Synnytys naisen ja miehen kokemana

  • 5 925
  • 9

mysteeri

Jäsen
Suosikkijoukkue
kotijoukkue HPK (TPS saa sympatiat)
Synnytys on yksi naisen elämän mullistavimmista kokemuksista. Se on pelottava, kiinnostava, haastava ja kauniskin. Jokainen synnytys ja jokainen kokemus on ainutlaatuinen. Ei ole yhtä oikeaa tapaa synnyttää tai kokea synnytystä.

Faktatietona kerrottakoon että mies on mukana synnytyksistä 67 %:ssa.
Isistä 80 % hoitaa lastaan jo synnytyssalissa ja 88 % lapsivuodeosastolla.

Mielestäni ei ole yhdentekevää, missä ja miten otamme vastaan lapsemme. Onnellinen perhetapahtuma on sitä onnellisempi, mitä enemmän se on perheen näköinen tapahtuma.

Nimim. Ted Raikas innoitti minut herättämään keskustelua aiheesta nimeltä SYNNYTYS palstalla "Oletko armeijassa - kirjoita tänne", jossa hän kirjoitti että intti on miehille vähän niin kuin naisille synnytys.

Arvon Jatkoaikalaiset, toivon tänne synnytyskertomuksia, kokemuksia ja näkemyksiä sekä synnytäneiltä äideiltä että isiltä jotka ovat olleet mukana synnytyksessä.

Miten synnytys meni?
Miten kauan kesti?
Millainen ko. tapahtuma oli?
Syntyikö tyttö vaiko poika?
Minkä ikäinen lapsesi on nyt? Jne.

Toivon keskustelua, sekä siitä miten ihana tapahtuma oli että siitä miten kamala tapahtuma oli.

Mukaan mahtuvat myös kertomukset siitä miten lapsen kanssa on mennyt, millainen lapsi on ollut ja millainen lapsiluku perheessänne on suunnitteilla.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Viestin lähetti mysteeri

Nimim. Ted Raikas innoitti minut herättämään keskustelua aiheesta nimeltä SYNNYTYS
Olen otettu tästä seikasta. Sinänsä hullua, mutta joka tapauksessa.

Noin muuten minulla ei ole aiheeseen oikein mitään sanottavaa, ainakaan vielä. Katsoo jos joskus. Toivon että ei mahdollisimman pian kuitenkaan...

Olen kyllä valmiina menemään synnytykseen mukaan, jos vain toinen osapuoli sitä tahtoo ja sallii. Kaikki naisethan sitä eivät kuulemma edes halua.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Lyhyestä virsi kaunis

Viestin lähetti mysteeri

Miten synnytys meni?
- Itse synnytys meni vaimoni mukaan kohtalaisen helposti. Supistukset alkoivat tosin monta tuntia aikaisemmin, ja niissä olikin sitten kestettävää. Ainakin siltä näytti.

Miten kauan kesti?
Ponnistusvaihe kesti 12 minuuttia, mutta poltot alkoivat siis reilusti aikaisemmin.

Millainen ko. tapahtuma oli?
Hämmentävä.

Syntyikö tyttö vaiko poika?
Tyttö.

Minkä ikäinen lapsesi on nyt?
Huomenna maanantaina tulee puoli vuotta mittariin.


Itse olin siis mukana synnytyksessä. Kokemus oli minulle hyvin hämmentävä kahdella tavalla: ensinnäkin se oli loppujen lopuksi hyvin arkinen tapahtuma ilman mitään hallelujaa-kuoroja tai itkun puuskia, toisaalta taas olin todella otettu ja aivan täpinöissäni. Voin kuitenkin luvata, että jos toinen beibi vielä putkahtaa, olen varmasti mukana, jos se vain minusta riippuu. Suosittelen ehdottomasti. Hieno, hämmentävä ja puhutteleva kokemus varmasti jokaiselle, käsittelipä tunteensa sitten miten tahansa.

Jaa. Taidanpa käydä antamassa suukon pikku prinsessalleni.
 

Jande

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, FC Arsenal
Viestin lähetti mysteeri

Kerrotaan nyt mitä vielä tuostakin muistetaan..

Miten synnytys meni?
Tytär syntyi jo yli yhdeksän vuotta sitten. Yhtenä tammikuisena maanantaiaamuna puhelin soi neljältä ja isä heräteltiin paikalle, kuulemma oli silloin tosi kyseessä. Synnytys muuten meni ihan hyvin ja odotetusti, äiti sai kyllä jonkin pöpön luultavasti tuossa alapään tikkauksessa synnytyksen jälkeen ja oli viikon kovassa kuumeessa. Tuo muutama ylimääräistä päivää sitten piti viettää jälkipolven kanssa osastolla synnytyksen jälkeen, ennen kuin pääsi kotiin.

Miten kauan kesti?
Muistaakseni äiti oli painellut vähän ennen neljää osastolta synnärille, kun supistuksia oli alkanut tulemaan. Tyttö oli sitten jo syntynyt ennen seitsemää. Olisikos mennyt sitten jotain viitisen tuntia yhteensä. Kuitenkin itse synnytys oli ohi ihan hetkessä.

Millainen ko. tapahtuma oli?
Olin itse tuolloin aika nuori, alle 18 v. äiti juuri täyttänyt 19 vuotta. Itselle tilanne oli sinänsä jo hyvin odotettu hetki ja siihen oli sinänsä henkisesti hyvin päässyt valmistautumaan, vaikka kun puhelin yöllä soi ja kerrottiin, että nyt se tapahtuu, niin olihan se outoa ja kyllä sitä kaikkea perhosia ja muuta pyöri päässä. Itse tuskin koko asiaa tuolloin tajusinkaan mitä oli tapahtunut, kyllä siihen kului varmaan useampi päivä. Tunne on sinänsä uskomaton, nyt kun asiaa muistelee jälkikäteen.

Syntyikö tyttö vaiko poika?
Tyttö tuli, enempää en ole sittemmin saanut aikaan..

Minkä ikäinen lapsesi on nyt? Jne.
Tammikuun alussa tuli yhdeksän vuotta täyteen

Toivon kovasti, että miehet olisivat aina kun vain mahdollista mukana synnytyksessä. Itse menen varmasti myös ensi kerralla mukaan, jos sellaista vielä tulee, mutta uskoisimpa että sekin ihme vielä koetaan, vaikka tekotapa on mitä on...

Kaikista kliseistä huolimatta, oma jälkikasvu mullistaa elämän perusteellisesti. Vaikka nuorena isäksi tulin, en tuota pois vaihtaisi mihinkään nuorisoelämään tai vastaavaan baareissa juoksuun, mitä muu kaveriporukka teki silloin kun minä puolestani vaihdoin vaippoja kotona. Asioiden tärkeysjärjestys kummasti yleensä muuttuu, ei toki kaikille ja vapaa-aika molemmille vanhemmille, niin yhdessä kuin erikseen on ehdottoman tärkeää vanhemmuuden jälkeenkin.

Muuten voin nyt jälkikäteen olla yhdessä äidin kanssa onnellisia, että tuolloin nuorena ensimmäinen lapsi saatiin. Nuorena kuitenkin jaksaa ja voi ihan eri tavalla eläytyä lapsen maailmaan, jaksaa juosta ulkona puistossa, rakentaa hiekkakakkuja, laskea vesiliukumäkeä, tai miehiltä se nyt ei koskaan kummosia vaadi...

Ja mitäs sitä isä voi sanoa omasta prinsessastaan, muuta kuin, että on maailman ihanin olento...
 

mysteeri

Jäsen
Suosikkijoukkue
kotijoukkue HPK (TPS saa sympatiat)
Omaa kokemaani:

Oli syksyinen kylmähkö aamu, oli raskausviikko 37+1 (täydet raskausviikothan ovat 40) vuonna 2003.

Olin ja olen synnytyspelkoinen ja kävin synnytyspelkokeskustelussa jossa tehtiin kirjallinen sopimus kaikesta. Silti kaikki ei aina suju suunnitelmien mukaan...

Synnytys käynnistyi aamulla lapsiveden menolla. Pakkasimme tavarat ennalta laaditun listan mukaan kasseihin, kävimme suihkussa ja lähdimme sairaalaan jossa kätilö ohjasi pieneen vanhanaikaiseen huoneeseen jossa päälle laitettiin vanhanaikaiset legendaariset sairaalavaatteet.
Siitä meidät ohjattiin synnyttämättömien kodikkaaseen perhehuoneeseen. Siellä kuunneltiin vauvan sydänääniä ja katsottiin supistuskäyrääni.
Synnytys oli käynnissä ja supistuksia tuli tiuhaan tahtiin.
Supistukset olivat kivuliaita ja sain käsivarteeni petidiini-piikin. Lisäksi sain lämpöisen kaurapussin vatsalleni.

