Sattuipa niin että sekä taloudellisessa että pelillisessä kurimuksessa vuosia kärvistellyt joukkue Satakunnasta räjytti pankin keväällä 2006. Ässät ja Pori elivät yhtä liigahistorian voimakkainta ja yllätyksellisinta hurmosta. Mediakin otti värikkään komeetan syleilyynsä, Ässät löysi tiensä lukuisiin ajankohtaisohjelmiinkin. Näin jälkikäteen, voin sanoa ymmärtäväni niitä kiekkoihmisiä, jotka olivat jo kurkkua myöden täynnä Ässä-ilmiön hehkutusta.
Ässät aiheuttaa yleensä jonkinlaisia kaikua muiden joukkueiden kannattajissa. Sen sijaan, väitän näppituntumalta, ettei Ässät irroita urheilumediassa kovin suuria sympatiapisteitä. Onko Ässät jonkinlainen ärsyttävä punainen vaate? Tulkitaanko porilainen mielenlaatu ja puhetapa jotenkin vittumaiseksi ja tätä kautta luotaantyöntäväksi? Onko syynä kateus ja katkeruus? Kuka on kussut ja kenen muroihin?
Kimmoke ketjun avaamiselle on luonnollisesti se, että viime kauden yllätyksellinen menestys ja värikkäät otteet jättivät jälkeensä lukuisia ruumiita, avoimia haavoja ja katkeruutta. Se on näkynyt muun muassa kauden alkua edeltävissä analyyseissä, joissa on hehkutettu Ässien täydellistä romahdusta. Noissa analyyseissä on melko ansiokkaasti jätetty sivuun se seikka, kuinka paljon joukkue on nuorentunut, muuttunut, valmennus vaihtunut, uusi projekti aluillaan...ymmärtäisin kyllä jos Ässiä kritisoitaisiin liian radikaalista nuorennusleikkauksesta, mutta väitteet romahduksesta ja kohtuuttomista odotuksista vaikuttavat edellä mainittuihin seikkoihin suhteutettuna ylimitoitelluilta. Ja itse asiassa...yleensä nuorten junnujen sisäänajosta jaetaan paljon krediittiä, miksei tätä seikkaa ole nostettu Ässien kohdalla esiin?
En nyt kuitenkaan ala keräilemään kauden alla kirjotettuja analyyseja tänne, mutta ketjun pointtina on nostaa esiin eri medioissa tapahtuvaa tökkimistä, tönimistä, väheksyntää, provoilua, vittuilua...nostattaa ilmoille epäilyksiä salaliitoista ja räikeästä mediapelistä, vahvistaa me vs. muut -asetelmaa. No, tuossa oli kenties hieman huumoria mukana (heh), mutta koska huumori on sangen vaikea laji niin toivon että sitä ei tähän ketjuun liiaksi tungeta. Ainakaan turenkilaista -sellaista. Porilaisen hulluuden ja pirullisuuden kohdalla suosisin tuota ensiksimainittua. Niin...toimittajien motiiveja ei aina voi tietää, tunteiden herättäminen ja provosointi kuuluu pieninä annoksina asiaan, mutta...sillä mitään väliä ole koska tässä ketjussa toimitaan värilasein, puusilmin ja vain yhden, ehdottoman totuuden vallitessa.
Jos nyt loppuun laitan pari malliesimerkkiä aiheen tiimoilta, kumpikin tulee yllättäen Tampereen suunnalta;
Kosto oli suloinen Keväällä Ässät riepotteli Tapparaa kaikin keinoin, mutta nykyinen tuomarilinja on porilaisten painajainen. Jari Perkiö
Pari edellistä peliä eivät ole menneet ihan nappiin, eli parannettavaa löytyy erityisesti liikkeessä, mutta jäähyjen valossa vastustaja on ottanut näitä estojäähyjä kuta kuinkin samaan tahtiin. Ja mitä viime kevääseen tulee niin Ässät pelasi helvetin hyvää jääkiekkoa ja löi Tapparan paras seitsemästä -sarjassa, ei jäänyt paljoa jossiteltavaa. Tunteet tosin lainehtivat, kuten asiaan kuuluu - ja se mielestäni näkyy tässä Perkiön kirjoituksessakin kuittailun muodossa. Hyvä tietysti että menneisyydestä löytyy elementtejä vastakkainasettelulle.
Tapparan uusi ilme Eräs ilmentymä Tapparan joukkuehengestä nähtiin, kun Burke Henry otti nyrkein yhteen Ässien B.J. Crombeenin kanssa. Aluksi niskanpäällä ollut Crombeen joutui pahasti alakynteen ja voitto meni Burkelle liki puhtaalla tyrmäyksellä. Juha Hiitelä
Tapparalla on kieltämättä henki päällä, mutta jo ennakkoon potentiaaliseksi hanskaajaksi tiedetty Henry tappelee Ässien vastaavan, Crombeenin, kanssa...kenties tällä kommentilla pyrittiin korostamaan Tapparan joukkuehenkeä, sillä tällä saralla ei Tapparassa kovin usein tapahdu. Kun Ässäpelaaja seuraavan seuraavan kerran tappelee, odotan vastaavanlaista joukkuehengen ylistystä. No lieviä näkemyseroja -ja nyansseja vaan. Viime kauden Tapparaa vastaan käydyt runkosarjamatsit #3 ja #4 sisälsivät Forsbackan, Toivosen ja Nickersonin tarjoilemaa toimintaa, joka sopi Ässien tyyliin ja oli varmasti vahvistamassa joukkuehenkeä.
