nikolaimakarov
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Jokerit
Ryhdistäydyn kirjoittamaan noin toisen viestini noin viiteen vuoteen, mutta asia on mielestäni tärkeä: Jokerien tulevaisuus KHL:ssä - pysyykö löytynyt identiteetti?
Kun katsotaan tulevaisuuteen, on hyvä kurkistaa ensin menneisyyteen.
Muistamme Hanlonin puolustusvoittoisen Jokerit - sitä tuskin kukaan Jokeri kaipaa takaisin.
Mutta muistamme myös syksyn 2010, kun Jarmo Kekäläinen alkoi rakentaa Jokereita, jonka taitopeliin, juonikkuuteen ja taisteluun perustuva pelitapa kulkisi läpi seuran junioreista edustusjoukkueeseen.
Liigassa tuota uudista veti marraskuusta 2010 lähtien (Kekäläisen kanssa) ennen kaikkea Erkka Westerlund, jonka johtavaa asemaa suomalaisena kiekkotietäjänä harvemmin kyseenalaistetaan. Westerlund valitsi valmennusryhmän, johon kuuluivat jo tuolloin muun muassa Tomi Lämsä ja Hannu Virta.
Joukkue oli jo tuolloin mainio, pelitapa viihdyttävä - ja mestariksi nousseen HIFK:n pudottaminen lähimmillään maalin päässä. No, seuraavana vuonna se HIFK:nkin nujertaminen onnistui. Jokerit oli sisäistänyt pelitavan, jossa varsinkin kotiotteluissa hallittiin peliä rohkeasti.
Samaa, rohkeaa, joskin hieman päivitettyä linjaa on saatu katsella tänä syksynä. Hannu Virta kommentoi Narriradiossa, että joukkue on nyt rakennettu ennen kaikkea pudotuspelejä varten. Viime kevään runkosarjavoiton jälkeisessä karmeassa pudotuspelisarjassahan Lukkoa vastaan paras maalintekijä oli Semir Ben-Amor. Runkosarjan näyttöjä ei palkittu. Siksi siis Lahti ja A. Tyrväinen, vahvat eivätkä niin taitavat miehet mukaan, heihin uskotaan keväällä. Ja siksi Karalahti puolustukseen, etteivät muiden joukkueiden benamorit pääsisi Jokeri-maalilla niin vähällä.
Lukko-sarjan epäonnistumista julkisesti analysoitaessa ei ole pahemmin pohdittu Kekäläisen roolia. Tai siis sen roolin olemattomuutta. Hän lähti unelmansa perään Columbukseen, ja kokemattomat valmentajat jäivät kriittisellä hetkellä vaille tukea. Sitä samaa tukea, jonka Kekäläinen antoi Westerlundille ja johon Kekäläinen oli totuttanut Lämsän, Valtosen ja Virran. Päivittäin. Asiallisesti. Sparraten. Auttaen. Säilynoja teki parhaansa, mutta hänellä oli myös muita hallinnollisia kiireitä, ilmeisesti. Eikä Säilynoja ole Kekäläinen.
Uusi Kekäläinen ei ole Jari Kurrikaan. Mutta Kurri ja Janne Vuorinen toivottavasti haluavat auttaa Lämsää ja tämän valmennusryhmää kaikin keinoin jo tällä kaudella.
Jos he ovat aidosti Jokeri-mielisiä, he myös auttavat. He keskustelevat valmennusryhmän kanssa niin paljon kuin tarve on.
He tutkivat Jokerien lähihistoriaa - ja huomaavat muun muassa sen, että Kekäläisen seuran läpäisemä pelityylin omaksuminen oli onnistunut jo syksyllä 2012 niin hyvin, ettei kymmenen pelaajan loukkaantuminen tuntunut missään. Henri Heino hyppäsi nelossentterin tontilta pelaamaan ylivoimaa. Vantaalta ja junioreista löytyi salmisia, hännikäisiä ja veistoloita niin, että peli kulki. Se on tavatonta Liigan historiassa, vertailuksi voi ottaa vaikka vastaavasta pelaajapuutteesta äskettäin kärsineen ja osittain edelleen kärsivän HIFK:n: ei auta Summanenkaan, kun puolet vakipakeista on poissa eikä reservissä ole laatua eikä pelitavan sisäistäneitä pelaajia.
