Sven Hassel - paras sotakirjailija?

[Erkka]

Kenties ensimmäisestä, Tuomittujen legioona. Ainoa ns. erillinen romaani, jossa käydään koko sota läpi. Muissa sitten mennään lyhyempiä aikajaksoja, ja tuossa ensimmäisessä taitaa olla mukana muutama hahmo (Pluto ja Aku Ankka), joita ei muistaakseni muissa esiinny.

Tuosta itsekin aloittaisin. Siitä on muutama vuosi vierähtänyt kun on viimeksi näitä itse plärännyt, enkä ylipäänsä varmaan jokaista ole lukenut, mutta tuo ensimmäinen opus on jäänyt mieleen selvästi erilaisena kuin muut. Sisältää paljon synkempää ja sodanvastaisempaa settiä kuin myöhemmät sankaroinnit ja jollen ihan perseelleen muista, niin pasifistisen teeman mukaisesti aika moni myöhemmissä kirjoissa seikkaileva hahmo kuolee siinä (jottei mene enempää spoilaamiseksi, niin ei tästä sen enempää). Parissa kohdassa siinä tulee mieleen Remarquen Länsirintamalta ei mitään uutta (jonka Hassel on kai jonkun nettilähteiden mukaan nimennyt yhdeksi suosikkikirjoistaan), vaikka Hasselin tuotannosta 95% onkin sävyltään ihan erityylistä.

Esikoisensa jälkeenhän Hassel tuntuu keskittyvän kirjoissaan kaikenlaiseen absurdiin häröilyyn ja välillä jotkut hillittömät bordellisekoilukohtaukset menevät jo niin överiksi, ettei oikein jaksa edes naurattaa. Toisaalta niitä myöhempiä kirjoja ehkä pitääkin lähestyä "aivot narikkaan" -asenteella, muuten on vähän vaikea lukea vakavalla naamalla miten kaverit pelastuvat yhtä helposti Stalingradista kuin Normandian rannoilta ja pitävät siinä ohessa karhuja yms. lemmikkeinä rintamalla ja ties mitä. No, tosielämässä legendan mukaan polakeilla oli oikeasti joku lemmikkikarhu WWII:ssa mukana Italiassa taistellessa aselaatikoita kantamassa, mutta silti... Joka tapauksessa Hasselin kirjoista esim. Varsovan kissajuoksukilpailun aselajien mukaan maalatut kissat jaksavat ajatuksena naurattaa aina. SS:n väreihin maalattu kissa juoksemassa kilpaa pioneerien, Luftwaffen ja ties minkä muiden kanssa, ei saatana. :D

 

[Erkenholt]

Vuosia sitten minäkin näitä luin. Kaiketi Hasselia pitää lukea puhtaalla aivot narikkaan-asenteella, ehkäpä Hasselin tuotantoa kuvaisi ilmaus "keskivertoa rujompaa korkkarimeininkiä".

Muistaakseni kirjoissa oli paljon epäjohdonmukaisuuksia, esimerkiksi joissakin teoksissa Legioonalainen muslimina kieltäytyi alkoholista, joissakin toisissa taas mies juo siinä kun muutkin. Nämä tosin voivat mennä myös kääntäjien piikkiin. Toisaalta Suomeen sijoittuvassa teoksessa taas sankarit olivat Suomesssa neuvomassa suomalaisia talvisodankäynnissä. No, jos kirjat ottaa viihteenä, niin kyllä ne täysin lukukelpoisia ovat.

 

[D - fence]

... Joka tapauksessa Hasselin kirjoista esim. Varsovan kissajuoksukilpailun aselajien mukaan maalatut kissat jaksavat ajatuksena naurattaa aina. SS:n väreihin maalattu kissa juoksemassa kilpaa pioneerien, Luftwaffen ja ties minkä muiden kanssa, ei saatana. :D

Nämä kissajuoksut on jäänyt itsellekin erittäin hyvin mieleen. SS-kissa oli tietysti Adolf, häijyistä häijyin..mutta muistaako kukaan missä kirjassa tää tapahtuma oli? Olisi kiva lukea uudestaan, melkein kaikki kirjat löytyvät ja jotkut on luettu jopa 5 kertaa. Hasselit kestää muuten hyvin lukukertoja, varsinkin jos ottaa puhtaasti viihteenä.

 

[Erkka]

Nämä kissajuoksut on jäänyt itsellekin erittäin hyvin mieleen. SS-kissa oli tietysti Adolf, häijyistä häijyin..mutta muistaako kukaan missä kirjassa tää tapahtuma oli?