Ässät aiheuttaa yleensä jonkinlaisia kaikua muiden joukkueiden kannattajissa. Sen sijaan, väitän näppituntumalta, ettei Ässät irroita urheilumediassa kovin suuria sympatiapisteitä. Onko Ässät jonkinlainen ärsyttävä punainen vaate? Tulkitaanko porilainen mielenlaatu ja puhetapa jotenkin vittumaiseksi ja tätä kautta luotaantyöntäväksi? Onko syynä kateus ja katkeruus? Kuka on kussut ja kenen muroihin?
Kimmoke ketjun avaamiselle on luonnollisesti se, että viime kauden yllätyksellinen menestys ja värikkäät otteet jättivät jälkeensä lukuisia ruumiita, avoimia haavoja ja katkeruutta. Se on näkynyt muun muassa kauden alkua edeltävissä analyyseissä, joissa on hehkutettu Ässien täydellistä romahdusta. Noissa analyyseissä on melko ansiokkaasti jätetty sivuun se seikka, kuinka paljon joukkue on nuorentunut, muuttunut, valmennus vaihtunut, uusi projekti aluillaan...ymmärtäisin kyllä jos Ässiä kritisoitaisiin liian radikaalista nuorennusleikkauksesta, mutta väitteet romahduksesta ja kohtuuttomista odotuksista vaikuttavat edellä mainittuihin seikkoihin suhteutettuna ylimitoitelluilta. Ja itse asiassa...yleensä nuorten junnujen sisäänajosta jaetaan paljon krediittiä, miksei tätä seikkaa ole nostettu Ässien kohdalla esiin?
En nyt kuitenkaan ala keräilemään kauden alla kirjotettuja analyyseja tänne, mutta ketjun pointtina on nostaa esiin eri medioissa tapahtuvaa tökkimistä, tönimistä, väheksyntää, provoilua, vittuilua...nostattaa ilmoille epäilyksiä salaliitoista ja räikeästä mediapelistä, vahvistaa me vs. muut -asetelmaa. No, tuossa oli kenties hieman huumoria mukana (heh), mutta koska huumori on sangen vaikea laji niin toivon että sitä ei tähän ketjuun liiaksi tungeta. Ainakaan turenkilaista -sellaista. Porilaisen hulluuden ja pirullisuuden kohdalla suosisin tuota ensiksimainittua. Niin...toimittajien motiiveja ei aina voi tietää, tunteiden herättäminen ja provosointi kuuluu pieninä annoksina asiaan, mutta...sillä mitään väliä ole koska tässä ketjussa toimitaan värilasein, puusilmin ja vain yhden, ehdottoman totuuden vallitessa.
Jos nyt loppuun laitan pari malliesimerkkiä aiheen tiimoilta, kumpikin tulee yllättäen Tampereen suunnalta;
Kosto oli suloinen Keväällä Ässät riepotteli Tapparaa kaikin keinoin, mutta nykyinen tuomarilinja on porilaisten painajainen. Jari Perkiö
Pari edellistä peliä eivät ole menneet ihan nappiin, eli parannettavaa löytyy erityisesti liikkeessä, mutta jäähyjen valossa vastustaja on ottanut näitä estojäähyjä kuta kuinkin samaan tahtiin. Ja mitä viime kevääseen tulee niin Ässät pelasi helvetin hyvää jääkiekkoa ja löi Tapparan paras seitsemästä -sarjassa, ei jäänyt paljoa jossiteltavaa. Tunteet tosin lainehtivat, kuten asiaan kuuluu - ja se mielestäni näkyy tässä Perkiön kirjoituksessakin kuittailun muodossa. Hyvä tietysti että menneisyydestä löytyy elementtejä vastakkainasettelulle.
Tapparan uusi ilme Eräs ilmentymä Tapparan joukkuehengestä nähtiin, kun Burke Henry otti nyrkein yhteen Ässien B.J. Crombeenin kanssa. Aluksi niskanpäällä ollut Crombeen joutui pahasti alakynteen ja voitto meni Burkelle liki puhtaalla tyrmäyksellä. Juha Hiitelä
Tapparalla on kieltämättä henki päällä, mutta jo ennakkoon potentiaaliseksi hanskaajaksi tiedetty Henry tappelee Ässien vastaavan, Crombeenin, kanssa...kenties tällä kommentilla pyrittiin korostamaan Tapparan joukkuehenkeä, sillä tällä saralla ei Tapparassa kovin usein tapahdu. Kun Ässäpelaaja seuraavan seuraavan kerran tappelee, odotan vastaavanlaista joukkuehengen ylistystä. No lieviä näkemyseroja -ja nyansseja vaan. Viime kauden Tapparaa vastaan käydyt runkosarjamatsit #3 ja #4 sisälsivät Forsbackan, Toivosen ja Nickersonin tarjoilemaa toimintaa, joka sopi Ässien tyyliin ja oli varmasti vahvistamassa joukkuehenkeä.