Tässä ketjussa keskustellaan lumilaahauksen tulevaisuudesta

[zizou]

Katsoin aiheelliseksi pistää pystyyn uuden ketjun, koska hiihtorintamalla tulee tapahtumaan lähiaikoina merkittäviä muutoksia suuntaan jos toiseenkin. Mutta millaisia? Lienee kai sanomattakin selvää, että maastohiihto eli tuttavallisemmin lumilaahaus, on ryvettänyt maineensa lopullisesti Val di Fiemmen käryn myötä.

Hiihto on ja pysyy erinomaisena ja suosittuna kuntoliikuntamuotona, mutta huipputasolla se lienee Suomessa tiensä päässä. Viime vuosien tapahtumat jättävät pysyvän tahran maastohiihdon julkisuuskuvaan. Toimintaedellytykset tulevat jatkossa olemaan erittäin rajalliset nimenomaan "huipputasolla".

Todennäköistä on, että muut lajiryhmät tulevat eroamaan Hiihtoliitosta, ja perustavat oman liiton. Tämä on ainoa oikea ratkaisu, ja sitä edesauttaa myös Rehu-Sepon älyttömät muita lajeja väheksyvät kommentit kisojen jälkeen. Loogista eroaminen on myös siksi, että maastohiihto itsessään on muinaisjäänne, eikä sillä ole potentiaalia suosittuna TV-lajina, kuin korkeintaan 3-5 maassa.

Suomessa laahaus on säilynyt kohtuullisen isona lajina katsojaluvuin mitattuna. En kuitenkaan tunne ketään omassa ikäryhmässäni 20-30 v, joka olisi kisoja seurannut. Päättelisinkin kisoja seuranneen lähinnä keski-ikäiset, sekä tästä vanhemmat, jotka yhä muistelevat Haku-Veikon, Hemo-Eeron, sekä partaäijän aikoja, jolloin suksi kulki pelkän mustikkakeiton voimalla. Onhan toki meidänkin ikäisille yritetty tyrkyttää lumilaahausta joka tuutista. Muistan elävästi, kuinka peruskoulussa ja jopa vielä lukiossakin oli pakko seurata hiihdon nylkytystä isolla joukolla liikuntasalissa. Se oli kamalaa, ja pahinta oli, ettei ihmisoikeusviranomaiset tehneet mitään. Missä oli Amnesty, kun pieni poika sitä eniten tarvitsi?

Nyt nämä ajat ovat kuitenkin ohi. Suomalainen lumilaahaus tulee lopettamaan kansainvälisen toimintansa ja toivottavasti hyvin pitkäksi aikaa. Luojan kiitos.

 

[mjr]

Hyvä ettei enää tarvitse lukea FF:ää nähdäkseen toivomuksia muitten urheilumuotojen kuolemasta. Näistä asioista on toivotonta järkevästi kiistellä: itselleni esim. Val di Fiemmen 50 kilometriä oli todella jännittävä ja mielenkiintoinen tv-kokemus, jota ei voi verrata esimerkiksi johonkin alkukauden HN-otteluun, jossa kohtaa kaksi tammikuussa parhaat pelaajansa muille huutokauppaavaa häntäpään joukkuetta keskellä unettavaa sunnuntai-iltapäivää. Tämä väärä ja tuomittava reaktio lienee lapsuuden ja kulttuurin ohjelmointia, ja objektiivisesti ottaen pitäisi kämmenenpohjat hioten varmaan jännittää pikemminkin jotain FC Barcelonaa tai Brasilian maajoukkuevalintoja, jos ainoa merkityksellinen kriteeri on lajin maailmanlaajuinen suosio. Sikäli kun sillä on väliä, niin maastohiihto on tosiaan ollut tässä maassa maaginen laji, etenkin niinä aikoina kun meillä oli vielä sellainen absurdi (mutta jotenkin myös hellyttävä) käsitys siitä, että olemme jotenkin ainutlaatuisia ja keskeisiä tekijöitä maailmassa. Tietysti varmaan jotkut sotienkin muistikuvat hiihtotaidon merkityksestä ja suomalaisten joukkojen paremmuudesta sem suhteen ovat taustalla hämärästi vaikuttaneet. Mutta ei huolta, hyvät lumilautailun ystävät: varmasti tämä ainutlaatuisuuden ja historian vaikutuksen tunne on nykypolvilta nopeastikin häviämässä, kun Suomi yhä tiukemmin integroituu muuhun maailmaan. Eli tämä kansanperinne epäilemättä tulee katoamaan nopeasti, etenkin tällä ainutlaatuisen lahjakkaalla Hiihtoliiton johtamiskulttuurilla, ja voidaan pian kaikki häpeämättä nukkua yömme, yhtä salonkikelpoisina kuin sivistyneet maatkin.