Syöpä – mitä nyt?

  • 245 315
  • 505

Korak

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Arsenal, ÄTPPOMK, Rikollislauma
Predator... Eturauhasen liikakasvu on yleisin miestentauti. Joka toisella yli 50-vuotiaalla miehellä on tähän viittaavia oireita. Haluan kuitenkin vain toivottaa tsemppiä jatkoon, ja kaikkiin hoitoihin.

Tässä olisi yksi linkki kyseiseen asiaan. Itse asiassa, asiaan kannattaa tutustua niin nuorempi kuin vanhempikin.


Linkiltä poimittu yksi tärkeä lause. "Tätä suurentumista, joka yleensä lakkaa useiden vuosien kuluttua, kutsutaan eturauhasen liikakasvuksi. Se on täysin vaaratonta eikä sillä ole mitään tekemistä eturauhassyövän kanssa."


http://www.prostalund.com/patient_info/fi/printerversion.php

ja esim. Googlen kautta saa paljon tietoa. Kirjoitat vain hakusanaksi; eturauhasen liikakasvu
 

PeteX

Jäsen
Suosikkijoukkue
Töölön Vesa/Jokerit, Leeds Utd, Only Oranje
Vaarillani oli melanooma ja sedälläni peräsuolensyöpä. Molemmat paranivat näistä leikkauksien ja hoidon jälkeen, joten syöpä ei todellakaan nykyjään ole sama kuin kuolema. Asiat kannattaa kuitenkin laittaa tärkeysjärjestykseen ja laittaa työasiat sivuun, sillä mikään ei ole niin tärkeää kuin terveys ja perhe.

Taistelua!
 

Germanicus

Jäsen
Suosikkijoukkue
*HIFK* Germanicus Julius Caesar Claudianus
Viestin lähetti Predator
Ajattelin tännekin avautua, kun meikäläisen elämässä alkoi vaihe, jossa vitsit juuttuvat kurkun pohjalle ja aurinkokin näyttää mustalta.
Minä kun olen "siinä iässä", niin kävin kaksi viikkoa sitten lääkärin tutkimuksissa, ihaan vaan ns. vuosihuollossa. Olin jo pitempään kärsinyt sellaisesta vaivasta, että virtsatessa tuntuu omituisesti ettei "kaikki tule ulos".
Lekuri sitten teki tutkimukset... tänään sain tulokset: minulla on ilmeisesti jonkinasteinen kasvain eturauhasessa.

Predator: Kuten täällä on jo moni maininnut, niin tuosta vaivasta pääsee useimmiten eroon pelkällä lääkityksellä. Appiukollani ja isälläni on todettu tuo sama "vaiva" ja molemmat ovat nyt lääkityksellä. Tosin appiukolla taitaa olla kysymyksessä hiukan vaikeampi tapaus, sillä hänellä on pahanlaatuinen kasvain kyseessä. Odota nyt ystävä hyvä tarkennuksia tuosta vaivastasi, äläkä vaivu heti epätoivoon. Ymmärrän kyllä todella hyvin, että tuollainen pysäyttää totaalisesti, mutta uskon/toivon, että kseessä on hyvänlaatuinen kasvain.

Syöpä on vienyt minulta siskon vuosia sitten. Sellaista koettelemusta en toivo edes pahimmalle vihamiehelleni. Loppuaikoina en olisi edes halunnut mennä sinne sairaalaan, mutta rakkaus siskooni "pakotti" minut käymään siellä katkeraan loppuun asti. Isälleni olen edelleen katkera, sillä hän ei tullut sinne sairaalaan lopun lähestyessä. Siskoni rukoili minulta, että hoidan isäni sinne, mutta minä en tässä asiassa onnistunut.

Äitini kuoli myös pitkällisen sairastamisen jälkeen ja silloin kävi myös samoin. Veljeni ei siellä (muka) ehtinyt käymään ja isäni tuntui keksivän vain hyviä tekosyitä välttääkseen siellä käynnit. Ymmärrän kyllä hyvin, että kun läheinen on menehtymässä vaikeaan sairauteen, niin sinne menemisen kynnys nousee joillakin liian korkeaksi. Sitä en kuitenkaan tule ymmärtämään tai antamaan anteeksi, että läheinen jätetään melkein yksin kipujensa ja pelkojensa kanssa.

