Sykähdyttävin urheilumuistosi?

[adolf]

Itse olen tätä miettinyt paljonkin ja mulla nousee aina vain selkeämmin yksi hetki mieleen. Se oli vuonna 1998 Naganon puolivälierä Suomi - Ruotsi ja Teemu Selänteen 2 maalia. Suomella ei pitänyt olla siinä pelissä mitään saumaa ja pelitkin olivat menneet vähän heikonlaisesti siihen asti. Ruotsin joukkue oli täynnä NHL:n supertähtiä.

Se peli oli semmoinen käänteentekevä juttu minulle ja urheilusta, sekä etenkin jääkiekosta tuli silloin viimeistään tosi kova juttu. Ja se oli sitä todella kauan sen jälkeen, kunnes nyt sitten aikuiseen ikään ehtiessä on paljon muitakin juttuja tullut. Siis muutakin elämää, eikä se jääkiekko ja urheilu enää ole sillä tavalla koko elämän asia.

Se fiilis kuitenkin silloin oli mahtava pienelle pojalle silloin kun koulussa erityisluvalla saatiin sitä peliä katsoa ja tunteja ei pidetty.

 

[Vuokralainen]

Ihan ehdottomasti HPK:n Suomen mestaruus keväällä 2006. Ei mikään muu pääse edes lähelle.

 

[Barnes]

Onhan näitä jonkin verran. Ehdokkaina ovat Janne Ahosen viides Mäkiviikon voitto, sprinttiviestin olympiakulta 2014 sekä Kimi Räikkösen maailmanmestaruus 2007. Kai se tuo Kimin mestaruus on, melkoisen jännittävä kilpailu, kun Hamilton nousi uhkaavaa vauhtia kohti kärkeä.

 

[Nick Neim]

Mun mielestä tässä ketjussa on aika paljon samaa kuin käyttäjän @Barnes avaamassa ketjussa Hienoimmat urheiluhetket tänne Muu urheilu -osioon. Tai tämä ainakin omaan lukutaitoon peilattuna.

 

[Japi]

Niitä on itseasiassa kolme.
1. Ja ylivoimaisesti tärkein Tanska-Espanja 1-5 (MM-Kisat Meksikossa neljännesvälierä). Tästä johtuu "vihani" Espanjalaisia urheilijoita (ainoa poikkeus Fernando Alonso) ja erityisesti REAL MADRIDIA kohtaan.

2. Sarajevon olympialaisten miesten 15 kilometrin hiihto: Sijalla 4. Juha Mieto sijalla 3. Harri Kirvesniemi, sijalla 2. Aki Karvonen. Voittaja Gunde Svan. Siitä hetkestä en ole voinut sietää ruotsalaisten urheilijoiden menestystä. Kuka tahansa muu kuin ruotsalainen.

3. Marja-Liisa Hämäläisen 3 kultamitalia Sarajevon olympialaisista.

 

[Aleksandros]

Hmm, mielenkiintoinen aihe. Yksittäistä hetkeä en osaa tarkasti määrittää, mutta seuraavassa muutamia itseäni suuresti sykähdyttäneitä urheiluhetkiä.

1. Mika Myllylän saavutukset: Arvokisakullat Trondheimissa -97, Naganossa -98 ja Ramsaussa -99. Edelleen Myllylä on itselleni se suurin suomalainen urheilija, keinot olivat ne mitkä muillakin.

2. Jääkiekon MM-kulta 2011. Ei ehkä järjellä ajateltuna niin suuri saavutus kuin sydän sanoo, mutta sykähdytti kovasti. Niin kauan oli sitä mestaruutta joka kevät tullut toivottua ja aina petyttyä, että maistui erityisen hyvälle. Täytyy sanoa, että myös tällaiseen perusjäärään teki suuren vaikutuksen nuoren Mikael Granlundin tuon kevään otteet ja peli-ilme (rohkeus, ääretön itseluottamus).

3. Jukka Keskisalon EM-kulta 2006. Ikinä en ole niin paljon riehaantunut television ääressä kuin tuon juoksun viimeisen kierroksen aikana.

