Hämeen Sanomat 8.5.2022 / Topias Kauhala
Kun Vexi Salmi oli valmis tarjoamaan autokyytejä Hämeenlinnaan, päätyi Lalli Partinen pelaamaan legendaarisen uransa viimeiset sarjakaudet Tiikereissä
Kun Vexi Salmi oli valmis tarjoamaan autokyytejä Hämeenlinnaan, päätyi Lalli Partinen pelaamaan legendaarisen uransa viimeiset sarjakaudet Tiikereissä
"Hänellä oli auktoriteettia, häntä kunnioitettiin ja häntä myös pelättiin."
Jouko Rita kuuluu siihen pienilukuiseen porukkaan, joka luki muistoartikkeleja viime keskiviikkona 80-vuotiaana menehtyneestä
Lalli Partisesta tietynlaisin silmin. Kiinnittäen huomiota kohtaan, jossa Partisen kuuluisan uran sanotaan loppuneen Helsingin IFK:ssa vuonna 1977.
– Kas kun ei kukaan huomannut, ettei tuo pidä paikkansa. Lalli pelasi Tiikereissä, Rita, Hämeenlinnan Tiikerien entinen puuhamies toteaa.
Keskeisissä ura-arkistoissa ei 1980-luvun parin kauden Tiikerit-jaksoa mainita. Ihan kuin jälkiä ei olisi jäänyt tietokantoihin ollenkaan.
– Pelattiin, mutta tavallaan ei pelattu, Tiikereissä Partisen,
Ilpo Koskelan ja
Juhani Boströmin kanssa kiekkoillut
Tommi Salmelainen kertoo.
Tarina alkoi kaudesta 1982–83, jolloin Tiikerit pelasi maakuntasarjassa, vasta neljänneksi korkeimmalla sarjatasolla. Alhainen sarjataso selittää myös tilastomainintojen puuttumisen.
Mutta siellä he pelasivat Hämeen piirin joukkueita vastaan. Entiset Suomen mestarit ja maajoukkuemiehet. Salmelainen oli itse jopa ollut ensimmäinen Euroopasta NHL:ään varattu pelaaja.
– Kaikki sitä (maakuntasarjassa pelaamista) nauroi ja ihmetteli. Muut vanhat pelaajat. Maakuntasarjassa kaikki olivat myös suu auki, kun joku Koskela ja Lalli jymähteli sinne! Jollekin pikkupaikkakunnalle tuolla.
Tuki Tiikereille oli kosto HPK:lle
Taustat koko erikoiselle kuviolle löytyvät hämeenlinnalaisen kiekon 1980-luvun alun koukeroista.
Hämeenlinnalaisia kiekkotarinoita-kirja kertoo, miten kolmikko Rita,
Vexi Salmi ja
Pertti Serto halusivat kerätä 1. divisioonan HPK:lle rahaa pelaajahankintoja varten.
Mutta koska kuviosta ei pääty yhteisymmärrykseen, hyppäsivät he “kostoksi” rakentamaan Tarmon sisarseuraksi 1952 perustetulle Tiikereille uutta tarinaa.
Tiikerit tunnettiin Hämeenlinnan sympaattisena kolmosseurana, mutta pyrkimys oli vähän aikaa jopa kaupungin ykköseksi. Kovien värväysten takana olivat Salmen ystävyyssuhteet. Partinen, Salmelainen ja Boström olivat Tiikerien helsinkiläistähtiä.
– Vexi sai ylipuhuttua meidät! Vexi lupasi ajaa Stadista sinne ja takaisin, Salmelainen kertoo.
Ja sen hän tekikin. Salmen asuessa silloin jo Helsingissä.
– Ellei Vexi olisi ollut heitä puhumassa mukaan, niin eiväthän he olisi tietenkään Hämeenlinnaan tulleet, Rita sanoo.
Jorma Arokin tuli mukaan Tampereelta. Koskela taasen Lahdesta.
Ei mitään kaljaliigapelailua, vaikka olut maistuikin matkoilla
Paluumatkoilla Salmen autokunta pysähtyi Riihimäelle oluelle, mutta kaljaliigapelailusta ei ollut kyse.
Virtaa löytyi vielä. Peliuratkin olivat jääneet ennen kaikkea työelämän vuoksi. Kolmio, joka koostui jääkiekosta, siviilitöistä ja perhe-elämästä, oli puoliammattilaisaikana haastava.
Lappeenrannan Kaukaan paperitehtaalla työuransa aikoinaan aloittanut Partinen työskenteli Tiikerit-vuosinaan paperivientifirmassa.
– Kun päästiin pelikuntoon, niin meillähän oli helppo pelata. Pyöritettiin ihan mennen tullen. Olimme hyvässä fyysisessä kunnossa muutenkin, Salmelainen muistelee.
Pelaajana esimerkiksi Partinen oli edelleen äärimmäisen laadukas.
– Silloin hän oli vielä todellinen pelimies. Lalli oli kaveri, joka hallitsi koko kentän. Hänen aivonsa pelasivat koko ajan koko kenttää. Ja kun hän syöttikin, niin ne syötöt tuli aina varmasti perille ja oikeaan paikkaan, Rita sanoo.
Kunnioitettu ja jopa pelätty pelaaja
Partinen oli Ritan mukaan ”henkisesti mielettömän tärkeä” pelaaja Tiikereille.
– Hänellä oli auktoriteettia, häntä kunnioitettiin ja häntä myös pelättiin.
Koska Lalli oli maineeltaan ja persoonaltaan Lalli, päätyi hän alasarjoissakin sekä vastustajien että tuomareiden silmätikuksi.
– Hän oli niin mielettömän kuuma kaveri, että jos tuli vain sopiva tilanne, niin häntä yritettiin kuumentaa. Hänellä paloivat päreet hirveän helpolla, mutta se johtui siitä, että hänen mentaliteettinsa oli siellä kentällä vain voittamista varten, Rita kertoo.
– Silloin kun joku sanoi, että kas kun te tuollaisenkin otitte kuin Lallin, niin minä silloin jo sanoin, että te muutatte vielä mielipiteenne. Niin kuin he muuttivatkin sitten.
Muu joukkue koostui hämeenlinnalaispelaajista. Kopissa vanhoilla tähdillä ei kuitenkaan ollut tähtien elkeitä.
– Eihän kukaan näistä näyttänyt kopissa hämeenlinnalaisille, että he olisivat ikään kuin pykälää ylempänä. Joukkuehenki oli heille kuitenkin niin päähän iskostettua.
Tiikerien yleisömäärät pyörivät Ritan muistikuvien mukaan muutamissa sadoissa.
Kaikki hyvä loppuu aikanaan
Partinen kuului mukaan niihin, jotka olisivat voineet vielä jatkaakin pelaamista, mutta Tiikerit oli vuonna 1984 törmäämässä seinään, vaikka seura oli kahdessa kaudessa noussut maakuntasarjasta 1.divisioonan porteille.
– Meidän oli pakko sanoa, että vaikka te pelaatte talkoilla verrattuna aiempaan, niin meillä ei riitä rahaa tähän hommaan. Kyllä heillä pelihaluja olisi ollut, mutta eivät he voineet sitä pelkäillä talkoilla tehdä, Rita kertoo.
– Kyllähän me sen jo ensimmäisenä vuonna ymmärsimme, ettei meillä ole ikinä mahdollisuuksia päästä mihinkään. Vexilläkin oli sellainen ajatus, että pelataan niin kauan kuin raha riittää.
Mutta kivaa oli. Taskuun jäi hyviä muistoja.
– Se oli ihan hauskaa aikaa, Salmelainen toteaa.
Asioita tehtiin ennen kaikkea oikeista syistä.
– Täytyihän meilläkin olla joku mieletön tunne mukana, että olimme valmiita uhraamaan vähistä rahoista se juttu, Rita kertoo.
– Ja samalla tunteesta ne pojatkin tulivat pelaamaan. Ei rahasta, vaan koska he pääsivät vielä pelaamaan. Sydämestään he olivat pelissä mukana.
