Tuli mieleen kysymys: kuinka monella on lukihäiriö? Itseltäni löytyy.
lainauksen boldaus omani.
Minulla ei tätä ominaisuutta ole, mutta mieleeni on jäänyt varusmiespalveluksen aikainen kohtaaminen lukihäiriöisen kaverin kanssa. Olkoon hänen nimensä tässä yhteydeydessä vaikkapa alokas Senjanen.
Toimin isohkon varuskunnan varusmiestoimikunnan kokopäivätoimisena virkailijana. Oma palvelusaikani oli jo lähestymässä loppuaan. Toimistossa oli meneillään päällekkäiskausi, jolloin seuraavan saapumiserän uudet virkailijat olivat opettelemassa tulevia tehtäviään. Kotiutuvat antoivat sitten seuraajiensa tehdä itsenäisesti töitä sitä mukaa kun nämä oppivat niitä tekemään.
Alokas Senjanen oli hiukan hiljainen mutta oikein mukava ja aikaansaava kaveri. Hän oli oppinut tehtäviä hyvään tahtiin, eikä esimerkiksi arkaillut pätkääkään asioida puhelimessa esikunnan upseerien kanssa. Oli mukavat fiilikset jättää oma posti Senjasen haltuun, kun tiesi että homma toimii.
Yhtenä hiljaisena iltapäivänä viereisen komppanian puolelta kuului kovaa huutoa. Muuan tuttu yliluutnantti karjui apua esikuntakirjureilta jonkun paperin puhtaaksikirjoittamista varten. Kirjureita ei kuitenkaan juuri sillä hetkellä ollut paikalla. Me vm-toimikuntalaiset työskentelimme viereisissä tiloissa esikuntakirjurien kanssa, ja kun tapana oli että tuuraamme toisiamme, niin singahdin tiedustelemaan mikä yliluutnantilla on hätänä.
Yliluutnantti selosti kiireellisen puhtaaksikirjoitustehtävän. Aikaa tehtävään oli 40 minuuttia ennen kuin lähetti saapuu noutamaan paperia. Ei paha homma. Silmämääräisesti arvelin että puhtaaksikirjoitukseen menisi ehkä 10 tai korkeintaan 15 minuuttia. Ehdotin yliluutnantille että antaisin työn alokas Senjaselle että hänkin saa toimenkuvansa mukaisia tehtäviä. Ei kun Senjanen kirjoituskoneen ääreen ja paperi paikoilleen.
Tein muita asioita viereisessä huoneessa ja totesin että Senjasella kuluu työssä yllättävän paljon aikaa. Menin noin puolen tunnin kohdalla kyselemään missä mennään, jolloin Senjanen ilmoitti että homma onkin jo pistettä vaille valmis. Totesin että hyvä juttu, ja pyysin Senjasta viemään saman tien paperin yliluutnantille ettei tulisi kiire.
Senjanen teki työtä käskettyä ja palasi yliluutnantin huoneesta takaisin toimistollemme. Juuri kun Senjanen ehti istahtaa tuoliinsa, niin käytävästä kuului helvetinmoinen huuto, "mikä ihmeen paskapaperi tämä on, Kääpiö perkele ja Senjanen saatana heti tänne"...
Samalla silmänräpäyksellä muistin että ei perse, Senjanen oli jo "työpaikkahaastattelussa" kertonut että hänellä on lukihäiriö. Ei tuo kyllä toimiston arkihommissa näkynyt mitenkään, ja olinkin autuaasti jättänyt huomioimatta moisen ominaisuuden Senjasessa. Myöhemmin Senjanen kertoi että häneltä sujuu tekstin teko jotenkin jos siihen voi keskittyä kunnolla, mutta kiireessä ja paineen alla on huomattavasti vaikeampaa. Tuossa tuoksinassa hän ei vain tohtinut ryhtyä kieltäytymään tehtävästä. No olisi ehkä kannattanut reilusti muistuttaa lukihäiriöstä.
Tein sitten tuon yliluutnantin puhtaaksikirjoitustehtävän itse, pikavauhtia ja aivan täpärästi ajoissa. Arvelen ettei Senjanen enää puhtaaksikirjoitellut skapparien papereita armeijaurallaan.