4. Kansainvälisesti ajateltuna moniulotteisesti sykähdyttäviä urheiluhetkiä ovat olleet Zidanen pusku Materazzin rintaan ja viime kesän Brasilia-Saksa-välieräpelin ensimmäinen jakso. Myös Boltin ja Rudishan hirmujuoksut ovat vuosien varrella kovasti sykähdyttäneet

Epämieluisimmin "sykähdyttäneitä" hetkiä ovat luonnollisesti olleet 5-1 -> 5-6 ja Lahden dopingkäryt.

 

[Aleksandros]

Jatkona edellisille ajatuksille toteaisin, että sitä toivoisi tällaisia hetkiä tulevan säännöllisemmin ja monipuolisemmin. Hieman ihmetyttää, että yhteiskunnassa ja politiikassa yleisesti tunnutaan pitävän urheilua täysin yhdentekevänä asiana ja vähäteltävän sen merkitystä. Mielestäni kansaa ei yhdistä eikä yhteishenkeä nosta mikään niin hyvin kuin suuret urheilusaavutukset. Niiden tuottamalla mielihyvällä ja ehkä ylpeydelläkin luulisi olevan yleistä pahaa oloa lieventäviä vaikutuksia. Lisäksi kun ajattelee esikuvien merkitystä lasten ja nuorten elämän kannalta, niin vaikutukset vaan kasvavat.

 

[adolf]

Täytyy muuten sanoa, että yksi sykähdyttävämpiä on myös viime kesän fudiksen MM-kisojen välieräottelu Brasilia - Saksa.

Harvoin kirjaimellisesti suu auki hämmästyksestä katsoo jotain urheilutapahtumaa ja epäuskossa miettii, että mitä ihmettä oikein tapahtuu? Näin muistan reagoineeni 4-0 maalin kohdalla. Ei vain kerta kaikkiaan voinut ymmärtää sitä, että Brasilian kaltainen jalkapallomahti kotikisoissaan ja välierässä kokee moisen sulamisen, jota ei näe koskaan edes millään puulaakitasolla.

 

[MustatKortit]

Täytyy muuten sanoa, että yksi sykähdyttävämpiä on myös viime kesän fudiksen MM-kisojen välieräottelu Brasilia - Saksa.

Harvoin kirjaimellisesti suu auki hämmästyksestä katsoo jotain urheilutapahtumaa ja epäuskossa miettii, että mitä ihmettä oikein tapahtuu? Näin muistan reagoineeni 4-0 maalin kohdalla. Ei vain kerta kaikkiaan voinut ymmärtää sitä, että Brasilian kaltainen jalkapallomahti kotikisoissaan ja välierässä kokee moisen sulamisen, jota ei näe koskaan edes millään puulaakitasolla.

Tietysti kyseessä oli huikea show, mutta mitä brassin pelillisiin asioihin tulee, niin jos pelejä oli katsonut, niin aika synkkiä ennusmerkkejä oli ilmassa, niin köykäistä oli heidän pelinsä läpi turnauksen. Ja vielä kun lähtivät Saksaa vastaan iloisesti hyökkäämään, niin ekan kympin jälkeen alkoi jo näyttää, että voi tulla isotkin lukemat.

Toki noinkin kovat lukemat olivat sitten varmasti yllätys kaikille, jopa shokki. Minullakin oli Saksalla tulosvedossa vain neljä ja viisi maalia, seitsemään en uskonut ;)

 

[adolf]

Olihan se kyllä ollut nähtävissä, että ihan liikaa olivat Neymarin varassa. Mutta silti, en ikimaailmassa olisi voinut uskoa että jotain tuollaista tulee tapahtumaan. Shokeeraava eka puolisko.

 

[MustatKortit]

Olihan se kyllä ollut nähtävissä, että ihan liikaa olivat Neymarin varassa. Mutta silti, en ikimaailmassa olisi voinut uskoa että jotain tuollaista tulee tapahtumaan. Shokeeraava eka puolisko.

Juu, tämähän on ihan selvä, se korttitalon romahtaminen oli kyllä sitä luokkaa ja vielä kotiyleisön edessä, että tuolla mennään futishistorian kirjoihin ja kansiin oikein isosti. Epäilemättä brasseille muodostuu tästäkin jonkin sortin trauma.

 

[Ilmestyskirjanpitaja]

Okei, Tapparan mestaruus Pirneksen jatkoaikamaalilla. Itkin.

Mutta ensimmäinen todella sykähdyttävä hetki oli Marokon pikajuna, Said Auoita, Roomassa -87 ja Olympialaisissa seuraavana vuonna. 5000m:n juoksija kasisatasella kolmas. -88 Seoul vei seiskavuotiaan mennesään, minitelkkarista omassa huoneessa piti katsoa keskellä yötä Auoitan ja Korjuksen suorituksia

 

[Derby]

Jääkiekkoon nuo liittyvät: JYPin molemmat mestaruudet mutta varsinkin ensimmäinen sekä nuorten mm-kulta vuosi sitten, Muista lajeista kaikki yleisurheilun arvokisavoitot ja F1-maailmanmestaruudet.

 

[kahden suunnan sentteri]

Jääkiekon maailmanmestaruus 2011 ylivoimaisesti. Ei urheilullisesti, mutta se yhteisöllisyys "torilla".

 

[Kourujärven Ponnistus]

Tuli oltua paikanpäällä, kun Manchester City voitti Valioliigamestaruuden 44 vuoden tauon jälkeen, kahdella (2) yliajalla tehdyllä maalilla.
Tuo oli aivan sairas hetki, kun voittomaali tuli periaatteessa ottelun viimeisellä potkulla.

Sergio Aguero winning goal vs QPR - YouTube

Siitä olen varma, että paras hetki on vielä tulossa. 52 years and counting...

 

[Defensefirst]

Patrick Kane Stanley Cup OT winner 6/9/10 - YouTube

Kyllä se on tämä aivan ehdottomasti, Kimmo Timonen pelaa itsensä ylimielisesti ulos ja päättää tehdä sen vielä Patrick Kanea vastaan. Voihan se olla ettei Eastern Conferencen miehillä tuolloin ollut vielä tietoa kuinka taitavasta ja ovelasta jätkästä on kyse vaikka sen luulisi tilastoista ja aikaisemmista peleistäkin huomaavan.

Finaalisarjaan liittyy vielä hauska tarina, olin armeijassa tuona aikana ja päätin lomilla käydä hakemassa matkustajakieltoa koska olin pari vuotta seurannut Blackhawksin otteita ja päätin että finaalisarjan katson kokonaan. Kieltoa sainkin viikoksi ja ei pitänyt ongelmia olla, sitten tuli soitto että sotilaspoliisit tulevat 500 kilometrin päästä hakemaan minut koska samalla suunnalla oli muitakin matkustajakieltolaisia. Sairaalaanhan sitä joutui eristykseen mutta onneksi saavuimme niin myöhään yöllä perille että siellä ei ollut kukaan tietokonetta takavarikoimassa. Jos se oli paikan päällä vaikea nähdä oliko kiekko maalissa niin sitä se vasta olikin huonosta nettistreamista katsottuna. Onneksi katkesi kuudennessa pelissä, seitsemättä ei olisi sitten nähnytkään kun ei tietokonetta enään saanut pitää.

 

[TomiP]

Oslon MM-kisojen 2011 naisten 10 km perinteisen kisa, ja varsinkin siinä Aikun pronssi. Tuo suoritus sykähdytti minua enemmän kuin mikään muu urheilusuoritus koskaan.

Toki olen katsonut youtubesta Virenin suorituksia niin Münchenissä kuin Montrealissakin ja voin kuvitella, että ne suoritukset olivat sykähdyttäviä ne livenä nähneille suomalaisille.

 

[Japi]

Oslon MM-kisojen 2011 naisten 10 km perinteisen kisa, ja varsinkin siinä Aikun pronssi. Tuo suoritus sykähdytti minua enemmän kuin mikään muu urheilusuoritus koskaan.

Toki olen katsonut youtubesta Virenin suorituksia niin Münchenissä kuin Montrealissakin ja voin kuvitella, että ne suoritukset olivat sykähdyttäviä ne livenä nähneille suomalaisille.

Varmasti olivat ja ovat ihan sykähdyttäviä nauhaltakin, ainakin minulle. Jos tälle linjalle lähdetään niin omalta kohdaltani ehdottomasti sykähdyttävin hetki on ollut Berliinin olympialaisten 10 000 metrin juoksun kuunteleminen "Elävästä Arkistosta". Martti Jukola ja "Murakoso jää, Murakoso jää" suurempaa urheiluun liittyvää selostusta ei minulle ole vastaan tullut. Toki tuo reilun puolentunnin mittainen selostus on saatettu poistaa nykyaikaan sopimattomana, koska Jukola selostaa välillä miesten korkeushyppyä: "Nyt meni neekeri Johnson 203". Nauratti "pirusti" kun ajattelee, että nykyisin ei selostaja voisi todellakaan noin sanoa.

 

[Barnes]

Oslon MM-kisojen 2011 naisten 10 km perinteisen kisa, ja varsinkin siinä Aikun pronssi. Tuo suoritus sykähdytti minua enemmän kuin mikään muu urheilusuoritus koskaan.

Minulle hiihtourheilun kautta aikain merkittävin hetki on Ahosen viides Mäkiviikon voitto, se täytyy aina aika ajoin katsastaa Youtubesta, niin hieno juttu se nuorelle jätkälle oli.

Hiihdon puolelta nostaisin esiin Iivo Niskasen ja Sami Jauhojärven olympiavoiton Sotshista, vihdoinkin tuli se iso voitto Jauhojärvelle, joka on aina ollut suosikkini.

 

[adolf]

Häkkisen molemmat maailmanmestaruudet olivat aikanaan myös kova juttu. Häkän ja Schumin väännöt oli kyllä mahtavan jännittäviä kisoja ja varsinkin eka mestaruus, missä se kamppailu käytiin loppuun asti nimenomaan Schumia vastaan tuntui kyllä pojasta aikanaan hienolta. Suzukan GP alkoi joskus aamuyöllä ja kyllähän sitä piti herätä silloin katsomaan ja en usko että olen pahasti pielessä, jos sanon että se on Suomen TV:n kautta historian katsotuin aamuyöllä lähetetty TV-lähetys. :D Taisi sillä olla likipitäen saman verran katsojia, mitä on silloin kun Suomen jääkiekkomaajoukkue pelaa arvokisoissa.

Formuloista on sittemmin mennyt mielenkiinto ja sen verran vain tiedän mersu on täysin ylivoimainen. Ei muuten nappaa yhtään.

 

[BitterX]

Ihan ehdottomasti HPK:n Suomen mestaruus keväällä 2006. Ei mikään muu pääse edes lähelle.

Vahva sama tähän. Porin reissu ja mestaruusjuhlat tuona keväisenä lauantaina oli kokonaisuudessaan täysin unohtumaton kokemus.

Myös FC Wacker Innsbruckin nousu Bundesligaan ja vieraspelimatka ratkaisevaan otteluun alkukesästä 2010 jää muistoihin.

Mitkään tähänastiset maajoukkuejutut eivät pääse lähellekään ja ainakaan jääkiekossa se ei ole mitenkään edes mahdollista. Jalkapallomaajoukkueen pääsy arvokisoihin nousisi listalla varmasti erittäin korkealle.

 

[Unkka]

Minun sykähyttävin urheilumuisto on se kun pamautin maalin jalkapallon V-divarissa. Toinen maali heti perään seuraavalla kaudella ei tuntunut enää yhtä hienolta.

 

[turo-urpo]

Paikan päällä nähdyistä ykkösenä on Happeen viime kevään mestaruus täydessä jäähallissa. Varsinkin viimeset pari minuuttia, kun Happee puolusti maalin johtoaan, olivat niin tuskaisen jännittävät, ettei niitä ihan heti unohda.

Varmasti JYPin mestaruudet menisivät vähintään samaan tai ohikin jos ne olisi päässyt omin silmin näkemään ja kokemaan katsomosta käsin.