Isäni oli kovin ankara kasvattaja, joka kurin avulla piti meitä nuhteessa. Myös äitini sai monta kertaa maistaa nyrkkiä, jos asiat eivät menneet faijan haluamalla tavalla. Minä en tuollaista kuria arvosta paskan vertaa, vaikka faijani on sanonnut monesti, että meistä veljeksistä tuli sen ansiosta kunnon kansalaisia. Kirjoitin kaiken tämän, koska en todellakaan arvosta miestä, joka piti perhettään väkivallalla nuhteessa.

Kun perhettä sitten koettelivat vaikeat sairaudet ja kuolemat, niin silloin ei kyllä miestä näkynyt mailla halmeilla. Nykyään olemme melko hyvissä väleissä isäni kanssa. Hänellä on nyt itsellään kaikenlaisia vaivoja, joten olen myös hänen tukenaan. Veljeni ei ehdi sielläkään käymään, koska duuni imee kaikki mehut (kelaa vähän!)

Predator: Toivotan sinulle pikaista paranemista tuosta vaivastasi. Jos haluat puhua näistä asioista, niin kilauta ihmeessä kaverille.

TSEMPPIÄ!
 

Timbit

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, BC Lions
Predator, haluan omalta osaltani toivottaa voimia ja asennetta tilanteeseesi. Neuvoja en osaa antaa, koska en itse ole vastaavassa tilanteessa ollut. Tosin nyt olen tukena läheiselle ystävälleni, jonka isällä on todettu keuhkosyöpä. Vielä ei tiedetä, miten se on hoidettavissa.

Harva kai tulee ajatelleeksi, että tuollainen voi osua omalle kohdalle. Minulla on pitkälti toistasataa luomea kehossani, joten mahdollisuus saada ihosyöpä on selvästi parempi kuin monella muulla. Tsekkaan ne pahoiksi tiedetyt läpi kuukausittain, mutta en oikein osaa ajatella asiaa siten, että niistä jotain ongelmia koituisi. Toivottavasti ei koidukaan.

Lippu korkealle, Preda.
 

Paitselo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK & Carl Brewer Forever & Karjakunnan nakit
KIITOS MYÖTÄTUNNOSTA!

Minä päätin etten jää tätä asiaa pimeään nurkkaan suremaan. Varsinkin kun tutkimukset ovat edelleen kesken.
Ei se whisky sitten kuitenkaan eilen maistunut, niinpä menin tänä aamuna normaalisti töihin - tämä on mielestäni hyvä keino saada päähänsä muuta ajateltavaa. Niin ja toinen hyvä keino on käydä Jatkoajassa repimässä turpaansa.


PS: Kiitos erityisesti jäsen Korakille, laitoit ihan hyvän linkin viestissäsi. Kiitos!
 

MissCool

Jäsen
Kyllä, perhepiirimme toipuu lähes vastaavanlaisesta parhaillaan.

Kuukausi sitten isälläni todettiin pahanlaatuinen kasvain vatsassa. Voi kiittää sitä mahdollista isompaa, että se huomattiin aikaisessa vaiheessa ja hoitotoimet päästiin aloittamaan välittömästi. Viikko sairaalassa, ja viikko sitten kotiin. Kyllähän tämä on todella raskasta aikaa ollut koko perhepiirille, mutta positiivisella asenteella jo viikon jälkeen tilanne näyttää aivan uskomattoman hienolta.

Nämä ovat niitä asioita, joita ei koskaan omalle, eikä kenenkään muunkaan kohdalle toivoisi. Onhan se pieni ylimääräinen lisä elämän kulkuun, mutta kun vain muistat pitää asenteen oikeana. Itse suoraan sanoen pelkäsin todella paljon tapahtumien aikana, mutta isäni selviytyi kaikesta kuin jokapäiväisistä rutiineista. Näin jälkikäteen hän kertoi, että vaikein vaihe oli tuo sairaalakeikka, ja ilman huumoria sieltä tuskin olisi selvinnyt. Arvoisa Predator, vaikka emme koskaan olekaan olleet toistemme kanssa tekemisissä, niin toivotan aivan vilpittömästi voimia. Siitä tuskin tulee helppoa, mutta tee se itsellesi mahdollisimman helpoksi.
 