Jos Kurri ja Vuorinen - ja Harkimo - ymmärtävät tämän jatkumon, he varmaan ymmärtävät, että KHL-kauteen on ensi syksynä syytä lähteä Lämsän, Valtosen ja Virran valmennuksessa.
Kekäläisen tullessa Jokereihin vertailukohdaksi otettiin härskin rohkeasti Ajax ja FC Barcelona. Niissä on pelitavallinen - viihdyttävä ja menestystä tuottava - kulttuuri, joka elää ja jatkuu, valmensi joukkuetta kuka tahansa. Tai pelasi joukkueessa kuka tahansa.
Jokerit on ollut matkalla samaan suuntaan. Viime kaudella näytti siltä, että Kekäläisen politiikka onnistuu. Huipulle nousee omia ja muualta löydettyjä junnuja (Teräväinen, J. Tyrväinen, Lamberg, Salminen, Hännikäinen, Lindbohm, Lindell...), jotka miesten hommiin päästessään tietävät mitä pitää tehdä.
Vaikka KHL on eri liiga kuin Liiga, jatkumoa omien poikien kasvattamiseksi olisi syytä jatkaa. Juniori-Jokerit ovat tärkeä osa Jokerien perintöä. Ne ovat myös tärkeä osa paitsi pelaajien, myös katsojien kasvattajia. Jos Ajaxia ja FC Barcelonaa ajatellaan, niin molemmat pystyvät tuottamaan huippupelaajia vielä lätkää kilpaillumman jalkapallon terävimmälle huipulle. Miksi se ei onnistuisi Jokereilta jääkiekossa? (Esim. Liigajyrä voi varmaan asiaan perehtyneempänä kertoa, onko Kekäläisen periaatteista junioripuolella enää mitään jäljellä? Huhujen mukaan ainakin joitakin joukkueita valmennetaan nyt hieman eri metodein ja miesten voimin kuin muutama vuosi sitten. Mutta junnujoukkueista nyt aina puhutaan kaikenlaista.)
Ihmettelen, että Lämsä ja kumppanit saavat roikkua löysässä hirressä. Siis siltä näyttää ainakin julkisesti. Jokereista ei sen enempää Harkimo kuin Kurrikaan ole rientänyt katkaisemaan huhuja Jukka Jalosen tai Doug Sheddenin siirtymisestä Jokerien valmentajaksi ensi syksynä.
Arvostan molempia, Jalosta ja Sheddeniä, mutta kumpikaan ei ole mielestäni vuoden 2010 ratkaisu KHL-valmentajaa mietittäessä. Nyt jos koskaan on syytä luottaa aiemmin valittuun linjaan. Se on Jokerien linja, jolta poikkeaminen olisi väärin, pyllistys nykytyylille ja viime vuosien hyvälle työlle. Ja kummarrus ruplaväen nimien palvonnalle - eiköhän Kurri riitä yksin siihen rooliin.
Ensi syksynä Jokerien identiteetti on koetuksella monin tavoin. Joukkue viedään uuteen ympäristöön, uuteen liigaan ja uuden kiekkokulttuurin keskelle. Vieraisiin maihin ihan kirjaimellisesti.
Kun Jokerien budjetti tulee olemaan KHL:n mittapuulla melko vaatimaton, joukkueen menestysmahdollisuudet tulevat nojaamaan voimakkaasti Jokerien (moniin venäläisjoukkueisiin verrattuna) mietittyyn, treenattuun ja sisäistettyyn pelitapaan ja Jokerien (venäläistenkin ihailemaan) vahvaan, hyvään organisaatioon.
Toivottavasti vain Jokereilla on ensi syksynä hyvä, itsensä näköinen - ja Jokerien kannattajillekin kelpaama pelitapa - ja vahva organisaatio.
KHL-Jokerien rakentaminen tulisi aloittaa valmennuksesta, myöntämällä julkisesti mahdollisimman pian jatkosopimukset nykyisille valmentajille. Se olisi merkki siitä, että Jokereilla on pelitapa, johon uskotaan. Ja organisaatio, johon voivat uskoa kaikki Jokerit niin kaukalossa kuin katsomossakin.
