Sykähdyttävin Urheiluhetki 2014 -varjoäänestys

[Virveliä kainaloon]

Sykähdyttävin oli varmaankin Tomaš Plihalin ratkaisumaali neljännessä finaalissa. Tai tarkemmin se, kun maali hyväksyttiin. Vaikuttavin oli Juhamatti Aaltosen jatkoaikaosuma seitsemännessä finaalissa, mutta se vaikutus oli enemmän pysäyttävä kuin sykähdyttävä. Pysäyttävä kokemus oli myös Saksan marssi jalkapallon maailmanmestaruuteen. Kyllä jossain vaiheessa saisi tulla penkkiurheilijalle jotain ilon aiheitakin...

Kritisoidakseni äänestysvaihtoehtoja, ääneni saa vuotuinen muodostelmaluistelumestaruus.

 

[Kyynikko]

Kyllä sykähdyttävin hetki oli HIFK;n pullahtaminen aikaisille kesälomille Pelicansien toimesta kevättalvella 2014.

 

[John Doe]

Kyllä sykähdyttävin hetki oli HIFK;n pullahtaminen aikaisille kesälomille Pelicansien toimesta kevättalvella 2014.

Väittäisin, että vielä sykähdyttävämpi ja iloisempi hetki oli, kun Kerho pudotti Jokerit Liigasta samaisena kevättalvena. Voi riemua.

Oikeasti se sykähdyttävin hetki oli kyllä Ristolaisen maali jatkoajalla.

 

[Musta Nuoli]

Tietysti jos mietitään koko maailman mittakaavassa tätä "sykähdyttävintä hetkeä", niin kyllähän Saksa-Brasilia-futismatsin tapahtumat taitavat viedä voiton ja vielä suhteellisen selvästikin.

Kyseessä oli historiallinen futismatsi, joka tullaan muistamaan sukupolvesta toiseen. Suuri osa maailmasta ei voinut uskoa näkemäänsä, osa iloitsi, osaa suretti, suurin osa meni sanattomaksi.

Jalkapallon MM-kisat kokonaisuutena tarjosivat viime vuoden huikeimmat elämykset, kruununa Saksa-Brasilia. Suomalaissaavutuksista ihmettelen minäkin suuresti, missä U20-maailmanmestaruuden ratkeaminen on? Sykähdytti se minuakin huomattavasti enemmän kuin moni ehdolla olleista vaihtoehdoista.

Jauhojärvi-Niskanen -hiihtokin elähdytti, mutta hiihdon tahrattua kunniaa ei takaisin ole saatu Lahti 2001 -tapahtumien jälkeen, eikä sen jälkeen mikään hiihtosaavutus ole enää tuntunut samalta, joten enemmän minua elävöittivät Selänteen maalit Yhdysvaltain verkkoon Teemun viimeisessä merkittävässä jääkiekko-ottelussa miehen pitkälllä uralla. Hieno ottelu ja hieno kruunu Teukan uralle. Tämän jälkeen Selänteen ura vielä vähän aikaa jatkui NHL-jäillä, mutta helvettiäkös moisista otteluista, minulle Selänteen uran joutsenlaulu koitti olympiakisoissa.

 

[Iker]

Niskasen ja Jauhojärven olympiakulta oli valintani. Karvat nousi pystyyn ja iho meni kananlihalle tuota hiihtoa katsellessani.

Samoista kisoista, Suomen voitto Venäjästä ja pronssiottelussa tietenkin Teemun upeat kruunajaiset päättyvälle uralleen oli hienoa seurattavaa. Kyllä se sykähdytti yli 20 vuotta Selännettä ihaillutta jääkiekonseuraajaa. Omalla tavallaan tämä oli jopa se ykköshetki, sillä enemmän sitä huomasi liikuttuvansa Teemun kunniakierrosten aikana kuin hiihdon yhteydessä. Hieno ura ja hieno ihminen ja uskomaton lopetus kansainvälisissä kaukaloissa.

Nuorten MM-kulta tietenkin ja homman ratkaissut Ristolaisen maali kuuluisi kuitenkin jaetulle kärkipaikalle hiihtokullan ja Teemun Sotshihetkien rinnalle. Siitä lähti vuosi upeasti käyntiin ja asia jäi erityisesti mieleen pitkäksi aikaa mieleenpainuvaksi merkkihetkeksi, kun tuli isäni kanssa katseltua matsia. Vastaavaa isä-poika -penkkiurheilua on tullut nimittäin harrastettua todella vähän aikuisvuosina, silloin 5.1. sattumalta faija jäi yökylään oltuaan tyttäremme synttäreillä ja olihan siinä kiva katsella nuoruuden aikojen tyyliin yhdessä matsia sunnuntai-iltana jännityksestä jäykkinä ja heitellä lopulta yläfemmoja maailmanmestaruuden ratkettua.

 

[Musta Nuoli]

Pitäisi olla sykähdyttävimmän urheiluhetken lisäksi äänestys myös eniten vituttaneesta urheiluhetkestä 2014. Pettymyksiähän on paljon, joten niistä saisi varmasti valintoja aikaiseksi.

Oma eniten vituttanut urheiluhetkeni koitti kun TuTo, Mestiksen runkosarjan viime kauden voittaja pelasi nihkeän paskat pudotuspelit ja tipahti välierissä raskaan vitutuksen vallassa. Siinä ei pronssipeli kauheasti enää innostanut, vaikka se vähän sentään lohdutti. Viime kausi oli se kausi, jonka voittamalla olisi liigapaikan tavoittelu ollut realistinen skenaario kuten KooKoon kohdalla kävi, nyt se ei sitä enää ole.

Suomen olympiajoukkueen tappio välierissä vitutti myös, tuo joukkue olisi ansainnut kultaa vanhojen parrujen kunniaksi.

Suomen MM-joukkueen finaalitappio vitutti myös jonkin verran, mutta sen joukkueen lähtökohdat olivat niin heikot, että finaalipaikka itsessään oli huikeaa oman tason ylittämistä, joten vitutus ei ollut niin valtaisa. Voitettu hopea mitä lähtökohtiin tuli.

Huuhkajat, Sudet ja ties mitkä elikot muissa palloilulajeissa eivät vituttaneet yhtään, erityisesti jalkapalloilijoiden aneeminen puurtaminen. Sitä on jatkossakin luvassa niin kauan kuin valmentajana on mies, joka ei osaa kirjoittaa nimeään ilman äksää.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Tietysti jos mietitään koko maailman mittakaavassa tätä "sykähdyttävintä hetkeä", niin kyllähän Saksa-Brasilia-futismatsin tapahtumat taitavat viedä voiton ja vielä suhteellisen selvästikin.

Kyseessä oli historiallinen futismatsi, joka tullaan muistamaan sukupolvesta toiseen. Suuri osa maailmasta ei voinut uskoa näkemäänsä, osa iloitsi, osaa suretti, suurin osa meni sanattomaksi.

Sanasta sanaan allekirjoitan tämän, ja aivan millä tahansa mittakaavalla oli sykähdyttävin hetki, kun Maajoukkue mätti puolessa tunnissa viidesti pallon Brasilian verkkoon. Tuon ajan sisään Miroslav Klosesta tuli myös eniten maaleja mm-lopputurnauksissa tehnyt pelaaja, vieden kaikkien aikojen mm-maalikuninkaan tittelin vieläpä brasilialaiselta pelaajalta Brasilian maaperällä. Tuossa 7-1 -voitossa ei silti ollut saksalaisten puolelta ylimielistä nöyryytysmeininkiä, vaan yksinkertaisesti huolelliseen valmistautumiseen ja pelilliseen huippuosaamiseen perustuvaa paremmuutta.

Toki Saksan finaalivoitto Argentiinasta vasta takasi isot juhlat, muu olisi ollut selkeä pettymys. Kuitenkin tuon Brasilia-voiton kaikkinainen perinpohjaisuus oli jotakin sellaista, jota ainakin Saksassa ja Brasiliassa muistelevat aikanaan vielä nekin sukupolvet, jotka eivät ole vielä syntyneetkään. Niin syvän jäljen tuo jätti maailman johtavaksi jalkapallokansaksi itsensä mieltäviin - tai aiemmin mieltäneisiin - brasilialaisiin, että tappion painolastia kannetaan todella kauan.

Jos jäi vielä epäselväksi, niin mielestäni vuoden 2014 sykähdyttävin urheiluhetki oli Saksan Brasilialle antama selkäsauna 7-1 Brasiliassa pidetyissä jalkapalloilun mm-kisoissa.

 

[Klose16]

Joku keihään voitto ja pronssi lähinnä vitutti kun jo häämöttänyt kolmoisvoitto lipesi käsistä.

Hyvä huomio, mikseiköhän tuota hetkeä kun ulkomaalainen kiilasi tylysti väliin ole mukana?

 

[Klose16]

Suomen olympiajoukkueen tappio välierissä vitutti myös, tuo joukkue olisi ansainnut kultaa vanhojen parrujen kunniaksi.

Siellä finaalissa pelasi ja olisi pelannut myös öh, Kanada joka dominoi Ruotsia niin etteivät edes viitsineet tuuletella.

Huuhkajat, Sudet ja ties mitkä elikot muissa palloilulajeissa eivät vituttaneet yhtään, erityisesti jalkapalloilijoiden aneeminen puurtaminen. Sitä on jatkossakin luvassa niin kauan kuin valmentajana on mies, joka ei osaa kirjoittaa nimeään ilman äksää.

