Hienoa Ässät, kaunista!
Vähän jälkijunassa täältä tullaan, mutta tullaan nyt kuitenkin onnittelemaan porilaisia ja muita Ässämielisiä.
Ässät on omassa mielessäni aina ollut vähän kuin IFK:n sisarseura, samanlaiset arvot (fyysisyys, periksiantamattomuus, rehtiys)ja yhtä asialleen omistautuneet ja joviaalit kannattajat. Porissa on aina ollut mukava vierailla (paitsi ehkä Ville Peltosen debyyttimatsissa joskus 90-luvun alussa joka päättyi 10-0), vittuilijat ja uhoajat loistavat poissaolollaan Isomäen hornankattilasta.
Tämän kauden tuhkimotarina tammikuun lopusta lähtien on aivan vertaansa vailla, eiköhän siitä ole kaikki jo sanottu mutta kyllä se jää kaikkien SM-liigan seuraajien mieliin varmasti iäksi. Porukka rypee sääläriviivan alapuolella ja suurin tähti myydään ryssille (ei varmaan käytännössä muutakaan voinut). Hyvää yötä, eiku... 14 matsin voittoputki ja pleijareissa edellisillä kerroilla sulaneelta porukalta käsittämättömän vakuuttavaa peliä!
Muutama erityisen taitava yksilö mestarijoukkueesta toki löytyi, mutta oikeastaan he eivät edes ratkaisseet hommaa. Kyse oli enemmänkin yleisestä itseluottamuksen noususta, joka siivitti koko porukan kykyjensä äärirajoille. Helvetin hienoa katsottavaa! Siinä jäi konemaiset jypit ja tapparat täysin jalkoihin kun jokainen punanuttu tuntui elävän joka solullaan mukana Ässien missiossa valloittaa kannu 35 vuoden tauon jälkeen. Enää ei riittänyt hopea kuten 2006.
Usko ja tahto oli niin vahva, etteivät edes kaksi käsittämätöntä viime sekuntien maalia vastustajalle 1. ja 3. pelissä sitä pystyneet horjuttamaan. Porin Ässät oli päättänyt ottaa omansa, ja teki sen enemmän kuin ansaitusti!