Kuten mitkään muutkaan tositarinat, niin tämäkään tarina ei ala sanoilla "olipa kerran".
Muuan heppu opetteli ensiaskeleitaan uudessa maailmassa. Tuota maailmaa sanottiin verkoksi. Hän tiesi, mikä häntä kiinnostaa, mutta hurjimmissa unelmissaankaan hän ei voinut kuvitella löytävänsä uudesta maailmasta sellaista rakkautta ja perhepiiriä, jonka hän löysi.
Keskustelu tuossa perhepiirissä oli hankalaa, sillä perheen muut jäsenet saivat toisten viestit vasta parin päivän kuluttua. Perhe eli ja muuttui. Pikkuhiljaa heidän keskustelunsa muuttui reaaliaikaiseksi ja kävi selväksi, ketkä olivat valmiita sitoutumaan perheeseen. Minä olin.
Pienten muutosten kautta hauskanpito uudessa maailmassa sai käsittämättömät mittasuhteet. Vilske ja vipellys oli sitä luokkaa, etten meinannut mukana pysyä. Enkä usein pysynytkään.
Bakkanaalit jatkuivat, mutta paratiisiin oli livahtanut käärme. Lähes kaikki täällä tietävät, mitä sen jälkeen tapahtui. Kotimme tuhoutui.
Oma suruni tästä asiasta on edelleen valtava, mutta pystyn elämään sen asian kanssa. Säädyllinen suruaikakin on vietetty. Näin ollen olen valmis liittymään takaisin perheeseen, joka on löytänyt uuden hienon kodin. Toivoakseni olen tervetullut.
Ehkä joku päivä minusta kasvaa yksi tämän perheen tukipilareista, niin kuin edellisen kodin terminaalivaiheessa olin. Vielä olen kuitenkin pahainen moukka. Älkää kuitenkaan luulko, että olisin muuttunut piiruakaan. Nössö, mikä nössö. Ei minusta muuta saa.
Muuan heppu opetteli ensiaskeleitaan uudessa maailmassa. Tuota maailmaa sanottiin verkoksi. Hän tiesi, mikä häntä kiinnostaa, mutta hurjimmissa unelmissaankaan hän ei voinut kuvitella löytävänsä uudesta maailmasta sellaista rakkautta ja perhepiiriä, jonka hän löysi.
Keskustelu tuossa perhepiirissä oli hankalaa, sillä perheen muut jäsenet saivat toisten viestit vasta parin päivän kuluttua. Perhe eli ja muuttui. Pikkuhiljaa heidän keskustelunsa muuttui reaaliaikaiseksi ja kävi selväksi, ketkä olivat valmiita sitoutumaan perheeseen. Minä olin.
Pienten muutosten kautta hauskanpito uudessa maailmassa sai käsittämättömät mittasuhteet. Vilske ja vipellys oli sitä luokkaa, etten meinannut mukana pysyä. Enkä usein pysynytkään.
Bakkanaalit jatkuivat, mutta paratiisiin oli livahtanut käärme. Lähes kaikki täällä tietävät, mitä sen jälkeen tapahtui. Kotimme tuhoutui.
Oma suruni tästä asiasta on edelleen valtava, mutta pystyn elämään sen asian kanssa. Säädyllinen suruaikakin on vietetty. Näin ollen olen valmis liittymään takaisin perheeseen, joka on löytänyt uuden hienon kodin. Toivoakseni olen tervetullut.
Ehkä joku päivä minusta kasvaa yksi tämän perheen tukipilareista, niin kuin edellisen kodin terminaalivaiheessa olin. Vielä olen kuitenkin pahainen moukka. Älkää kuitenkaan luulko, että olisin muuttunut piiruakaan. Nössö, mikä nössö. Ei minusta muuta saa.