Täällä kokoontuvat Jatkoajan jälkiviisaat-Mikä meni pieleen?

[vilperi]

Mikä tänä keväänä meni pieleen Suomen mm-joukkueen kannalta? Miksei sitä kultaa tullutkaan 13 vuoden tauon jälkeen?

- Olivatko Kanada ja Venäjä vaan niin ylivoimaisia, että yltäminen finaaliin ja mestaruuteen olisi vaatinut ihmetekoja?

- Oliko kaikki Doug "Mr.Fiasko" Sheddenin vika?

- Suomella oli paras hyökkäyskalusto mm-kisoissa koskaan, ikinä, mutta minkä vuoksi maalinteko jopa heikompia maita vastaan kangerteli?

- Oliko "The Supertrio" floppi? Mihin jäivät Peltosen, Koivu vanhemman ja Teukan tehot? Miksei homma toiminut entisen aikojen mukaisesti?

- OJ ei pystynyt ottamaan Päällikön tehtäviä vastaan ja oli kyllä paha pettymys. Miksi näin?

- Vai kaatuiko Suomen haaveet sittenkin heikkoon pakkikalustoon?

- Ja missä on Juti?

Tuossa muutamia argumentteja listattuna, josta tätä Jatkoajan jälkiviisaat-keskustelua voi lähteä käymään. Tarkoituksena tällä ketjulla on lähinnä miettiä niitä asioita, mitkä johtivat siihen, ettei tänäkään keväänä tavattu torilla kultajuhlien merkeissä. Mitkä asiat menivät pieleen ja miksi? Mitä olisi pitänyt tehdä toisin, että se kulta olisi voitettu?

Keskustelu ja jossittelu voi alkaa...

 

[nufc]

Pieleen menee kaikenlaiset topicit eri otsikoilla joissa jauhetaan samoja asioita.

 

[Pascal Lemoix]

Teki mieleni itsekin perustaa vastaava, joten kiitos tästä avauksesta.

Mielestäni on palattava niihin hetkiin, jolloin Teemu Selänne arpoi, lähteekö mukaan vai ei. Nyt näyttää, että olisi voinut olla parempi, jos ei olisi lähtenyt. Hän otti suuren roolin joukkueessa, mutta ei antanut koko sieluaan joukkueelle, kuten tälläkin palstalla on todettu.

Kun Selänteen peli ei Olli Jokisen kanssa toiminut, kutsuttiin Saku Koivu kisoihin. Tämä puolestaan oli Olli Jokiselle kuin rätinisku keskelle pärstää. Hänen sivuuttamisensa ei taatusti käynyt vauriotta. Puolivälierän aikana haastateltu Olli Jokinen oli niin alistunut ja epävarma, että pahaa teki, vaikka en miehen faneihin kuulukaan.

Suomen keskeisimpien hyökkäyspelaajien tuoreimmat voimat valuivat hukkaan, kun kaikkien huomio oli näissä ketjusäädöissä. Hyökkäyspää meni tukkoon, koska siitä olisi saanut pikemminkin kolme kaksikkoa kuin kaksi kolmikkoa.

-

Ville Peltosta hehkutin ennen kisoja. Olin väärässä. Missä oli se Leijonasydän, joka yleensä kiivaimmin on Leijona-joukkueelle sykkinyt? Haastatteluissakin mies puhui niitä näitä ja katse pälyili pitkin seiniä sen sijaan, että olisi katsonut kuin tykki kohteeseen. Jos kapteeni on tätä tasoa, niin mitä joukkueelta voi odottaa?

