Suunnitellaampa omat hautajaisemme!
Niin, syksyhän on tunnetusti se aika vuodesta, jolloin soturikansamme vaipuu itsetuhoisiin ajatuksiin tai alkaa muuten vain harrastamaan pienimuotoisempaa synkistelyä, itsesäälissä rypemistä ja muuta maansamyymistoimintaa.
Suurimmat kilipäät saattavat saada jopa niinkin sekavia ajatuksia päähänsä, että alkavat suunnitella suoranaista lopullista ratkaisua tai pahimmassa tapauksessa lopullista ratkaisua siten, että tilanne riistäytyy suoranaiseksi joukkomurhaamiseksi, kuten tässä taannoin eräässä eteläsuomalaisessa kauppakeskuksessa.
Asian tässä valossa ja tylsän työpaivän ratoksi päädyinkin pähkäilemään omia hautajaisjärjesteluitäni. En tosin ole vetämässä itseäni rengonkeinuun tai muutenkaan suunnittelemassa mitään massatuhoamista, mutta pätkähtipä vain päähäni, että eihän sitä koskaan tiedä, koska sitä noutaja tulee. Saattaahan sitä vaikka liukastua ja kolauttaa päänsä kohtalokkain seurauksin jossain liukkaalla pihalla.
Toisaalta, jos oikein huono säkä käy, niin saattaahan sitä joutua vaikka jonkun kilipään korttelipommin uhriksi tai vaikka kulkukoiran raatelemaksi. Vahinko ei nähkääs tule kello kaulassa. Huomatkaa se.
Itse asiaan mennäkseni päädyinkin siis suunnittelemaan omia maahanpanijaisiani. Joskushan täältä kuitenkin lähetään, kun sitä ikuisen elämän salaisuutta ei tietääkseni ole vielä ratkaistu.
Sitä paitsi, huolellisella ennakkosuunnitelmalla taataan perikunnalle riitelyrauha huomattavan maallisen omaisuuteni osalta, koska aikaa ei kulu turhaan hautajaisten suunnitteluun.
***
Itse ko. kinkereihin mennäkseni, olen tullut siihen tulokseen, että ns. suruhautajaiset eivät tule ainakaan omalla kohdallani kysymykseen. Omasta mielestäni omissa hautajaisissani porukan tulee nimenomaan viihtyä, eikä katsella kelloa. Kerranhan täältä vain lähdetään, joten lähdetään sitten näyttävästi.
Sitäpaitsi ajatus siitä, että porukka muistelee jälkeen päin allekirjoittanutta lämmöllä kuullostaa paljon paremmalta kuin se, että porukka pitäisi allekirjoittanutta kuivakkana ja paskantärkeänä mulkkuna.
Tämä asettaa hautajaispaikalle ja tarjoilulle tiettyjä ehtoja. Parhaimmaksi paikaksi ko. juhlille näkisin jonkin isohkon vuokramökin kunnon saunatiloilla jossain veden äärellä. Pitäähän porukan nimittäin saunaan päästä.
Tarjoilun osalta kannatan ylitsevuotavaa noutopöytää ja runsasta alkoholirepertuaaria, koska juhlat ilman viinaa ovat pahvijuhlat.
Kunnon juhlissa tarvitaan tietysti tunnelmaan sopivaa musiikkia. Näkisin, että reipas rytyytysrokki voisi olla se mun juttu. Mitään tilulilumusiikkia juhlissa ei kuunnella ja kaikenlainen virrenveisuu lähinnä masentaa, joka taas saattaa aiheuttaa itsetuhoisia ajatuksia juhlavieraissa.
Livebändi kuulostaa hieman makaaberilta ajatukselta, joten päädynkin levymusiikkiin, jota juhlavieraat saavat itse vaihdella mielensä mukaan.
Yleensähän viina ja rock-musiikki aikaansaavat sen, että muuta ohjelmaa ei tarvitse keksiä, koska porukka sooloilee kuitenkin omiaan.
Tässä tilanteessa, eli siis hautajaisissa, olisi kuitenkin syytä olla jotain rituaalista ohjelmaa, jotta porukka tajuaa, että ollaan hautajaisissa, eikä pursiseuran kokouksessa.
Tästä johtuen päädynkin valitsemaan itselleni polttohautauksen, josta saadun tuhkan suhteen voitaisiin tehdä vaikka niin, että yhteistuumin porukka levittelisi em. tuhkan laiturinnokasta sinne järveen. Tämä siitä syystä, että vesielementti on merkittävä osa elämääni. Osan tuhkasta voisi levitellä metsään ja loput voisi sitten kiikuttaa sinne "oikeaan" uhrilehtoon, vai miksi sitä paikkaa kutsutaan.
Mitään puheita ei tarvitse välttämättä pitää, koska niissä puhutaan yleensä pelkkää paskaa ja kehutaan aiheetta vainajaa.
Muista tilpehööreistä sen verran, että paikalla olisi syytä olla paljon kynttilöitä ja keskiaikaisiin anteliaisiin pukuihin sonnustautuneita naispuoleisia tarjoilijoita.