Heh, Adolf tosiaan. Muisti ei itselläkään riitä, mutta Googlen kautta lunttaamalla kirja taitaa olla Reign of Hell, eli suomenkieliseltä nimeltään Petettyjen armeija (ks. linkin kohta 10). Pitäisiköhän painella kirjastoon... :)

http://www.dansmith.info/hassel/books2.asp?Book=9

 

[Krimi]

Ihan yhtä hauskoja ja jokseenkin yhtä totta kuin Juoppohullun päiväkirja(t) - "jotkin näistä asioista ovat voineet joskus tapahtua jollekin jollakin nollaa suuremmalla todennäköisyydellä". Eli oma kanta tulee tässä ilmi varmaankin jo riittävän selvästi: arvostan liikaa realismia nauttiakseni näistä kirjoista. Huumorintajunikin myin tarpeettomana.

Sven Hasselhan väitti jossain saaneensa Mannerheim-ristin. Jep, jep.

 

[Grainger]

...

Pakko kysyä, että eikö elämä ole tylsää, jos ei seuraa mitään tv-sarjoja, katso elokuvia tai lue Aku Ankkaa, koska nämäkään tapahtumat eivät ole totta?

Minua ainakin pitkästyttäisi, mutta tiedän toki muutamia lestadiolaisia kotiseudullani, jotka näin tekevät. Tylsäähän heillä toki on, mutta jokainen taaplaa tyylillään. En siis väitä, että sinä olisit lestadiolainen, eikä uskonnollinen suuntautumisesti kiinnosta minua muutenkaan, se ei ole pointtina ollenkaan, näin täsmennyksenä.

Vittumainen tapa käydä ketjuissa ilmoittamassa, että "minua tämä ei ainakaan kiinnosta yhtään." Koskee ihan yhtä lailla Sven Hasselin tuotantoa, Big Brotheria kuin Selviytyjiäkin.

 

[Krimi]

Vittumainen tapa käydä ketjuissa ilmoittamassa, että "minua tämä ei ainakaan kiinnosta yhtään." Koskee ihan yhtä lailla Sven Hasselin tuotantoa, Big Brotheria kuin Selviytyjiäkin.

Tärkeintähän on aina päästä pätemään. Ja provosointi on kivaa. Mutta Hasselini luettuani jouduin toteamaan, että pidän niin Remarquen Länsirintamalta ei mitään uutta- kirjasta kuin Tuntemattomasta sotilaastakin sen takia aivan eri suuruusluokassa, että niissä on rehellisesti pistetty omat kokemukset fiktiivisiin tapahtumiin. Melko varmasti pitäisin Hasseleista enemmän, jos voisin katsoa lukevani edes jollakin tasolla uskottavaa tai luotettavaa tietyn ajanjakson kuvausta. Svenkun kirjoja voi tätä taustaa vasten pitää jonkinlaisena sotapornona. Ymmärrän kyllä ihan hyvin, että viihteenä ne kirjat menee hyvin jos nämä seikat ei häiritse niin kuin minua.

 

[sampio]

Vittumainen tapa käydä ketjuissa ilmoittamassa, että "minua tämä ei ainakaan kiinnosta yhtään." Koskee ihan yhtä lailla Sven Hasselin tuotantoa, Big Brotheria kuin Selviytyjiäkin.

Miksi sitä ei voisi tehdä, ellei nyt aivan kolmella sana asiaansa ilmaise? Aika harva ketjunavaus rajaa keskutelua pelkkään kehumiseen, enkä ymmärrä, miksi niin pitäisi tehdäkään.

 

[ms.qvist]

Ketjun aiheeseen liittyen tosikolta ja inhorealismin tietynasteiselta kannattajalta, ei kiitos Sven Hasselille.

Joku taisi ainakin viitata, että kirjat ovat hauskoja. Menee yli hilseen, onko nykyään jo sotakirjankin oltava hauska vai mitä tällä tarkoitetaan? Minä en näe ainakaan siinä mitään hauskaa, että jotakuta ammutaan keskelle ottalohkoa 7,62 millisellä, tai että kaivetaan suolet pihalle ja ripustetaan kuivumaan puunoksalle, tai että syödään kuolleita aseveljiä kun muuta syötävää ei enää ole. Sen ymmärrän, että tiettyjä tapahtumia voi kuvata tietyllä inhimillisyydellä ja toisinaan ottaen matkaan annoksen huumoriakin (kuten Johannes Mario Simmel - Ei aina kaviaaria, suositeltavaa luettavaa muuten) mutta tähän se sitten minusta saakin jäädä. Luen mielummin esim. Remarqueta, Jonesia, Simmeliä, jopa Linnaa kuin (minusta) b-luokan kirjailijoita, jotka tekstinsä helppoudella ja mukaansatempaavudella ja muin kikkailuin pitävät lukijan otteessaan mutta eivät välttämättä pakota lukijaa miettimään tippaakaan mitä lukee ja mikä inhimillinen kärsimys sen taa kätkeytyy mistä kirjoitettu tarina kertoo.

Tämä vain minun kantanani Hasseliin - olen koettanut tutustua häneen mutta siihen se sitten jäikin, kiinnostus on 0.

vlad.

 

[Erkka]

Joku taisi ainakin viitata, että kirjat ovat hauskoja. Menee yli hilseen, onko nykyään jo sotakirjankin oltava hauska vai mitä tällä tarkoitetaan? Minä en näe ainakaan siinä mitään hauskaa, että jotakuta ammutaan keskelle ottalohkoa 7,62 millisellä, tai että kaivetaan suolet pihalle ja ripustetaan kuivumaan puunoksalle, tai että syödään kuolleita aseveljiä kun muuta syötävää ei enää ole.

En minäkään kannibalismille naura, tosin ei sitä ole muistaakseni Hasseleissa vastaan tullutkaan. Sotakuvauksen ei tarvitse olla hauska ja itsekin luen mieluummin vaikkapa Beevorin teoksia kuin Hasselin kioskikirjallisuutta, mutta kaipa huumoria on noin yleisesti ottaen lupa istuttaa minkälaiseen ympäristöön tahansa, myös toiseen maailmansotaan? Hasselista puhuttaessahan kirjoissa on hyvinkin paljon raadollisia elementtejä seassa esim. itärintaman tapahtumien yhteydessä, mutta hauskuus ei ainakaan omiin silmiini tule mistään raakuuksista ja ihmisten kuolemista, vaan ennen kaikkea tiettyjen henkilöhahmojen ympärille rakennetusta dialogista ja jermuilusta sekä absurdeista tilanteista. Kyllähän esim. nopeasti heitettynä esimerkkinä Roger Mooren Bond-leffat ovat monien mielestä hauskoja, vaikka niissäkin kuolee ihmisiä suht runsaastikin.

 

[ms.qvist]

En minäkään kannibalismille naura, tosin ei sitä ole muistaakseni Hasseleissa vastaan tullutkaan. Sotakuvauksen ei tarvitse olla hauska ja itsekin luen mieluummin vaikkapa Beevorin teoksia kuin Hasselin kioskikirjallisuutta, mutta kaipa huumoria on noin yleisesti ottaen lupa istuttaa minkälaiseen ympäristöön tahansa, myös toiseen maailmansotaan? Hasselista puhuttaessahan kirjoissa on hyvinkin paljon raadollisia elementtejä seassa esim. itärintaman tapahtumien yhteydessä, mutta hauskuus ei ainakaan omiin silmiini tule mistään raakuuksista ja ihmisten kuolemista, vaan ennen kaikkea tiettyjen henkilöhahmojen ympärille rakennetusta dialogista ja jermuilusta sekä absurdeista tilanteista. Kyllähän esim. nopeasti heitettynä esimerkkinä Roger Mooren Bond-leffat ovat monien mielestä hauskoja, vaikka niissäkin kuolee ihmisiä suht runsaastikin.

Ehkäpä annoin liian negatiivisen kuvan edellisessä viestissä. Toki huumoriakin saa olla mukana, kuten oli Johannes Mario Simmelin teoksessakin mutta sotakirjallisuudessa (en edes kioskikirjallisuudessa) antaisi kasvaa sen liian merkitykselliseen rooliin tai minä ainakin näen sen negatiivisena asiana jos rooli on merkityksellinen ja liian monen henkilöhahmon ympärille ympätään huumorimiehen-viittaa. Joukossa voi aina joku velmuilija olla ja vitsiniekka, ja joku "hömelö", joka taasen helpostikin lankeaa ansaan, mutta kokonaisuudessa - mielummin raadollinen kuvaus jossa huumori pienessä roolissa syventää henkilöhahmoja kuin, että nousee rooliin jossa lukija kenties toiminnan oheen odottaa jotain yllättävää tekoa tietyltä hahmolta. Mutta makunsa kullakin, ja kyllähän Hassel suosiollaan on osoittanut sen, että täyttää vähintäänkin yhden lokeron kirjallisuudensaralla.

Mooren Bondit, ne joita esi-teininä ja teininä katsoin, olivat jo tuolloin minusta lähinnä surkuhupaisia tuotoksia, jotka eivät minua pahemmin naurattaneet. Eivät olleet minun juttu, kuten eivät Bondit yleensäkään - sen tyylin toiminta ei vaan iske minuun (ja kyllä, katsoin toiseksi uusimman Bondin huomatakseni vain, että kovin on heppoista kamaa elokuvaksi.) Mutta tämä Bondeista Hassel -ketjussa.

vlad.

 

[Hauptmann]

Kirjoitetaan nyt tähänkin ketjuun, kun ketju on olemassa. Vähän olen myöhässä, mutta Sven Hassel kuoli 21.9.2012.

Sven Hassel oli kuollessaan 95-vuotias. Ehkä neljä Sven Hasselin kirjaa löytyy kirjahyllystäni. Ne ovat ihan suht koht viihdyttävää luettavaa, vaikkeivät kaikin puolin perustuisikaan tositapahtumiin. Mutta Sven Hasselin kuoleman jälkeen voisi ostaa muutaman Hasselin kirjan lisää luettavaksi. Kyllä Hassel osasi kirjoittaa hyvin ja hän on kaikkien aikojen luetuin sotakirjailija. Jotenkin Sven osasi kirjoittaa sellaisella mukaansa tempaavalla tyylillä, että ihmiset ympäri maailman lukivat hänen kirjojaan.

RIP Sven Hassel.

 

[Red Machine]

Intissä nuo tuli aikoinaan kaikki kahlattua läpi. Huumorilla suurin osa, muutamat kohdat tosin oli karua luettavaa, mm. luutnantti Olsenin kohtalo. Meillä luki Hasselia muuten hemmetin moni komppaniasta ja iltaisin räkätettiin jotain Portan satuja.

Sitten yhdessä joukko-osastoharjoituksessa luutnantti tuli kyselemään kranaatinheittimistä. Joku neropatti kiekaisi takarivistä "ne sanoo plop plop" ja koko helvetin joukkue räjähti nauramaan. Luutnantti ei tajunnut eikä kyllä hekotellut. Voi sviddu miten siitä hetken päästä juostiin pitkin soratietä.

 

[Grainger]

No katos vaan. Vanhaksihan herra elikin. Kevyitä multia vain Sven Pedersenille.

Kaikki opukset edelleen hyllystä löytyy, mutta eipä ole tullut muutamaan vuoteen luettua sivuakaan. Kai ne voisi jälleen kerran kahlata läpi, kun kerran kirjailija itse on ajasta iäisyyteen siirtynyt. Satuja tai ei, kyllä noiden kanssa varmasti ajan saa kulumaan edelleen.

 

[SteelGate]

Ihan viihdyttäviä kirjoja Hassel kirjoitti. Mieleen on jäänyt juuri nuo Portan tarinat ja seikkailut huoratalossa Kaukasuksella (tai jossain niillä seuduilla). Hirveän huonosti tuntuu kirjakaupoista löytyvän Hasselin kirjoja pokkariversioina. Muistaakseni kolme löytyy omasta kirjahyllystä, mutta lisätilaustakin olisi.

 

[Grainger]

Hirveän huonosti tuntuu kirjakaupoista löytyvän Hasselin kirjoja pokkariversioina.

Muutama vuosi sitten tulivat kaikki jonkinlaisessa järjestyksessä. Tuolloin napsin puuttuvat omaan kokoelmaani. Vasta näkyi olevan sellaisia teoksia, joissa oli aina kaksi kirjaa samoissa kansissa. Taisi tosin olla kovakantisia.

Tuntuisi, että jostain Suomalaisesta tai vastaavasta nuo löytäisi pokkarinakin.

 

[SteelGate]

Tuntuisi, että jostain Suomalaisesta tai vastaavasta nuo löytäisi pokkarinakin.

Ainakin Tampreen Akateemisesta Kirjakaupasta löytyy/on löytynyt vain Komissaari, Rangaistuspataljoona sekä Kuolema telaketjuilla, jotka minulla jo on. Suomalaisesta en ole löytänyt yhtään Hasselin kirjaa. Voisi melkein kysäistä, jos noita saisi vaikka tilattua jostain.

 

[doublepenetrator]

Meikäläiselle ei ole auennut Hasselin kirjojen nerokkuus. Kaksi kirjaa olen lukenut, nuo yllämainitut Rangaistuspataljoonan ja Kuoleman telaketjuilla. Molempien kanssa lukeminen oli yhtä pakkopullaa, vaikka yleensä tämän genren kirjat menevät hujauksessa läpi. Huumoria en ole löytänyt kirjoista etsimälläkään. Viime etelän matkalla meni lukemisen puutteessa mieluummin jopa akan Sex and the City kuin mukana ollut Hasselin teos. Yksi kirja odottelisi vielä hyllyssä, sen jälkeen on lopullisen tuomion aika.