Kun katsotaan tulevaisuuteen, on hyvä kurkistaa ensin menneisyyteen.
Muistamme Hanlonin puolustusvoittoisen Jokerit - sitä tuskin kukaan Jokeri kaipaa takaisin.
Mutta muistamme myös syksyn 2010, kun Jarmo Kekäläinen alkoi rakentaa Jokereita, jonka taitopeliin, juonikkuuteen ja taisteluun perustuva pelitapa kulkisi läpi seuran junioreista edustusjoukkueeseen.
Liigassa tuota uudista veti marraskuusta 2010 lähtien (Kekäläisen kanssa) ennen kaikkea Erkka Westerlund, jonka johtavaa asemaa suomalaisena kiekkotietäjänä harvemmin kyseenalaistetaan. Westerlund valitsi valmennusryhmän, johon kuuluivat jo tuolloin muun muassa Tomi Lämsä ja Hannu Virta.
Joukkue oli jo tuolloin mainio, pelitapa viihdyttävä - ja mestariksi nousseen HIFK:n pudottaminen lähimmillään maalin päässä. No, seuraavana vuonna se HIFK:nkin nujertaminen onnistui. Jokerit oli sisäistänyt pelitavan, jossa varsinkin kotiotteluissa hallittiin peliä rohkeasti.
Samaa, rohkeaa, joskin hieman päivitettyä linjaa on saatu katsella tänä syksynä. Hannu Virta kommentoi Narriradiossa, että joukkue on nyt rakennettu ennen kaikkea pudotuspelejä varten. Viime kevään runkosarjavoiton jälkeisessä karmeassa pudotuspelisarjassahan Lukkoa vastaan paras maalintekijä oli Semir Ben-Amor. Runkosarjan näyttöjä ei palkittu. Siksi siis Lahti ja A. Tyrväinen, vahvat eivätkä niin taitavat miehet mukaan, heihin uskotaan keväällä. Ja siksi Karalahti puolustukseen, etteivät muiden joukkueiden benamorit pääsisi Jokeri-maalilla niin vähällä.
Lukko-sarjan epäonnistumista julkisesti analysoitaessa ei ole pahemmin pohdittu Kekäläisen roolia. Tai siis sen roolin olemattomuutta. Hän lähti unelmansa perään Columbukseen, ja kokemattomat valmentajat jäivät kriittisellä hetkellä vaille tukea. Sitä samaa tukea, jonka Kekäläinen antoi Westerlundille ja johon Kekäläinen oli totuttanut Lämsän, Valtosen ja Virran. Päivittäin. Asiallisesti. Sparraten. Auttaen. Säilynoja teki parhaansa, mutta hänellä oli myös muita hallinnollisia kiireitä, ilmeisesti. Eikä Säilynoja ole Kekäläinen.
Uusi Kekäläinen ei ole Jari Kurrikaan. Mutta Kurri ja Janne Vuorinen toivottavasti haluavat auttaa Lämsää ja tämän valmennusryhmää kaikin keinoin jo tällä kaudella.
Jos he ovat aidosti Jokeri-mielisiä, he myös auttavat. He keskustelevat valmennusryhmän kanssa niin paljon kuin tarve on.
He tutkivat Jokerien lähihistoriaa - ja huomaavat muun muassa sen, että Kekäläisen seuran läpäisemä pelityylin omaksuminen oli onnistunut jo syksyllä 2012 niin hyvin, ettei kymmenen pelaajan loukkaantuminen tuntunut missään. Henri Heino hyppäsi nelossentterin tontilta pelaamaan ylivoimaa. Vantaalta ja junioreista löytyi salmisia, hännikäisiä ja veistoloita niin, että peli kulki. Se on tavatonta Liigan historiassa, vertailuksi voi ottaa vaikka vastaavasta pelaajapuutteesta äskettäin kärsineen ja osittain edelleen kärsivän HIFK:n: ei auta Summanenkaan, kun puolet vakipakeista on poissa eikä reservissä ole laatua eikä pelitavan sisäistäneitä pelaajia.
