Viestin lähetti Predator
Ajattelin tännekin avautua, kun meikäläisen elämässä alkoi vaihe, jossa vitsit juuttuvat kurkun pohjalle ja aurinkokin näyttää mustalta.
Minä kun olen "siinä iässä", niin kävin kaksi viikkoa sitten lääkärin tutkimuksissa, ihaan vaan ns. vuosihuollossa. Olin jo pitempään kärsinyt sellaisesta vaivasta, että virtsatessa tuntuu omituisesti ettei "kaikki tule ulos".
Lekuri sitten teki tutkimukset... tänään sain tulokset: minulla on ilmeisesti jonkinasteinen kasvain eturauhasessa.
Predator: Kuten täällä on jo moni maininnut, niin tuosta vaivasta pääsee useimmiten eroon pelkällä lääkityksellä. Appiukollani ja isälläni on todettu tuo sama "vaiva" ja molemmat ovat nyt lääkityksellä. Tosin appiukolla taitaa olla kysymyksessä hiukan vaikeampi tapaus, sillä hänellä on pahanlaatuinen kasvain kyseessä. Odota nyt ystävä hyvä tarkennuksia tuosta vaivastasi, äläkä vaivu heti epätoivoon. Ymmärrän kyllä todella hyvin, että tuollainen pysäyttää totaalisesti, mutta uskon/toivon, että kseessä on hyvänlaatuinen kasvain.
Syöpä on vienyt minulta siskon vuosia sitten. Sellaista koettelemusta en toivo edes pahimmalle vihamiehelleni. Loppuaikoina en olisi edes halunnut mennä sinne sairaalaan, mutta rakkaus siskooni "pakotti" minut käymään siellä katkeraan loppuun asti. Isälleni olen edelleen katkera, sillä hän ei tullut sinne sairaalaan lopun lähestyessä. Siskoni rukoili minulta, että hoidan isäni sinne, mutta minä en tässä asiassa onnistunut.
Äitini kuoli myös pitkällisen sairastamisen jälkeen ja silloin kävi myös samoin. Veljeni ei siellä (muka) ehtinyt käymään ja isäni tuntui keksivän vain hyviä tekosyitä välttääkseen siellä käynnit. Ymmärrän kyllä hyvin, että kun läheinen on menehtymässä vaikeaan sairauteen, niin sinne menemisen kynnys nousee joillakin liian korkeaksi. Sitä en kuitenkaan tule ymmärtämään tai antamaan anteeksi, että läheinen jätetään melkein yksin kipujensa ja pelkojensa kanssa.
Isäni oli kovin ankara kasvattaja, joka kurin avulla piti meitä nuhteessa. Myös äitini sai monta kertaa maistaa nyrkkiä, jos asiat eivät menneet faijan haluamalla tavalla. Minä en tuollaista kuria arvosta paskan vertaa, vaikka faijani on sanonnut monesti, että meistä veljeksistä tuli sen ansiosta kunnon kansalaisia. Kirjoitin kaiken tämän, koska en todellakaan arvosta miestä, joka piti perhettään väkivallalla nuhteessa.
Kun perhettä sitten koettelivat vaikeat sairaudet ja kuolemat, niin silloin ei kyllä miestä näkynyt mailla halmeilla. Nykyään olemme melko hyvissä väleissä isäni kanssa. Hänellä on nyt itsellään kaikenlaisia vaivoja, joten olen myös hänen tukenaan. Veljeni ei ehdi sielläkään käymään, koska duuni imee kaikki mehut (kelaa vähän!)
Predator: Toivotan sinulle pikaista paranemista tuosta vaivastasi. Jos haluat puhua näistä asioista, niin kilauta ihmeessä kaverille.
TSEMPPIÄ!