Janos

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, ÄTPPOMK
Annanhan minäkin tietysti viestini Predatorille, joka tuntuu olevan aivan mainio tyyppi. Älä missään nimessä ala murehtimaan taudista, ennen näitä tarkempia testituloksia. Vappu on tulossa ja vietä se hyvin. Luultavasti kyseessä on tämä pelkkä yleinen sairaus, josta kaikki edellä ovat jo puhuneet. VOIMIA!
 

kaasumies

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara Tammerfors ja Södertälje Sport Klubb.
Todella ikäviä ja raskaita asioita tällaiset. Tosi vaikeaa löytää oikeita sanoja tällaiseen tilanteeseen joten en ulkopuolisena ala tässä sen enempää söhläämään.
Toivon että jaksat Sakun tavalla taistella? Uskon että tärkein on että ei menetä uskoaan vaikka varmasti onkin uskomattoman vaikeaa tällaisessa tilanteessa.

Tsemppiä!
 

Carlos

Jäsen
Viestin lähetti PeteX
Vaarillani oli melanooma ja sedälläni peräsuolensyöpä. Molemmat paranivat näistä leikkauksien ja hoidon jälkeen, joten syöpä ei todellakaan nykyjään ole sama kuin kuolema.

Taitaa riippua hiukan suvun laadusta. Minulla suvun lähipiirissä on tähän mennessä kolme syöpätapausta:

- Eno, jokumikälie-syöpä, kuoli 65v.

- Setä, n. 50v, peräsuolensyöpä -kuoli.

- Serkku, rintasyöpä, 36v. -kuoli.

Mutta vaikka meillä on siis "osumaprosentti" täydet 100, ei se tietenkään tarkoita että se vastaisi yleistä keskiarvoa.

Predalle tosiaan tsemppiä, ja viskiäkin voi kyllä nauttia jos mieli tekee. Hiukan kulunut sanonta pitää paikkansa, "Viina ei vie murheitasi, mutta ei sitä tee kyllä maitokaan". Että ei siinä muuta, kuin nauti elämästäsi, se on kaikista paras lääke mihin tahansa sairauteen.
 

Malla

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS - ei sen enempää
Vetää todella sanattomaksi, mitä ei kovin helpolla tapahdu....

Omakohtaista kokemusta ei ole, joten siinä mielessä en voi kertoa mitään kannustavaa/lohduttavaa. Mitä tulee tuohon perheelle kertomiseen, niin olen samaa mieltä erään kirjoittajan kanssa: Keräät porukan kasaan ja kerrot asian suoraan miten on, tosin ilman omia aavistuksia/ajatuksia. Tutkimukset jatkuu ja ennenkuin on tarkkaa tietoa, ei pidä maalata piruja seinälle.
Helppo sanoa näin ulkopuolisena - tiedän .....
Sinun poikasi ovat jo niin isoja, että uskon heidänkin arvostavan tietoa, missä mennään.

Pitkäaikaiselle tuttavalle tsemppiä: Näytä mistä puusta suomalainen on tehty (Koivu?), p-le!
 

Kullervo

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Ei ole lähipiiristä kokemusta, mutta luin juuri pyöräilijä Lance Amstrongin kirjan hänen taistelustaan syöpää vastaan. Suosittelen muillekin kuin Pradotorille.
 

Jindebyne

Jäsen
Itsellänikin havaittiin tammikuussa suusyöpä joka oli hyvälaatuinen ja sitä ei leikattu. Nyt kuitenkin kurkunpäähän on kasvanut semmoinen pallo, että päätin mennä lääkäriin ja siellä sanottiin, että kasvain on levinnyt. Kesäkuussa tapahtuu leikkaus. Pakko vain toivoa, että kaikki menee hyvin. Toivottavasti elämä loppujenlopuksi voittaa meillä kummallakin!
 

mission16W

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, MUFC (sympatiat TPS)
Viestin lähetti Predator
Ei voi mitään, pelottaa niin perkeleesti.

Onko palstalaisilla kokemuksia syöpähoidoista esim. perhepiirissä tai muuten tuttavien kohdalla?

On kokemusta. Isälläni havaittiin viisi vuotta sitten niinikään eturauhasessa kasvain. Onneksi kuitenkin ajoissa, jolloin hänet saatiin hoitoon. Hoito myös onnistui ja kasvain saatiin poistettua. Takana nyt jo viisi vuotta ilman oireilua, eikä mies ole tuosta miksikään mennyt. Yhä täyttä rautaa.