Jos Kurri ja Vuorinen - ja Harkimo - ymmärtävät tämän jatkumon, he varmaan ymmärtävät, että KHL-kauteen on ensi syksynä syytä lähteä Lämsän, Valtosen ja Virran valmennuksessa.
Kekäläisen tullessa Jokereihin vertailukohdaksi otettiin härskin rohkeasti Ajax ja FC Barcelona. Niissä on pelitavallinen - viihdyttävä ja menestystä tuottava - kulttuuri, joka elää ja jatkuu, valmensi joukkuetta kuka tahansa. Tai pelasi joukkueessa kuka tahansa.
Jokerit on ollut matkalla samaan suuntaan. Viime kaudella näytti siltä, että Kekäläisen politiikka onnistuu. Huipulle nousee omia ja muualta löydettyjä junnuja (Teräväinen, J. Tyrväinen, Lamberg, Salminen, Hännikäinen, Lindbohm, Lindell...), jotka miesten hommiin päästessään tietävät mitä pitää tehdä.
Vaikka KHL on eri liiga kuin Liiga, jatkumoa omien poikien kasvattamiseksi olisi syytä jatkaa. Juniori-Jokerit ovat tärkeä osa Jokerien perintöä. Ne ovat myös tärkeä osa paitsi pelaajien, myös katsojien kasvattajia. Jos Ajaxia ja FC Barcelonaa ajatellaan, niin molemmat pystyvät tuottamaan huippupelaajia vielä lätkää kilpaillumman jalkapallon terävimmälle huipulle. Miksi se ei onnistuisi Jokereilta jääkiekossa? (Esim. Liigajyrä voi varmaan asiaan perehtyneempänä kertoa, onko Kekäläisen periaatteista junioripuolella enää mitään jäljellä? Huhujen mukaan ainakin joitakin joukkueita valmennetaan nyt hieman eri metodein ja miesten voimin kuin muutama vuosi sitten. Mutta junnujoukkueista nyt aina puhutaan kaikenlaista.)
Ihmettelen, että Lämsä ja kumppanit saavat roikkua löysässä hirressä. Siis siltä näyttää ainakin julkisesti. Jokereista ei sen enempää Harkimo kuin Kurrikaan ole rientänyt katkaisemaan huhuja Jukka Jalosen tai Doug Sheddenin siirtymisestä Jokerien valmentajaksi ensi syksynä.
Arvostan molempia, Jalosta ja Sheddeniä, mutta kumpikaan ei ole mielestäni vuoden 2010 ratkaisu KHL-valmentajaa mietittäessä. Nyt jos koskaan on syytä luottaa aiemmin valittuun linjaan. Se on Jokerien linja, jolta poikkeaminen olisi väärin, pyllistys nykytyylille ja viime vuosien hyvälle työlle. Ja kummarrus ruplaväen nimien palvonnalle - eiköhän Kurri riitä yksin siihen rooliin.
Ensi syksynä Jokerien identiteetti on koetuksella monin tavoin. Joukkue viedään uuteen ympäristöön, uuteen liigaan ja uuden kiekkokulttuurin keskelle. Vieraisiin maihin ihan kirjaimellisesti.
Kun Jokerien budjetti tulee olemaan KHL:n mittapuulla melko vaatimaton, joukkueen menestysmahdollisuudet tulevat nojaamaan voimakkaasti Jokerien (moniin venäläisjoukkueisiin verrattuna) mietittyyn, treenattuun ja sisäistettyyn pelitapaan ja Jokerien (venäläistenkin ihailemaan) vahvaan, hyvään organisaatioon.
Toivottavasti vain Jokereilla on ensi syksynä hyvä, itsensä näköinen - ja Jokerien kannattajillekin kelpaama pelitapa - ja vahva organisaatio.
KHL-Jokerien rakentaminen tulisi aloittaa valmennuksesta, myöntämällä julkisesti mahdollisimman pian jatkosopimukset nykyisille valmentajille. Se olisi merkki siitä, että Jokereilla on pelitapa, johon uskotaan. Ja organisaatio, johon voivat uskoa kaikki Jokerit niin kaukalossa kuin katsomossakin.