Nämä tosiaan eivät sinänsä paljoa sykähdytä paitsi nimenomaan asialle vannoutuneiden kannattajien kautta. Heidän raskaiden tunneailahtelujensa sivusta myötäeläminen on sentään jotain niin suomalaista.

 

[arvee]

Saksan kohoava suorittaminen mm-kisoissa oli minulle vuoden suurin ilonaihe. Vakaa kehittyminen kohti kliimaksia.
Varsinkin, koska toivoin sitä, mutta myös peli peliltä tajusin ymmärrykseni jalkapallosta jalostuneen.
(YO-kirjoituksissa oli kuullun ymmärtäminen, Futis-mm:ssä näemmä näetyn ymmärtäminen)
Olen ollut Saksa-fani vuodesta 1978 ja saanut sosiaalisesti kärsiä siitä. Vuoden 1990 mestaruus kompensoi kummasti tuntemaani eristyneisyyttä.
Tämän vuotinen finaali meni mielestäni kiusalliseksi, en nauttinut siitä täydellä sydämellä.
Lisäksi pienen varjon mestaruuteen aiheuttaa mielikuvani saksalaisen filmaamisesta (Muller?) jossain pelissä. Argojen ja italiaanojen tyyliä tuo.
Tilasin netistä elämäni ensimmäisen pelipaidan (not a game worn though) ja tietysti numero 7, eli aina mediaseksikäs Bastian Schweinsteiger.

Äänestin siis parisprinttiparia.

 

[ämjiijii]

Kyllähän se on melko kummallista ja puusilmäistä että Ristolaisen jatkoaikamaali ei ole listalla.

Noista vaihtoehdoista luonnollisesti Niskasen ja Jauhojärven olympiakulta. Samalla katkesi liian pitkä olympiakullaton putki. Ehkä suomalaisetkin ovat nyt vihdoin oppineet douppaamaan jäämättä kiinni. Jos näin niin menestystä tulee jatkossakin.

 

[Eddie]

Minua ei ole hiihtolajit säväyttäneet pitkiin aikoihin. Sotsista muistan vain jääkiekon, muut taisivat jäädä katsomatta/varjoon.

Noista äänestäisin Ilosta, koska kyllä se uutinen reikäpelin voitosta säväytti.

Oikeasti minua säväytti Saksa-Brasilia semifinaali, koska ottelutapahtumat olivat suorastaan käsittämättömiä. Jos se olisi ollut elokuvasta, kukaan ei olisi tykännyt niin fiktiivisestä paskasta. Toinen säväytys tai pysäytys oli turnauksen alussa, kun Hollanti murjoi Espanjan. MM-kisat kokonaisuudessaan olivat hienot kisat ja parasta urheiluviihdettä.

Muuten peukkua Ristolaiselle ja Aaltoselle. Aaltonen oikeastaan parikin kertaa. 7. finaalin ratkaisu ja sitten se maali Venäjää vastaan. Ja kyllä se Palolan tontti ennen Aaltosen maalia pysäytti myös, onneksi myös Karhunen pysäytti.

Ainiin ja tavallaan listalle kuuluisi kyllä Ranniston ja kumppaneiden tiedotustilaisuus Sportista ja SM-liigasta(liiga)... Se oli antikliimaksien ylivoimainen ykkönen. Ei Sportin nostaminen vaan se kaikki muu ja tietysti se tapa, jolla tämä Sportin nousukin toteutettiin. Se tappoi lopullisesti sm-liigan/liigan minun silmissä. Se hieman vesitti Kärppien mestaruuttakin, kun en vaan voi sietää nykyliigaa ja sen johtajia.

 

[Ikävänkantaja]

Korostettakoon vielä, että tämän äänestyksen tarkoitus on ensisijaisesti katsoa, onko palstalaisten mielipide "Sykähdyttävimmästä urheiluhetkestä" linjassa Suomen Urheilugaalan yleisöäänestyksen tulosten kanssa.

Koska hajaääniä on annettu - varsin ymmärrettävästi - Urheilugaalan äänestykseen valittujen valmiiden vaihtoehtojen ulkopuolelta paljon, voin järjestää tämän mielipidetiedustelun päätyttyä uuden äänestyksen jatkoaikalaisten "Vuoden 2014 hienoimmasta urheiluhetkestä". Vaihtoehdoiksi lienee syytä ottaa ainakin U20-maajoukkueen maailmanmestaruuden ratkaissut Rasmus Ristolaisen jatkoaikamaali, Jauhojärven ja Niskasen kultamitalihiihto sekä jalkapallon MM-kilpailujen välieräottelu Brasilia-Saksa.

 

[MustatKortit]

Nimimerkki @Eikka86 synkisteli tuolla toisessa ketjussa Kärppien tekemää voittomaalia viime kevään game sevenissä... tuli tästä mieleen, että olihan tuo parin minuutin pätkä jatkoaikaa kelle tahansa lätkäihmiselle (no, ei ehkä Tappara-fanille) aika sykähdyttävä: ensin Palola (?) ryssii toisessa päässä satavarman maalin, Karhunen venyttää maagisen gamesaverin. Ja heti perään Juhis tulee, vetää ranteella ja Metsolalle käy lopulta kuitenkin metsolat, vaikka hienon pelin pelasikin.

edit. @Kirjoittelija näemmä muisteli samaa peliä, vähän eri (Ilves-)näkökulmasta

edit. vai muisteliko sittenkään kun viesti pääsi häviämään...

 

[Kirjoittelija]

Nimimerkki @Eikka86 synkisteli tuolla toisessa ketjussa Kärppien tekemää voittomaalia viime kevään game sevenissä... tuli tästä mieleen, että olihan tuo parin minuutin pätkä jatkoaikaa kelle tahansa lätkäihmiselle (no, ei ehkä Tappara-fanille) aika sykähdyttävä

Olen kuullut viimeisen viikon aikana pariin kertaan Yle Puheelta uusinnan tuon ottelun ratkaisuhetkistä. Taisi siinä juontaja tuota pätkää pohjustaessaan muuten todeta, että "nämä hetket varmasti säväyttävät jääkiekkoihmisiä kaikkialla Suomessa, paitsi Tampereella". Mitäköhän ihmettä se höpisi? Meitä tamperelaisiahan se Kärppien voittomaali vasta riemastuttikin. Tavalla, jota edes oululaiset tuskin pystyvät käsittämään.

edit. vai muisteliko sittenkään kun viesti pääsi häviämään...

Poistin alkuperäisen viestini, kun huomasin, että olinkin jo äänestänyt tässä ketjussa Suomi-Ukraina-korismatsia.

 

[Eikka86]

Nimimerkki @Eikka86 synkisteli tuolla toisessa ketjussa Kärppien tekemää voittomaalia viime kevään game sevenissä... tuli tästä mieleen, että olihan tuo parin minuutin pätkä jatkoaikaa kelle tahansa lätkäihmiselle (no, ei ehkä Tappara-fanille) aika sykähdyttävä: ensin Palola (?) ryssii toisessa päässä satavarman maalin, Karhunen venyttää maagisen gamesaverin. Ja heti perään Juhis tulee, vetää ranteella ja Metsolalle käy lopulta kuitenkin metsolat, vaikka hienon pelin pelasikin.

Ei olisi uskonut että Porista tullaan hieromaan suolaa haavoihin. Ei vaan, oli ihan hyväntahtoisen oloinen kuitti.

Meitä tamperelaisiahan se Kärppien voittomaali vasta riemastuttikin. Tavalla, jota edes oululaiset tuskin pystyvät käsittämään.

1985

1985

1985

 

[MustatKortit]

Ei olisi uskonut että Porista tullaan hieromaan suolaa haavoihin. Ei vaan, oli ihan hyväntahtoisen oloinen kuitti...

Ei ollut edes kuitti, vaan ihan vaan totesin, että oli sykähdyttävä se pariminuuttinen, tapahtumia riitti ja draamankaari oli valtaisa. Olin muuten ruotsinlaivalla tuolloin. Kärppä-faneille riemu repesi, yksinäinen Tappara-fani tuijotti valehtelematta vajaan vartin seinää ja lähti sitten bisseään juomatta pois.

 

[Eikka86]

Ei ollut edes kuitti, vaan ihan vaan totesin, että oli sykähdyttävä se pariminuuttinen, tapahtumia riitti ja draamankaari oli valtaisa. Olin muuten ruotsinlaivalla tuolloin. Kärppä-faneille riemu repesi, yksinäinen Tappara-fani tuijotti valehtelematta vajaan vartin seinää ja lähti sitten bisseään juomatta pois.

Olihan se sykähdyttävä peli, valitettavasti meni miten meni.

Karkasin töistä katsomaan peliä ja JMA maalin tullessa löin läppärin kiinni. Avasin koneen aamulla ja ensimmäinen mitä näin, oli JMA alkanut tuuletus ja joukkueen tulo kentälle. Onneksi ymmärsin sulkea Ruudun ettei tarvinnut enää katsoa sitä tilannetta.

Luultavasti olisi löytänyt läppäri paremman kodin tuolta ulkoa.

Lisätään nyt vielä että en olettanutkaan viestin olevan minkään sortin vittuilua, vaan juurikin urheilun hienouksista ( tai hirveyksistä) keskustelua.