-

Halusivatko Jalonen ja Shedden ja Kurri ja Kummola sittenkin vain selvitä puolivälierästä läpi? Oliko Suomen raastava media (Sihvonen ja Rantanen etunenässä) sittenkin saaneet käännettyä asetelman niin, että kaikilla oli näytettävää Suomelle eikä maailmalle? Siltä se ainakin vaikutti. Kummola oli Teksti-TV:n mukaan hyppinyt ilmaan, kun USA kaatui. Selänne ja Koivu olivat helpottuneita. Jari Kurri näytti helpottuneelta vielä Venäjä-pelin jälkeenkin. Suomella oli maha täynnä puolivälierän jälkeen, niin tämä on tulkittava. Lynkkaustuomiolta vältyttiin.

 

[Pantse67]

Jälkiviisaudesta en tiedä, koska näitä samoja teesejä olen paukutellut pitkin kisoja, mutta suurimpana virheenä pidän väärin kootun ykköskentän liiallista peluuttamista jatkosarjan peleissä.

Ketjussa esiintyi kolme yli kolmekymppistä miestä, joista vanhin (Selänne) on melkein neljäkymmentä. Kaksi muuta ovat olleet pahoin loukkaantuneina pitkin kevättä. Pelituntuma on vähissä. Missä oli ketjun rouhija ja hämmentäjä? Se pelaaja, jonka piti tehdä tilaa Selänteelle ja Koivulle? Ei missään. Peltonen peluutettiin puhki alivoimissa, eikä hän muutenkaan sovellu kiekottoman pelaajan rooliin. Ketju koottiin amatöörimäisesti väärin.

 

[Taitopelaaja]

Vaikea sanoa, kenen vika tämä mahalasku loppujen lopuksi on. Faktaa kuitenkin on se, ettei Suomi ole juuri koskaan näin aneeminen ollut MM-kisojen välierässä. Tietysti on hyvä paeta siihen, että Venäjä vain oli niin hyvä, mutta kyllä osittain kysymys oli myös Leijonien huonoudesta.

Turnaushan eteni periaatteessa suunnitelmien mukaisesti aina eiliseen saakka, mutta sitten tulikin se todellinen mahalasku. Tämän päivän pronssipeli ei enää mitään pelasta, mutta voi hiljentää kritiikkiä jos mitaleilla jälleen kerran ollaan. Ihmettelen suuresti, miksei esimerkiksi Ville Peltosta pudotettu aiemmin alempiin kentällisiin, kun peli ei sujunut yhtään ykköskentässä. Myös Olli Jokisen roolia olisin miettinyt enemmän, koska Mikko Koivun kentässä Jussi Jokinen toimi selvästi paremmin. Ollia olisi voinut koittaa vielä nimellisessä ykköskentässä Sakun ja Teemun rinnalla.

Oikeastaan juuri eilisessä pelissä kävi hyvin ilmi Suomen suurin heikkous. Venäjä oikein tarjosi Suomelle kiekollista otetta peliin, mutta sitä ei osattu hyödyntää millään tavalla. Suomi sai koko pelin aikana maksimissaan pari-kolme oikeasti hyvää maalipaikkaa, joten pelistä puuttui lähes tyystin hyökkäyspelisuunnitelma. Saattaahan olla, että Suomi valmistautui lähes kokonaan vastaiskupeliin Venäjää vastaan, mutta Bykov onnistui taktiikan muuttamisessa täydellisesti.

Venäjäkin olisi ollut ehdottomasti lyötävissä, mutta uskon että suurin murheenkryyni tässä turnauksessa oli pelien ailahtelevuus. Suomi ei tainnut pelata missään vaiheessa kahta hyvää peliä putkeen, joka kertoo jo jotain. Turnauksen missään vaiheessa kaikki palaset eivät loksahtaneet kohdalleen ja aina jokin osa-alue petti. Syitä voidaan etsiä kentältä, vaihtoaitiosta tai vaikka Kummolasta asti, mutta tyypilliseen suomalaiseen tapaan tämäkin turnaus päättyy. Ehkei Shedden sentään fiasko ollut, mutta fakta on kuitenkin se, ettei Shedden pystynyt sitä voittamisen jaloa taitoa meille tuomaan.