Tsemppiä vaan. En pysty edes kuvittelemaan, miltä tuollainen uutinen omalla kohdalla tuntuu, joten sanoistani ei välttämättä ole kamalasti lohtua. Jotain pitää kuitenkin sanoa. Lääketiede on jo nykyään hyvää ja suuri merkitys on myös omalla asenteella ja taisteluhalulla. Uskon sinulta löytyvän paljon kumpaakin, joten kimppuun vain.

P.S. silläkin riskillä, että tämä kuulostaa joltain köyhän miehen senssi-ilmoitukselta, voi minulle pistää yksityisviestiä mistä vaan aiheeseen tai sen viereen osuvasta milloin vain. Vaikka en itse olekaan kokenut vastaavaa, olen tosiaan katsellut sitä taistelua vierestä ja myös nähnyt voittajan hymyn.
 

lintu

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Kävin tänään lääkärissä kurkkutulehduksen takia kun samalla näytin lekurilleni kaulassa olevia omituisia möykkyjä. Imusolmukkeeni olivat turvonneet viimeisten kuukauksien aikana paljon. Hän tunnusteli niitä ja lähetti minut heti verikokeeseen ja ultraäänikuvauksiin. Siellä minua sitten vielä pistettiin jollain neulalla ja otettiin näytteitä. Jotain imusolmukesyöpää ne kai epäilee, niin antoivat ymmärtää... Viikon päästä tulee verikokeiden tulokset ja siitä viikko eteenpäin ja saan kuulla UÄ-kuvista. Nyt on pelko ruvennut vallata kehoa. Jotenkin heikko olo ollut lääkärissäkäynnin takia ja tapaus on kyllä pistänyt miettimään. Jotenkin suhtaudun asiaan rauhallisesti ja todella optimistin lailla, kuitenkin pelkään. Toivotaan parasta.
 

Rebel

Jäsen
Suosikkijoukkue
IFK Helsinki
Juu, on kokemuksia. Tiedän tasan mitä käyt läpi, alkushokki on varsinkin todella hirvittävän kamalan uskomattoman vaikea asia. En ainakaan itse tiennyt yhtään, mitä ajatella koko asiasta. Mielessä pyöri vain, miten tästä pitää kertoa kenellekään, koska tiedän niin monen ihmisen välittävän minusta(kuulostaa itsekkäältä, mutta ei sitä ole). Asia pitää vain käsitellä itsensä kanssa, mä en viinaan turvautunut, koska en pystynyt. Sekaisin siinä olisi vain lisää mennyt. Noh, nyt on jo neljä vuotta viimeisestä merkistä ja ikäkin on jo melkein 30v...eli kyllä tuo kusipäinen tauti voi iskeä milloin tahansa...vaikka olisi huippu-urheilija tai muuten mielestään terveellisesti elänyt.

Itku oli silmässä pitkään, mutta kyllä se siitä. Ennusteet olivat hyvät ja niin myös lääkärien kertomukset.

Hyviä neuvoja ovat monet antaneet, koska ei vielä ole mitään hätää, eturauhasen liikakasvu on tosiaan miesten ongelma, kun yli 50v. mennään.
 

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Viestin lähetti NiK#91
Minnekään eivät ole möykyt hävinneet, isompi on läpimitaltaan noin sentin ja pienempi noin puolet tuosta. Ajattelin itsekin että pitäisi varmaan mennä näyttämään uudestaan, kun eivät ole minnekään tosta vieläkään hävinneet.

Tsemppiä vaan, imusolmukkeiden turpoaminen johtuu todennäkösesti ihan eri asiasta kuin syövästä.

Itselläni on ollut n. 8 vuotta leuassa outo, noin sentin kokoinen patti. Sitä näytin aikanaan terveydenhoitajalle ja lekurille, jotka sanoivat, että se on todennäköisesti imusolmuke, mutta ei mitään syytä huoleen. Siellä se on vieläkin, mutta eipä ole kasvanut eikä muutakaan. Ja elän vieläkin.
 

lintu

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Juu, minun "möykky" on noin 2,5 sentin pituinen. En itse uskonut sen olevan paha tai mitään vastaavaa. Sitten se UÄ-lääkäri sanoi että on pakko ottaa Ohutneula-näyte. Sehän tehdään vain syövän selvittämiseksi. Ei tässä vielä kummoiselta tunnu. Toivon että se oli pelkkä varatoiminpide. Sattui kuitenkin ihan perkeleesti se näytteen otto... Ei neulan pistot yleensä yhtään satu, nyt kuitenkin tunsin koko kehossa kamalaa kipua. Sitten lääkäri totesi "kyllä täällä on selvästi hiukkasia. Lähetetään se diagnosoitavaksi ja katsotaan sitten..."
 

lintu

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Huomenna on solmukkeen poisto edessä. Missään ei ollut merkkejä syövästä mutta tämmöisissä tapauksissa toimitaan aina varovaisesti riskejä ottamatta. Leikkauskin on niin pieni toimenpide etten usko tilanteen olevan ainakaan suuresti vakava. Paikallispuudutus pleksiin ja 20 minuutin poisto-operaatio. Ei tarvitse edes jäädä sairaalaan vaan saa heti mennä himaan. Nyt olen todella iloinen.
 

Jusu7

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Tsemiä huomiselle lintu! Olin itse keväällä poistattamassa rinnasta epämääräisen patin. Ihmismieli on kummallinen vaikka lääkäri moneen kertaan totesi, ettei tässä ole 95% varmuudella mitään hätää, monenlaisia ajatuksia kuitenkin pienessä mielessä pyöri...
Itse operaatio tehtiin paikallispuudutuksella ja kotiin pääsi pian leikkauksen jälkeen. Patit lähetetään aina patologille tutkittavaksi varmuuden vuoksi. Ainoat pysyvät vammat ovat kosmeettisia.
 

-Kantor-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Feikkiheikit
Itselläni huomasin tässä kesän alussa pikkukielessäni aika pienen rakkulantapaisen ylimääräisen möykyn. No, ollessani armeijaa varten terveystarkastuksessa pyysin lääkäritätiä katsomaan ja arvioimaan mikä se on. Se sanoi, että todennäköisesti jotakin hyvänlaatusta laajentumaa ja korvalääkäri (!?) voi ottaa sen pois "hirttämällä", koska se on kiinni suht. pienellä kannalla. Itse hän ei pystynyt sitä siinä ottamaan, koska ei ollut polttovehkeitä mahdollista verenvuotoa varten. Tässä pitäisi nyt jokupäivä postiluukusta kilahtaa aika sinne korvalääkärille.
Enpä oikeastaan säikähtänyt nähdessäni tuota "pattia" eikä ole minkäänlaista huolta vieläkään. Samanlaisena tuo on pysynyt kohta jo 2 kuukautta. Eikä tuo sitäpaitsi näytä miltään "syöpäpatilta", tietääkseni syöpä ei voi nimittäin roikkua kiinni missään pienellä kannalla, vaan sen pitäisi laajentua tasaisesti. Korjatkaa jos olen väärässä. Ei tuollaisilla kannata päätään vaivata, koska siitä ei ole mitään hyötyä. Näyttää lääkärille, siinä kaikki. Onko kenelläkään ollut samanlaista ongelmaa?

ps.. Normaalisti minulla on aika neuroottinen mieli. Mulla on ollut varmaan sata erilaista syöpää epäilyjeni mukaan elämäni varrella, mutta aina pelot ovat osoittautuneet turhaksi.
 

Jindebyne

Jäsen
Viestin lähetti lintu
Huomenna on solmukkeen poisto edessä. Missään ei ollut merkkejä syövästä mutta tämmöisissä tapauksissa toimitaan aina varovaisesti riskejä ottamatta. Leikkauskin on niin pieni toimenpide etten usko tilanteen olevan ainakaan suuresti vakava. Paikallispuudutus pleksiin ja 20 minuutin poisto-operaatio. Ei tarvitse edes jäädä sairaalaan vaan saa heti mennä himaan. Nyt olen todella iloinen.


Minulle tehtiin täysin vastaava toimen pide n. 2kk sitten. Pieni leikkaus joka on hetkessä ohi. Nyt vaan toivotaan, ettei jatkossakaan tule enää noin huonoja uutisia.
 
Viestin lähetti -Kantor-
Eikä tuo sitäpaitsi näytä miltään "syöpäpatilta", tietääkseni syöpä ei voi nimittäin roikkua kiinni missään pienellä kannalla, vaan sen pitäisi laajentua tasaisesti. Korjatkaa jos olen väärässä.

