuri silloin analysoi, että joku pieni väsymys (henkinen tai fyysinen), JYPin pelissä tällä hetkellä näkyy. Se oli hyvä huomio Lievemaalta, mutta täysin en sitä allekirjoita. Jotenkin ekassa pelissä Ässiä vastaan näkyi se, että viime vuonna JYP opetti Ässiä. Ässät oli kaikessa halukkaampi, innokkaampi ja siksi virkeämpi. Ässät halusi voittaa enemmän, halusi näyttää JYPille, että nyt ei ole enää oppipoika-opettaja -asetelma. JYP jauhoi kuin diesel-traktori ja luotti siihen, että innokkaampi Ässät ei ole älykäs. Eihän se kaukana ollut, että maanantaina olisi voitto otettu ja nyt olisi tilanne 1-1. No ei ole. Jos tällä tavalla pelataan vielä kymmenen peliä, Ässien innokkuus laantuu ja JYP kääntää sarjan puolessa välissä, mutta jäljellä on vain kaksi peliä, jos joku ei muutu nyt heti. Nyt JYPin pitäisi olla innokkaampi, älykkäämpi ja silti traktorimainen - varma. Perjantaina on veitsi kurkulla ja avausmaali tärkeä ja kaikki muutkin kliseet. Kun me perjantaina se avausvoitto otetaan ja hyvällä hengellä jatketaan samasta Porissa lauantaina, sarja kääntyy meille. Ässien hurmos on myös heidän heikkoutensa; Ässien ei ole tarvinnut käsitellä peräkkäisten epäonnistumisten kokemuksia (kahta tappiota) kuukausiin. Varsinkin jos tappioissa on jotain jossittelemista (tuomarivirhe, yksittäisen pelaajan virhe, loukkaantumisia/sairasteluita), keskittyminen karkaa tuollaisen hurmoksen jälkeen helposti ihan vääriin asioihin. Mutta tämä vaatii sen kaksi voittoa vastustajalle, että Ässät joutuu miettimään.
Tällä hetkellä Jyrki Ahon kulmakarvojen välissä on sellainen vako, että moni nainen haluaisi yhtä ison vaon rintojensa väliin. Otsa on lievesti sanottuna kurtussa, syystäkin. Pelillisesti joukkueet ovat tasaisia. Raanta johtaa Tarkkia, Savinainen Perriniä, mutta muuten ei mitään ihmeellistä eroa. JYP on menettänyt juuri tuon "dieselmäisyytensä" takia fyysisen edun, ei ehditä päätyyn antamaan painetta Ässien pakeille, joista kaikki eivät ole mitään huikeita kiekon kanssa, syöttämään tai nostamaan jalalla ohi nopean karvaajan. Toki on taas parantamista avausten ajoituksissa, hyökkääjien karkailuissa ja avausten pituuksissa, mutta niin se tahtoo mennä kun yritetään "pakottaa" ratkaisua toiseen päähän. Rentous niihin syntyy onnistumisista.
Vaikka en mielelläni kentällisien kokoonpanoista syitä hae, nyt hakisin ykkösen herättämiseksi siihen nopeajalkaisen karvaajan Abidin ja Perrinin rinnalle. Eli todennäköisesti Hubacekin, jolloin Jaatinen siirtyisi hänen paikalleen Boycen rinnalle. Jos Myttysestä leivotaan kiekollista sentteriä ja pelikunto on välierätasolla jo nyt, sitten Boycekin voisi pelata ykkösessä ja Huba kolmosessa. Huba ei taida olla täydessä terässä, koska av-aikaa tulee edelleen tosi vähän. Auvitu on tällä hetkellä surullinen tapaus, jonka tilalle hakisin ihan kenet vaan. Koskinen pelaa elämänsä kautta (ihan oikeasti), mutta helvetti kun peli on pakosta pelkkää Auvitun sähläysten varomista. Ei näin.
Perjantaina voitetaan ensimmäinen aloitus, ensimmäinen irtokiekko, ensimmäinen taklaus ja ensimmäinen maalitilanne. Siitä se lähtee. Sen pitemmälle kukaan ei saa valmennusjohtoa lukuunottamatta haihatella.