Täältä tähän
Niin, syksyhän on tunnetusti se aika vuodesta, jolloin soturikansamme vaipuu itsetuhoisiin ajatuksiin tai alkaa muuten vain harrastamaan pienimuotoisempaa synkistelyä, itsesäälissä rypemistä ja muuta maansamyymistoimintaa.
Suurimmat kilipäät saattavat saada jopa niinkin sekavia ajatuksia päähänsä, että alkavat suunnitella suoranaista lopullista ratkaisua tai pahimmassa tapauksessa lopullista ratkaisua siten, että tilanne riistäytyy suoranaiseksi joukkomurhaamiseksi, kuten tässä taannoin eräässä eteläsuomalaisessa kauppakeskuksessa.
Asian tässä valossa ja tylsän työpaivän ratoksi päädyinkin pähkäilemään omia hautajaisjärjesteluitäni. En tosin ole vetämässä itseäni rengonkeinuun tai muutenkaan suunnittelemassa mitään massatuhoamista, mutta pätkähtipä vain päähäni, että eihän sitä koskaan tiedä, koska sitä noutaja tulee. Saattaahan sitä vaikka liukastua ja kolauttaa päänsä kohtalokkain seurauksin jossain liukkaalla pihalla.
Toisaalta, jos oikein huono säkä käy, niin saattaahan sitä joutua vaikka jonkun kilipään korttelipommin uhriksi tai vaikka kulkukoiran raatelemaksi. Vahinko ei nähkääs tule kello kaulassa. Huomatkaa se.
Itse asiaan mennäkseni päädyinkin siis suunnittelemaan omia maahanpanijaisiani. Joskushan täältä kuitenkin lähetään, kun sitä ikuisen elämän salaisuutta ei tietääkseni ole vielä ratkaistu.
Sitä paitsi, huolellisella ennakkosuunnitelmalla taataan perikunnalle riitelyrauha huomattavan maallisen omaisuuteni osalta, koska aikaa ei kulu turhaan hautajaisten suunnitteluun.
***
Itse ko. kinkereihin mennäkseni, olen tullut siihen tulokseen, että ns. suruhautajaiset eivät tule ainakaan omalla kohdallani kysymykseen. Omasta mielestäni omissa hautajaisissani porukan tulee nimenomaan viihtyä, eikä katsella kelloa. Kerranhan täältä vain lähdetään, joten lähdetään sitten näyttävästi.
Sitäpaitsi ajatus siitä, että porukka muistelee jälkeen päin allekirjoittanutta lämmöllä kuullostaa paljon paremmalta kuin se, että porukka pitäisi allekirjoittanutta kuivakkana ja paskantärkeänä mulkkuna.
Tämä asettaa hautajaispaikalle ja tarjoilulle tiettyjä ehtoja. Parhaimmaksi paikaksi ko. juhlille näkisin jonkin isohkon vuokramökin kunnon saunatiloilla jossain veden äärellä. Pitäähän porukan nimittäin saunaan päästä.
Tarjoilun osalta kannatan ylitsevuotavaa noutopöytää ja runsasta alkoholirepertuaaria, koska juhlat ilman viinaa ovat pahvijuhlat.
Kunnon juhlissa tarvitaan tietysti tunnelmaan sopivaa musiikkia. Näkisin, että reipas rytyytysrokki voisi olla se mun juttu. Mitään tilulilumusiikkia juhlissa ei kuunnella ja kaikenlainen virrenveisuu lähinnä masentaa, joka taas saattaa aiheuttaa itsetuhoisia ajatuksia juhlavieraissa.
Livebändi kuulostaa hieman makaaberilta ajatukselta, joten päädynkin levymusiikkiin, jota juhlavieraat saavat itse vaihdella mielensä mukaan.
Yleensähän viina ja rock-musiikki aikaansaavat sen, että muuta ohjelmaa ei tarvitse keksiä, koska porukka sooloilee kuitenkin omiaan.
Tässä tilanteessa, eli siis hautajaisissa, olisi kuitenkin syytä olla jotain rituaalista ohjelmaa, jotta porukka tajuaa, että ollaan hautajaisissa, eikä pursiseuran kokouksessa.
Tästä johtuen päädynkin valitsemaan itselleni polttohautauksen, josta saadun tuhkan suhteen voitaisiin tehdä vaikka niin, että yhteistuumin porukka levittelisi em. tuhkan laiturinnokasta sinne järveen. Tämä siitä syystä, että vesielementti on merkittävä osa elämääni. Osan tuhkasta voisi levitellä metsään ja loput voisi sitten kiikuttaa sinne "oikeaan" uhrilehtoon, vai miksi sitä paikkaa kutsutaan.
Mitään puheita ei tarvitse välttämättä pitää, koska niissä puhutaan yleensä pelkkää paskaa ja kehutaan aiheetta vainajaa.
Muista tilpehööreistä sen verran, että paikalla olisi syytä olla paljon kynttilöitä ja keskiaikaisiin anteliaisiin pukuihin sonnustautuneita naispuoleisia tarjoilijoita.
Täältä tähän
Viimeksi muokattu: