Tahallista provosointia ja muuta selvitystä, part 2.

[Tunkki]

Naftaliini on hyvä paikka, kun sieltä löytyy tällaisiakin aarteita.

DanC:n kupeisiin osui ilmeisesti jälleen toisessa ketjussa, kun Tunkki sanoi pahasti. Huomaan, että vuodet kuluvat ja ajat muuttuvat, mutta Tunkki ei muutu - jos ei Espoon sitkeä kannattajajoukkokaan.

 

[DanC]

Viestin lähetti Tunkki
Naftaliini on hyvä paikka, kun sieltä löytyy tällaisiakin aarteita.

DanC:n kupeisiin osui ilmeisesti jälleen toisessa ketjussa, kun Tunkki sanoi pahasti. Huomaan, että vuodet kuluvat ja ajat muuttuvat, mutta Tunkki ei muutu - jos ei Espoon sitkeä kannattajajoukkokaan.

Ei me muututa mihinkään. Toivottavasti Tunkki muuttuu, mutta taitaa toivo tämän suhteen olla jo täysin menetetty. Ja kun se naftaliini on mielestäsi hyvä paikka, niin voisit vaikka unohtua sinne.

 

[Rod Weary]

Tämän ketjun voisi nimetä uudelleen "Kukas kissan hännän nostaisi, ellei Tunkki itse?". Toivottavasti egosi sai haluamansa boostin (tahallinen svetisismi).

Oli sikäli hauskaa, että luin tätä uutena ketjuna, kunnes huomasin tarkistaa viestien lähetyspäivämäärät. Asian ajankohtaisuus ei kyllä ole kärsinyt vuosien saatossa tippaakaan. Hyvien (tai itseään hyvinä pitävien) kirjoittajien mielestä keskustelun taso on alhaalla, elleivät he itse osallistu siihen. Niinpä tämänkin keskustelun taso nousi juuri nyt.

 

[palle fontän]

Älähtää kun kolahtaa...

Minua eivät osuvat kuittailut kesken keskustelun häiritse. Tyylillä tehtynä ne ovat jopa osaltaan keskustelun suola. Tosiasia kuitenkin on se, että lähinnä kahdesta syystä noihin vituiluihin lähdetään vastaamaan. Joko kuitti lievästi provokaativisenakin pitää totuuden siemenen sisällään, ja tämä saa värilasit päässään kirjoittavan kiihkeän fanin suu vaahdossa puolustuskannalle. Toinen vaihtoehto syöttiin tarttumiselle on se, että lukija on pikkusieluinen, eikä ymmärrä olla tarttumatta ilmiselvään ansaan. Tätä avittaa kokemattomuus keskustelufoorumeilla. Toisaalta myös Tunkin tyylin tietäminen helpottaa välttämään v-käyrän nousemista. Loppuun totean myös sen, että kyllä Tunkin kirjoituksista löytyy huumoria - runsaastikin.