Käsittääkseni asia on juuri noin. Syöpäkasvaimen tunnusmerkkinä voitaneen kai muutenkin pitää tuota kasvua, ne kasvavat usein nopeasti. Ihmisen keho on täynnä erilaisia patteja ja näppylöitä, eikä niistä kannata huolestua, jos koko, koostumus ja muoto säilyvät suunnilleen samana.

Itselläni on pari pientä ihonalaista nystyrää, jotka kyllä ajoittain huolettavat. Annan niiden kuitenkin olla, elleivät ne ala kasvaa. Pari vuotta sitten poistatin vastaavanlaisen patin käsivarrestani ja se osoittautui vaarattomaksi rasvapatiksi.
 

-Kantor-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Feikkiheikit
Viestin lähetti Nännimäinen
Käsittääkseni asia on juuri noin. Syöpäkasvaimen tunnusmerkkinä voitaneen kai muutenkin pitää tuota kasvua, ne kasvavat usein nopeasti. Ihmisen keho on täynnä erilaisia patteja ja näppylöitä, eikä niistä kannata huolestua, jos koko, koostumus ja muoto säilyvät suunnilleen samana.

Itselläni on pari pientä ihonalaista nystyrää, jotka kyllä ajoittain huolettavat. Annan niiden kuitenkin olla, elleivät ne ala kasvaa. Pari vuotta sitten poistatin vastaavanlaisen patin käsivarrestani ja se osoittautui vaarattomaksi rasvapatiksi.

Jep, näinhän tuo menee. Mulla tuli viimekesänä myös polveen uhkaavan näköinen patti, jota en ollut ennen huomannut. Suurinpiirtein shokissa menin työterveyslääkärille sitä näyttämään, joka totesi viileästi: "se on rustouttuma nivelpussissa. Anna olla siinä vain se, jos ei vaivaa". Eikä ole vaivannut.
Päästäni olen myös löytänyt aikoinani kummallisia kyhmyröitä aikanaan, joita päätin näyttää kouluterveydenhoitajalle. Kuten normaalisti, pelko osoittautui taas turhaksi. Siellä ne ovat olleet kohta jo pari vuotta samanlaisina.

Minä ja neuroottinen mieleni.
 

werther

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Sain juuri eräältä ystävältäni sähköpostia. Hän kertoi, että hänessä on todettu imusolmukesyöpä. Hoito voi olla kuulemma rankkaa ja hän kertoi poistuvansa "kuvioista" vähäksi aikaa. Tuli jotenkin tyhjä tunne. Vaikka syöpä onkin varsin yleinen, niin en ole koskaan jaksanut pitää sitä uhkana. Olen jotenkin elänyt oman haavoittumattomuuteni illuusiossa. Vuosi sitten isälläni todettiin syöpä, hieman sen jälkeen havaittiin äidillän syövästä lievempi versio (=kuusi senttiä hyvälaatuista kasvainta maksassa). Ja nyt vielä tämä... Luulin jo turtuneeni koko tautiin kuunneltuani moneen otteeseen isäni tarinoita syövän etenemisestä ja hoitotoimenpiteistä. Sekavalta tuntuu, kuten kai kirjotuksenikin.
 

Timbit

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, BC Lions
Kerroinkin tässä ketjussa aiemmin, että minulla on paljon luomia. Luomethan ovat siitä veikeitä, että ne ovat lähestulkoon aina täysin harmittomia, mutta silloin tällöin joku niistä intoutuu kasvamaan ihka aidoksi ihosyöpäkasvaimeksi.

Puolisentoista tuntia sitten minulta poistettiin kaksi luomea. Toinen oli hyvin pieni, ja se poistettiin siksi, että se sijaitsi kaulan alueella kohdassa, jossa paitojen kaulukset hankasivat sitä. Ja hankauksestahan luomet eivät pidä. Toinen taas poistettiin reiden sisäpinnasta, mukavasti juuri kassien korkeudelta. Se poistettin siksi, että oli niin hankalassa paikassa ja oli viime aikoina innostunut kasvamaan oikein huolella. Sen koko kun oli yli tuplaantunut noin puolessa vuodessa.

Aiemmin oli olemassa se mahdollisuus, että se isompi olisi saattanut olla pahalaatuinen. Tänään sitten varmistui, että ei ollut. Kovin huolissani en etukäteenkään ollut, mutta silti nyt olo on melkoisen huojentunut.

Voitte muuten kuvitella, miten helppoa sen isomman luomen poistaminen oli ottaen huomioon, missä se oli...
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös