Tätä häpeän eniten itsessäni...

[Breeze Harbour]

Kaikkihan me häpeämme jotain, eikö vain? En löytänyt tällaista ketjua Jatkoajan historiasta ja aihe nousi juuri itselle pintaan.

Kaverini kertoi mulle äsken Whatsappissa että hän mietti että alkaisi käymään Pirkkolassa uimassa, jolloin mua alkoi jälleen kerran hävettää se tosiasia että mä olen 26v mies joka ei osaa käytännössä uida lainkaan. Haluaisin kovasti osata, mutta lapsena jolloin se taito yleensä opitaan pelkäsin aina (matalempaankin) veteen mennessä hukkumista 6-vuotiaana tapahtuneen traumatisoivan kokemuksen takia.

Moni pitää uimista ns. helppona taitona oppia, mikä entistetään lisää mulla häpeän tunnetta, kun joku alkaa puhumaan uimisesta.

Minulle siis uimataidottomuus on ylivoimaisesti se asia jota häpeän itsessäni eniten. Mites muut jatkislaiset?

 

[teppana]

Sitä, että pahoinpitelin vanhimman tyttäreni hänen ollessa alle vuoden ikäinen.

Täh? Ihan oikeasti?

Itse häpeän monia asioita mutta kaikkein eniten varmaan sitä, miten kohtelin ensimmäistä "oikeaa" tyttöystävääni. Kävin vieraissa ja muutenkin aiheutin aivan kohtuuttomasti mielipahaa.

 

[Turha Kaukalo]

Munan pienuutta.

 

[maksalaatikko]

Kyllä. Sen takia mulla hajoskin pää, kaiken, aivan kaiken muun olen saanu kösiteltyä, mut tota en vieläkään. Sen unohtaakseni aloin juoda. Kesti kymmenen vuotta päästä edes jollain tavalla jaloilleen tosta. Meni niin, että silloinen anoppi tuli auttamaan pariksi kuukaudeksi vauvan kanssa. Menikin niin, että en saanut itse enää olla vauvan kanssa tai edes pitää sylissä ollenkaan, aamusta iltaan anoppi ja vaimo riitelivät ja kaikki oli koko ajan anopin mielestä päin peetä. Kirjaimellisesti huutoa 247. Kävin terveysasemalla juttelemassa, etten jaksa ja tyrkkäsivät 5 diapamia käteen sanoen, että otan jos alkaa kiukuttaa. Vikana päivänä oli taas riidelty aamusta asti. Lopulta vaimo meni suihkuun karkuun ja anoppi oli eteisessä matkalaukkuineen vauva sylissä ja pyysin häneltä vauvaa omaan syliini. Keskustelu meni näin:
-Voitko antaa vauvan mun syliin?
Anoppi katto halveksuen.
-Anna vauva MUN syliin!
Anoppi katto halveksuen ja päätä pudistellen mua. Aloin itkeä. Anoppi alko nauraa, et mikä mies mä oon ku itken ku pikku tyttö. Sit katkes kamelin selkä. Aloin karjua täyttä kurkkua:
-ANNA MUN VAUVA MULLE!!!!!
Ja revin vauvan samalla hänen sylistään omaani. Naps. Vauvan käsi murtui napsahtaen. Anoppi lähti, vaimo tuli suihkusta kylmän rauhallisena ja mä soitin hätäkeskukseen. Muistan ensihoitajien sanat "Kai sä tajuut, et sä joudut täst vankilaan?". Ja tajusinhan mä. Poliiseille valehtelin repineeni vauvan sängystä riitelyn aiheuttaman vihanpurkauksen vuoksi, koska mähän se olin ainoa syyllinen ihan oikeasti, ja miks olisin vetänyt anopin tohon millään tavalla muutenkaan mukaan, ku en sietänyt sitä muutenkaan. Siitä napsahdus äänestä lähtien on filmi käytännössä kokonaan poikki parin vuoden ajalta. Muistan jotain tietty, mutta hyvin heikosti ja vain yksittäisiä tapahtumia. Oli tutkintavankeutta ja sitä ja tätä. Vahingontuottamuksesta tuli lopulta tuomio. Mut ite en kyennyt pitämään vauvaa enää sylissä pariin vuoteen, koska pelkäsin taas satuttavani. En pystynyt olemaan ihmisten joukossa vauvan kanssa, koska jokainen heistä n"mun olevan lapsenhakkaaja, sairas psykopaatti ja hullu, joka pitää kivittää hengiltä". Vaimo ei koskaan syyllistäny mua tosta. Ei koskaan. Ei edes avioeroa edeltäneiden riitojen aikoina, jolloin itse käytin kaiken pahan olon satuttaakseni häntä. Siksi ex-vaimoni on yksi suurimmista esikuvistani. Hän näytti mitä todellinen rakkaus ja arvostus on - se selviää vasta tositilanteessa.

Olisit voinut tän koko tarinan laittaa heti tohon ekaan viestiin...Ai saatana että meinas laittaa vihaksi!

Tosi ikävä juttu kuitenkii loppujen lopuks. Ei voi kun toivoo vaan parasta, että kaikki asettuis kohilleen. Tsemppiä!

 

[Glove]

Ainahan sitä saa hävetä ja kärsiä.

 

[maksalaatikko]

Ainahan sitä saa hävetä ja kärsiä.

Hieno homma! Vai onko? Kerro toki enemmän, kun ketjun aihe kuitenkin on "Tätä häpeän eniten itsessäni" eikä "kerro häpeätkö ja kärsitkö?"

 

[Introexpertti]

Hieno homma! Vai onko? Kerro toki enemmän, kun ketjun aihe kuitenkin on "Tätä häpeän eniten itsessäni" eikä "kerro häpeätkö ja kärsitkö?"

Kerro toki itsekkin jotain ketjun aiheeseen liittyvää?

Itse häpeän että olen vetänyt maksalaatikkoo.

 

[Individual]

Minulle siis uimataidottomuus on ylivoimaisesti se asia jota häpeän itsessäni eniten. Mites muut jatkislaiset?

Ei osannut mun faijakaan uida.
Mutta asia mitä häpeän, tai ainakin piirre minkä haluaisin pois on sellainen, että mut saa aika helposti kierroksille. Nollasta sataan. Vaikka ylipäätään olen erittäin hyväsydäminen ihminen, mutta ärsykynnys on alhaalla, sekä kyky sietää stressiä.

 

[Derby]

Olematonta stressinsietokykyä.

 

[Breeze Harbour]

Ei osannut mun faijakaan uida.
Mutta asia mitä häpeän, tai ainakin piirre minkä haluaisin pois on sellainen, että mut saa aika helposti kierroksille. Nollasta sataan. Vaikka ylipäätään olen erittäin hyväsydäminen ihminen, mutta ärsykynnys on alhaalla, sekä kyky sietää stressiä.

Heh. Mulla taas menee aika lailla päinvastoin. Pystyn ottamaan yllättävän paljon paskaa vastaan ilman että menee tunteisiin. Sillon harvoin kun kiihdyn, osaan kyllä sitten olla aika ilkeä.

Mutta siinä mielessä olen isääni varmaan tullut että ymmärrän, että vihalla ei ratkaista mitään. Ei siinä tilassa ihminen pysty ajattelemaan järkevästi ja yleensä sitä vain katuu jälkeenpäin tekemisiään/sanomisiaan.