Jotenkin salaa toivoin, että tähän ketjuun ei tulis ikinä asiaa. Molemmat vanhemmat, äiti 49 vuotiaana, isä 56 vuotiaana syöpä vienyt.
Aina ku omalle kohdalle osuu joku vähänkään erikoinen finni, pitkittynyt flunssa, selkä- tai niskakipu, niin paniikki alkaa nousemaan, joko nyt. Toistaiseksi olen luodin väistänyt, mutta kyllähän toi liian usein mielessä pyörii.
Noh, vaimo kävi toissa viikolla mammografiassa ja muutaman päivän päästä tuli kiireellinen kutsu lisätutkimuksiin ja sen jälkeen vielä uusiin tutkimuksiin, joten jotain häikkää siellä on. Vaimo on sairaanhoitoalalla, joten tietää, miten nää hommat menee ja ollaan aika huolissaan. Hänenkin suvussaan syöpää on ihan riittämiin.
Nyt odotellaan tosiaan aikaa niihin lisätutkimuksiin, mikä pitäis tulla aika nopeasti. Vaimo oli töissä jutellut tutun syöpälääkärin kanssa, joka oli kertonut faktat ja toimenpiteet, jos löydös tosiaan on, ikävä sanoa tässä yhteydessä, positiivinen. Onhan tässä vielä mahis, että löydös on hyvälaatuinen, mutta kuulemma tän kaltaisissa löydöksissä suhde on 70-30.
Hyvä juttu tässä on se, että löytyi seuloissa, joten mistään pidemmälle levinneestä paskasta tuskin on kyse ja tauti olis hoidettavissa, mutta kyllähän toi vetää mielen ihan vitun matalaks.
Ihan hirveetä tää löysässä hirressä roikkuminen ja haluais varmuuden asiasta mahdollisimman pian. Toivottavasti se tutkimusaika tulis mahdollisimman pian ja tulos olis negatiivinen ja meille positiivinen, mutta kaikkeen tässä on pakko alkaa pikku hiljaa varautua.
Jotenkin lapsellisesti ajattelin, ett olisko mun kohdalla tää syöpäkiintiö jo täynnä, mut ei se vaan näköjään oo. Olishan se ihan hirveetä menettää jo kolmas hyvin läheinen henkilö nuorehkona tohon paskaan, mutta ei mennä vielä asioiden edelle. Jos tuolta jotain pahanlaatuista löytyiskin, ni ilmeisesti ja toivottavasti tauti olis vielä parannettavissa, kun on löydetty noinkin ajoissa.