Siirryimme synnytyssaliin. Minut laitettiin tippaan ja odottelimme epiduraalia. Epiduraalin laiton jälkeen oksitosiinia laitettiin tulemaan tipasta ja supistukset kovenivat ja tulivat entistä kivuliaimmiksi.

Epiduraali ei auttanut eikä kipupumppukaan. Sain kohdunkaulaan puudutuspiikin ja samalla oksitosiinitippa laitettiin kiinni.

Kun mikään ei enää auttanut järjettömään kipuun sain epiduraalin uudelleen joka helpotti hetkeksi hieman.
Sitten vain odottelimme ja yritin kestää.

Kunnes kivut yltyivät entisestään. Vauva laskeutui.

3400 g ja 51 cm, 1 apgar-pisteen poika syntyi 42 min ponnistelujen jälkeen ja vietiin kiireesti näkemättäni vauvojen teho-osastolle.

Minä jäin odottelemaan istukan irtoamista. Tunnin kuluttua istukka viimein irtosi, kun irroteltiin väkisin käsin. Sain irrottelussa ilokaasua ja meinasin pyörtyä kipuun.

Irrottelun jälkeen huomattiin että olin revennyt todella pahasti. Lääkäri soitti tarvittavan henkilökunnan leikkaussaliin ja hoitajat kärräsivät minut sinne nukutettavaksi ja ommeltavaksi.

Heräämöstä minut kärrättiin parin tunnin kuluttua takaisin synnytyssaliin jossa mieheni odotti minua. Siellä odottelimme pääsyä synnyttäneiden osastolle perhehuoneeseen. Sain huoneessamme heti unilääkettä. Poikani näin vasta seuraavana päivänä iltapäivällä.

Koko synnytys kesti 9 h 52 min.
Tuosta ajasta 8 h 10 min oli säännöllisiä supistuksia, ponnistusta 42 min, istukan synnyttämistä 1 h.

Olimme sairaalassa neljä päivää.
Vauva oli teho-osastolla kaksi viikkoa.

Tällä hetkellä poika on 1v 3kk.
 

LaTe_Show

Jäsen
Suosikkijoukkue
Colorado Rockies: 1980-1981.
Re: Re: Synnytys naisen ja miehen kokemana

Miten synnytys meni?

Case tyttö: supistukset alkoivat lauantaina 26 huhtikuuta 97. Kuitenkaan supistukset eivät olleet voimmakkaat, joten jäimme kotia katsomaan Suomi-Saksa peliä: Suomi voitti. Pelin jälkeen menimme sairaalaan. La-Su välinen yö oli äidille tuskainen: ilokaasun voimalla kuitenkin selvittiin.

Tuli sunnuntai ja pääsimme synnytyssaliin - nyt supitukset olivat voimakkaat, mutta tyttö ei ollut valmis tulemaan. Niinpä katsoimme salissa F1-kisat... Illalla alkoi Suomi-Tsekki peli, ja aikalailla sen "funny-bounce maalin" maissa tyttö syntyi. Koko synnytysoperaatio kesti siis vajaa vuorokauden.

Case poika: 2 viikkoa ennen laskettua aikaa äiti meni aamulla rutiinitarkastukseen, jossa todettiin että synnytys olisi käynnistettävä. Sain soiton puolenpäivän maissa ja noin tunti sen jälkeen istuin salissa poika sylissä...

Miten kauan kesti?

Tyttö: vajaa vuorokausi
Poika: vajaa tunti

Millainen ko. tapahtuma oli?

Sanoinkuvaamaton.

Syntyikö tyttö vaiko poika?

Tyttö ja sitten poika.

Minkä ikäinen lapsesi on nyt? Jne.

Olen tällähetkellä 7-vuotiaan tytön (täyttää 8 huhtikuussa) ja 5-vuotiaan pojan (täyttää 6 maaliskussa) onnellinen yksinhuoltajaisä.
 

scholl

Jäsen
Hjallishan kertoi Bettina S:ssä miltä synnytys tuntuu miehen näkökulmasta. Pitää olla kuulemma yläpäässä ja tukea ja ei tartte puuttua alapään toimintaan. Miesten ei siis tarvitse mennä paikalle, koska Hjallis on jo kaikille fiilikset raportoinut. Sen sijaan naisilla on vähän hankalampi jäädä synnytyksistä pois.

