Kuvernööri
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- HIFK
Tässä ketjussa voi vapaasti avautua omasta taikuskoisuudestaan, kritisoida taikauskoa tai kertoa taikauskoon liittyvistä kokemuksista.
Itse allekirjoittanut ei ole tippaakaan taikauskoinen, ja naureskelee hiljaa esim. jääkiekkoilijoiden ajoreiteille ja kamojen pukemisille. Myös jalkapalloilijoiden tapa astua kentälle aina samalla jalalla tuntuu täysin naurettavalta. Horoskoopit ovat mielestäni täyttä roskaa, ja tiedänpä erään henkilön kesätyön taannoin olleen horoskooppien kirjoittamista omasta mielikuvituksestaan lehteen. Taikausko tuo tosin varmasti väriä elämään.
Ketjun aloituksen takana on jälleen inspiroiva tarina jalkapallomaailmasta, joka menee seuraavasti:
Taannoin Brasiliassa pelattiin jalkapallossa mestaruussarjan Rion osavaltion sarjan (vrt. NHL-konferenssit) ottelua, jossa kohtasivat suuri ennakkosuosikki ja paikallinen suurseura Botafogo Rio, ja huomattavasti pienempi seura. Joukkueiden välinen tasoero oli huomattava, joten ennen ottelua sovittiin, että jos Botafogo pitää lukemat pieninä eikä nöyryytä vastustajaa, pikkuseuran pelaajat pelaavat erittäin siististi, eivätkä telo tähtipelaajia sarjan ratkaisun lähestyessä. Tämä valmentajien tekemä sopimus ei ilmeisesti Botafogon tähtilaumalle kelvannut, ja tuloksena oli 12-0-teurastus. Pikkuseuran pelaajat olivat tyrmistyneitä ja raivoissaan, kun sopimus oli petetty. Eräs vaihtopelaaja meni pisimmälle. Tämä asettui polvilleen Botafogon kotikentälle, sulki silmänsä ja alkoi manaamaan kotijoukkuetta. Kädet viuhuivat, ja mies kirosi Botafogon. Kirouksena oli, ettei Botafogo voittaisi Rion osavaltion mestaruutta (ja pääsisi siten kansalliseen mestaruustaistoon) 12 vuoteen, vuosi per maali. Tarina kertoo, että pelaaja tehosti kiroustaan tappamalla kentällä vilistäneen sammakon, ja haudaten sammakonraadon kentälle.
Kului muutama vuosi, eikä Botafogo ollut vieläkään voittanut Rion alueellista mestaruutta. Tämä oli suurseuralle täysin poikkeuksellista. Pikkuhiljaa seurassa alettiin huolestua tästä kirouksesta, joten seuran pomot pistivät spesialistit asialle, ja määräsivät, että sammakonraato on paikallistettava kentän alta. Tässä ei tietenkään onnistuttu.
Kirouksesta oli kulunut kuusi vuotta, eikä Botafogo ollut vieläkään voittanut Rion mestaruutta. Huoli ja kirouksen pelko oli mennyt seurassa jo överiksi. Seuranjohto teki ainoan järkevän ratkaisun, ja palkkasi puskutraktorit töihin. Koko kenttä ruopattiin, ja tilalle tuotiin uusi multa ja nurmikko. Tämä varmasti tehoaisi.
Kului jälleen kaksi laihaa vuotta, kirouksen langettamisesta oli kulunut jo 8 vuotta. Rion mestaruus oli karttanut Botafogoa jälleen. Seurajohto teki epätoivoisen teon, ja otti yhteyttä kirouksen langettaneeseen, jo uransa lopettaneeseen pelaajaan. Seurajohto anoi miestä purkamaan kirouksen. Kahdeksassa vuodessa mies oli jo leppynyt, ja päätti siten poistaa kirouksen Botafogon päältä.
Seuraus: Botafogo voitti Rion alueellisen mestaruuden seuraavalla kaudella.
Itse allekirjoittanut ei ole tippaakaan taikauskoinen, ja naureskelee hiljaa esim. jääkiekkoilijoiden ajoreiteille ja kamojen pukemisille. Myös jalkapalloilijoiden tapa astua kentälle aina samalla jalalla tuntuu täysin naurettavalta. Horoskoopit ovat mielestäni täyttä roskaa, ja tiedänpä erään henkilön kesätyön taannoin olleen horoskooppien kirjoittamista omasta mielikuvituksestaan lehteen. Taikausko tuo tosin varmasti väriä elämään.
Ketjun aloituksen takana on jälleen inspiroiva tarina jalkapallomaailmasta, joka menee seuraavasti:
Taannoin Brasiliassa pelattiin jalkapallossa mestaruussarjan Rion osavaltion sarjan (vrt. NHL-konferenssit) ottelua, jossa kohtasivat suuri ennakkosuosikki ja paikallinen suurseura Botafogo Rio, ja huomattavasti pienempi seura. Joukkueiden välinen tasoero oli huomattava, joten ennen ottelua sovittiin, että jos Botafogo pitää lukemat pieninä eikä nöyryytä vastustajaa, pikkuseuran pelaajat pelaavat erittäin siististi, eivätkä telo tähtipelaajia sarjan ratkaisun lähestyessä. Tämä valmentajien tekemä sopimus ei ilmeisesti Botafogon tähtilaumalle kelvannut, ja tuloksena oli 12-0-teurastus. Pikkuseuran pelaajat olivat tyrmistyneitä ja raivoissaan, kun sopimus oli petetty. Eräs vaihtopelaaja meni pisimmälle. Tämä asettui polvilleen Botafogon kotikentälle, sulki silmänsä ja alkoi manaamaan kotijoukkuetta. Kädet viuhuivat, ja mies kirosi Botafogon. Kirouksena oli, ettei Botafogo voittaisi Rion osavaltion mestaruutta (ja pääsisi siten kansalliseen mestaruustaistoon) 12 vuoteen, vuosi per maali. Tarina kertoo, että pelaaja tehosti kiroustaan tappamalla kentällä vilistäneen sammakon, ja haudaten sammakonraadon kentälle.
Kului muutama vuosi, eikä Botafogo ollut vieläkään voittanut Rion alueellista mestaruutta. Tämä oli suurseuralle täysin poikkeuksellista. Pikkuhiljaa seurassa alettiin huolestua tästä kirouksesta, joten seuran pomot pistivät spesialistit asialle, ja määräsivät, että sammakonraato on paikallistettava kentän alta. Tässä ei tietenkään onnistuttu.
Kirouksesta oli kulunut kuusi vuotta, eikä Botafogo ollut vieläkään voittanut Rion mestaruutta. Huoli ja kirouksen pelko oli mennyt seurassa jo överiksi. Seuranjohto teki ainoan järkevän ratkaisun, ja palkkasi puskutraktorit töihin. Koko kenttä ruopattiin, ja tilalle tuotiin uusi multa ja nurmikko. Tämä varmasti tehoaisi.
Kului jälleen kaksi laihaa vuotta, kirouksen langettamisesta oli kulunut jo 8 vuotta. Rion mestaruus oli karttanut Botafogoa jälleen. Seurajohto teki epätoivoisen teon, ja otti yhteyttä kirouksen langettaneeseen, jo uransa lopettaneeseen pelaajaan. Seurajohto anoi miestä purkamaan kirouksen. Kahdeksassa vuodessa mies oli jo leppynyt, ja päätti siten poistaa kirouksen Botafogon päältä.
Seuraus: Botafogo voitti Rion alueellisen mestaruuden seuraavalla kaudella.