Itse olen tätä miettinyt paljonkin ja mulla nousee aina vain selkeämmin yksi hetki mieleen. Se oli vuonna 1998 Naganon puolivälierä Suomi - Ruotsi ja Teemu Selänteen 2 maalia. Suomella ei pitänyt olla siinä pelissä mitään saumaa ja pelitkin olivat menneet vähän heikonlaisesti siihen asti. Ruotsin joukkue oli täynnä NHL:n supertähtiä.
Se peli oli semmoinen käänteentekevä juttu minulle ja urheilusta, sekä etenkin jääkiekosta tuli silloin viimeistään tosi kova juttu. Ja se oli sitä todella kauan sen jälkeen, kunnes nyt sitten aikuiseen ikään ehtiessä on paljon muitakin juttuja tullut. Siis muutakin elämää, eikä se jääkiekko ja urheilu enää ole sillä tavalla koko elämän asia.
Se fiilis kuitenkin silloin oli mahtava pienelle pojalle silloin kun koulussa erityisluvalla saatiin sitä peliä katsoa ja tunteja ei pidetty.
Se peli oli semmoinen käänteentekevä juttu minulle ja urheilusta, sekä etenkin jääkiekosta tuli silloin viimeistään tosi kova juttu. Ja se oli sitä todella kauan sen jälkeen, kunnes nyt sitten aikuiseen ikään ehtiessä on paljon muitakin juttuja tullut. Siis muutakin elämää, eikä se jääkiekko ja urheilu enää ole sillä tavalla koko elämän asia.
Se fiilis kuitenkin silloin oli mahtava pienelle pojalle silloin kun koulussa erityisluvalla saatiin sitä peliä katsoa ja tunteja ei pidetty.