EDIT: Naistenkin tunteista Hjallis sanoi tietävänsä:
Nainen: "Mä kuolen"
Hjallis: "Et sä mihkään kuole"

Eli ei miehen tarvi mennä synnytykseen senkään takia, että saisi tietää mitä nainen fiilistelee, koska Hjallis kertoi senkin
 

vetti

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, CAR, HIFK (salaa)
Viestin lähetti scholl
Eli ei miehen tarvi mennä synnytykseen senkään takia, että saisi tietää mitä nainen fiilistelee, koska Hjallis kertoi senkin

Et sitten katsonut ohjelmaa loppuun? Siinähän Hjallis nimenomaan suositteli, että muutkin menisivät messiin.
 

scholl

Jäsen
Viestin lähetti vetti
Et sitten katsonut ohjelmaa loppuun? Siinähän Hjallis nimenomaan suositteli, että muutkin menisivät messiin.

Voi olla, että kertoi. Alkoi vain etoa koko juttu, kun muutenkin vihaan lapsipuuhastelua, että odottelin vain Hjalliksen lopettavan ja antavan sijaa musiikkivieraalle.

Ei kannata uskoa kaikkea, mitä Hjallis sanoi. Hjallis kävi, muiden ei tartte enää käydä.
 

super

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hyvissä kyttäysasemissa
Synnytys superin näkökulmasta

Jaahas, pitääpä oikein muistella miten se meni.

Miten synnytys meni?

Oli tammikuun 5. päivä tai oikeastaan myöhäistä iltaa, kello taisi olla jotain 23.00 kun vaimo huusi alakerrasta superille, joka oli jo nukkumassa ja valmistautumassa seuraavan päivän töihin että " super, nyt lähdetään. Lapsivedet tulivat sohvalle!" Minä siitä paikasta ylös, vaatteet päälle ja reppu selkään, jonka olin jo pakannut vähän ennen joulua, olihan esikoiseni laskettu aika 1.1.2004. Alakertaan päästyäni ihmettelin ja naureskelin sille läikälle joka oli sohvalla ja lattialla, se muuten ei haissut muistaakseni kovin hääville, pitihän sitä haistellakin. Ei muuta kuin vaimo autoon ja kohti synnäriä jonne oli matkaa 50km, johtuen kaupunkimme säästötoimenpiteistä synnäriä kohtaan.

Synnärille päästyämme muistan kuinka minua pelotti. Vaimo makoili jossain huoneessa ja minä hääräsin kimpussa, kunnes vaimo käski paikoilleen istumaan. Siinä napottelin jonkin aikaa ja katselin seinille kun vaimoa räplättiin sieltä niin. Joskus yöllä sitten saimme perhehuoneen ja siinä aikamme häärättyämme aloimme nukkumaan tai siis minä aloin.

illalla joskus klo.18.00 aikaan alkoivat supistukset ja kymmenen aikaan pääsimme saliin. Sielää jälleen odottelimme aikamme kunnes tilanne oli siinä pisteessä että sai aloittaa työntämisen. Tästä vaiheesta eimole tarkkaa tietoa kauanko se kesti mutta tyttö syntyi terveenä juuri ennen puoltayötä, päivä oli 6.1. Muistan kun tapoin aikaani katselemalla kalenteria ja tarkastamalla onko kaikissa kuukausissa sellaisen naisen nimi jonka kanssa olisin ollut silla, oli. Vaimoakin tämä harrastus nauratti, tosin synnytyksen jälkeen.

Miten kauan kesti?

Mistä tämäkin lasketaan. Virallisissa papereissa taitaa olla jotain 24h.

Millainen ko. tapahtuma oli?

Pelottava.

Syntyikö tyttö vaiko poika?

No tyttöhän sieltä tulla putkahti.

Minkä ikäinen lapsesi on nyt? Jne.

6.1.2005 tyttö täytti vuoden. Vaikein tilanne synnytyksessä tuli ko. tapahtuma oli ohi ja vaimo pyysi hakemaan vettä. Hana oli tietysti siellä toisessa päässä. Hyvin sinne päästiin, mutta takaisintulo tuotti ongelmia. Ei auttanut muu kuin peruuttaa ettei vaan olisi nähnyt sitä toista päätä. Henkilökuntaa tämä huvitti suuresti.

Lapsen synnyttyä kätilö nosti lapsen ilmaan ja kysyi "No ,kumpikos siltä tuli?" Vaimo tähän "poika".
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös