Kuva on tältä kaudelta tuttu: Jaakko Uhlbäck saa kiekon maalipaikassa, jossa prosentit ovat jo selvästi laukojan puolella, mutta tuloksena on surkea ratkaisu. Totuus on karu: Toissa kauden toiseksi paras maalintekijä, joka teki yhtä paljon maaleja kuin Ladislav Kohn, on pelannut liigakauden ensimmäiset 21 ottelua maaleitta.
Täysin umpisurkeasti Uhlbäck ei toki ole pelannut. On antanut hienoja syöttöjä maaleihin, riistänyt paljon kiekkoja ja toimittanut niitä nopeasti eteenpäin, eikä työmoraalissa kaiken kaikkiaan ole hirveästi valittamista muutamaa yössä vaellettua peliä lukuunottamatta.
Ongelmat lienevät lähinnä henkisellä puolella, itseluottamuksen puutteessa. Selässä oleva apina on äärimmäisen suuri eikä sitä välttämättä kauden avausmaalikaan saisi välittömästi pudotettua. Toki se olisi pirun suuri helpotus, kunhan se nyt tulisi mahdollisimman pian.
Ongelma Uhlbäckin kohdalla ei ole uusi. Jo vime kaudella oli maaliverkot tavoittamattomissa ja kauden avausmaali syntyi vasta 23.11. KalPaa vastaan, tyhjään maaliin. Lopulta Uhlbäck teki runkosarjassa kolme maalia, kaikki KalPaa vastaan. Pudotuspeleissä mies väläytti yhdessä ottelussa tekemällä Tappara 7-1-murskajaisissa kaksi nättia jaskamaista maalia; b-pisteen takakaarelta kova rannelaukaus ylänurkkaan.
Kolmosketjuun vajonneen Uhlbäckin onni on Ben Eaves, joka Jaskan sentterinä pystyy tarjoamaan lukuisia paikkoja. Eilen KalPaa vastaan kauden avausmaali oli lähellä, mutta jälleen kerran hirveä jäätyminen 2-1-hyökkäyksen ratkaisupaikassa. Tapparaa vastaan kiekko karkasi, kun oltiin jo Lehdon kanssa nokikkain.
Edelleen tilanne on se, että Bluesille olisi äärimmäisen hyödyllistä Uhlbäckin herääminen. Alla tuore kahden vuoden jatkosopimus ja kun tuosta hyökkäyksestä poistuu laitureiden osalta kauden päätteeksi varmuudella Bambi ja Osala, mahdollisesti Rajamäki sekä Keller, niin Uhlbäckin herääminen, potentiaalin käyttäminen, leventäisi ratkaisumateriaalia kummasti. Totuus on kuitenkin tällä hetkellä se, että mies on vajonnut liki 20 maalin sniperista 'duunariksi', joka tuhlaa maalipaikat. Tolsan manttelinperiminen sylkykuppina on käsillä.
Olisiko Jaakko jo aika herätä ja soittaa niitä verkkoja?
Täysin umpisurkeasti Uhlbäck ei toki ole pelannut. On antanut hienoja syöttöjä maaleihin, riistänyt paljon kiekkoja ja toimittanut niitä nopeasti eteenpäin, eikä työmoraalissa kaiken kaikkiaan ole hirveästi valittamista muutamaa yössä vaellettua peliä lukuunottamatta.
Ongelmat lienevät lähinnä henkisellä puolella, itseluottamuksen puutteessa. Selässä oleva apina on äärimmäisen suuri eikä sitä välttämättä kauden avausmaalikaan saisi välittömästi pudotettua. Toki se olisi pirun suuri helpotus, kunhan se nyt tulisi mahdollisimman pian.
Ongelma Uhlbäckin kohdalla ei ole uusi. Jo vime kaudella oli maaliverkot tavoittamattomissa ja kauden avausmaali syntyi vasta 23.11. KalPaa vastaan, tyhjään maaliin. Lopulta Uhlbäck teki runkosarjassa kolme maalia, kaikki KalPaa vastaan. Pudotuspeleissä mies väläytti yhdessä ottelussa tekemällä Tappara 7-1-murskajaisissa kaksi nättia jaskamaista maalia; b-pisteen takakaarelta kova rannelaukaus ylänurkkaan.
Kolmosketjuun vajonneen Uhlbäckin onni on Ben Eaves, joka Jaskan sentterinä pystyy tarjoamaan lukuisia paikkoja. Eilen KalPaa vastaan kauden avausmaali oli lähellä, mutta jälleen kerran hirveä jäätyminen 2-1-hyökkäyksen ratkaisupaikassa. Tapparaa vastaan kiekko karkasi, kun oltiin jo Lehdon kanssa nokikkain.
Edelleen tilanne on se, että Bluesille olisi äärimmäisen hyödyllistä Uhlbäckin herääminen. Alla tuore kahden vuoden jatkosopimus ja kun tuosta hyökkäyksestä poistuu laitureiden osalta kauden päätteeksi varmuudella Bambi ja Osala, mahdollisesti Rajamäki sekä Keller, niin Uhlbäckin herääminen, potentiaalin käyttäminen, leventäisi ratkaisumateriaalia kummasti. Totuus on kuitenkin tällä hetkellä se, että mies on vajonnut liki 20 maalin sniperista 'duunariksi', joka tuhlaa maalipaikat. Tolsan manttelinperiminen sylkykuppina on käsillä.
Olisiko Jaakko jo aika herätä ja soittaa niitä verkkoja?
Viimeksi muokattu: