Näin tietenkin, mutta lähtökohtaisesti kai se on hyvä, että omistajat päättävät minkälaisia palkitsemisjärjestelmiä tai minkälaisia strategioita he haluavat omistamissaan firmoissa noudatettavan. Ja toki jos valtio jonkun pankin haltuunsa ottaa, niin silloin he voivat tätä isännän ääntä käyttää.
Kyllä, olen samaa mieltä että näissä asioissa päätösvallan on oltava nimenomaan omistajilla. Tosin tämä voi johtaa siihen valtion tullessa väliin pankkeja pelastamaan, ettei omistajillakaan ole riittävästi intressejä palkkiojärjestelmien kehittämiseen ja johdon valvontaan.
Syntyy siis varsin vääristynyt kuva markkinataloudesta. Kuvitteellinen esim.:
Pankin/investointipankinjohtaja X ottaa joko tarkoituksella tai tietämättään uhkarohkeasti ylisuurta riskiä. Hänellä käy tuuri, ja pankki tekee valtavat voitot. Hän ansaitsee valtavat voitot palkkiojärjestelmän kautta. Myös omistajat hyötyvät tässä vaiheessa.
Sitten tapahtuu väistämätön. Korttitalo luhistuu ja johtajan harjoittama ja tukema sijoituspolitiikka (tms.) aiheuttaa kestämättömät tappiot pankille. Tästä eteenpäin on kaksi vaihtoehtoa:
1)
Omistajat menettävät rahansa joko pankin osakkeen arvon laskun kautta tai täydellisen konkurssin takia. Tällöin voidaan miettiä loivatko heidän kannustinjärjestelmänsä vääränlaisia insentiivejä johdolle.
2)
Valtio tulee pelastamaan pankin, koska sitä "ei ole varaa päästää kaatumaan". Omistajien varallisuus säilyy, hetkellisestä kurssilaskusta huolimatta suht. ennallaan varsinkin ottaen huomioon, että he ovat voineet tehdä ns. ylisuurta tuottoa aiemmin.
Huomionarvoinen seikka tässä on, että molemmissa tapauksissa johtajan jo ansaitsemat valtavat palkkiot eivät katoa häneltä. Hän on saattanut tietoisesti pelata uhkapeliä ja voi nyt elellä muiden rahoilla ottamansa valtavan riskin ansiosta loppuikänsä leveästi. Tapauksessa 2 hän mahdollisesti pystyy jopa säilyttämään paikkansa, koska omistajille ei välttämättä synny tarvetta vaihtaa johtoa tai edes strategiaa.
edit: Toki olen tietoinen esim. kannustinjärjestelmistä joissa johdolle annetaan palkkioksi osakkeita, ja johto sitoutetaan olemaan myymättä niitä. Tämän tyyppisten ideoiden kehittämisessä olisi kuitenkin vielä paljon tekemistä, eikä tappioiden sosialisointi todellakaan ole hyväksi tälle kehitykselle.